Kirjoitin tässä tänään siitä tuttavastani joka luullakseni pyrki kumoamaan sen väitteen että olisin tänään ollut eräällä poliklinikalla. Kyllähän tuo toki melko paranoidilta jo kuullostaakin ja vainoharhaiselta. Ja olin sitä paitsi tuossa nyt melko kujalla, mikä johtui kyllä tuttavani hyvin puutteellisesta ilmaisustakin. Ei hänen tarkoituksensa ollut väittääkään vastaan ja olla epäuskoinen vaan tarkoitti että en ollut tänään tuolla klubitalolla.
On totta että en ollut klubitalolla tänään. Just senkin takia kun olin siellä poliklinikalla. Olisihan tuon kyllä voinut ilmaista selkeämminkin, kirjoittaa heti että missä en ollut. Nyt ehdin vaivaamaan ties mitä ajatuksia ja spekulaatioita päässäni. No hyvä että nyt sitten kuitenkin ratkesi tuokin asia ettei enää tarvitse ihmeissään olla.
Melko helposti minutkin saa epäilemään itseäni ja sanomisiani sekä pyörittelemään uhkakuvia päässäni. Hyvin helposti ajattelen aina etenkin sitä pahinta skenaariota. Vaikka yritän mielestäni olla positiivinen ja optimisti niin silti sitä nopeasti veivaa aina tosipaikan tullen niitä uhkakuvien mahdollisuuksia.
Olin tänään tosiaan siellä psykiatrisella poliklinikalla. Sain Xeplion-nimistä lääkettä lihakseeni joka kuukausittaiseen tapaan ja käytiin hoitajan kanssa hyvä ja terapeuttinen keskustelu. Tuota hoitajaa on mukava aina joka kuukausi käydä tapaamassa kun keskustellaan aina myös pitkä tovi. Se keskustelu tekee hyvää. Nyt myös kerroin hänelle noista pakko-ajatuskistakin ja sain niille lisää ymmärrystä. Hän kertoo niistä lääkärille ja tulen saamaan joko hoitoa tai lääkettä niitäkin varten. Noita pakko-ajatuksia minulla on ollut pitkän aikaa jo, vuosia ennen kuin minulla todettiin ensimmäisen kerran mielenterveyssairauksia.
Silloin kun minulla alkoi ensimmäisen kerran olemaan näitä pakko-ajatuksia niin olin teini vielä ja muuten ihan terve. Joskus jopa olen vaivannut sellaisia ajatuksia päässäni että kaikki mitä tapahtuu on jotain unta, en uskonut todellisuutta todeksi. Se oli aika vainoharhaista jo.
Ennen minulla oli näitä pakko-ajatuksia myös paljon enemmän ja ne oli voimakkaampia. Nytkin niitä toki on sen verran että on ihan hyvä jos jotain toimenpiteitä niiden vuoksi tehdään. Kaikki turha mikä rasittaa mieltä on kuitenkin aina huono juttu.
www.is.fi
