Olen nyt tällä viikolla tosiaan saanut luvan ulkoilla jo enemmän kuin puoli tuntia vuorokaudessa. Tuo sallittu määrä on nyt yhteensä kolme tuntia saman vuorokauden aikana. Tuo kolme tuntia on vain jaoteltu osiin niin että ulkoiluaikani ovat 10-11, 14-15 ja 18-19.
Ja on erittäin toivottavaa että käytän ulkoiluni oikeasti siihen ulkoiluun ja kuntoiluun. Minulla on jonkin verran sokeriarvot koholla ja minulla epäillään jo kakkostyypin diabetesta. Lisäksi yksi lääke saattaa aiheuttaa käsittääkseni lihoamista. Siksi olisi nyt hyvä kuntoilla, sillä aktiivisella liikunnalla asiat voi saada vielä kai järjestymään.
Ei siinä mitään. Minähän olen itsekin toivonut tätä että saan vapaata liikkumisaikaa lisää että pääsisin nimenomaan enemmän liikkumaan. Harrastinhan kuntoilua aktiivisesti sentään kotona ollessanikin ja siitä tuli minulle tärkeä tapa. On hyvä vaan että nyt saan liikkua taas kunnolla.
Pyrin kuntoilemaan yhden vuorokauden aikana vähintään yhteensä tunnin verran. Vähintään noin kolme 20 minuutin kävelylenkkiä vuorokaudessa. Tämähän olisi jo varsin hyvä määrä kai?
Mielummin kuitenkin kuntoilisin tuon tunnin verran kaikki kerralla, sillä on aina oma työnsä saada vedettyä ulkokengät jalkaan ja takki päälle ja väännettyä itsensä sinne ulos. Nyt tässä itsensä ulos houkuttelussa pitää vielä kaiken kukkuraksi onnistua kolmesti vuorokaudessa.
Tuo ulos lähteminen on minulle se vaikea askel. Mutta sitten kun sinne ulos on päässyt ja on päässyt vauhtiin niin sitten siellä viihtyisi kyllä pidempäänkin. Eli mielummin ulkoilisin sen tunnin kerralla kuin jaoteltuna kolmeen osaan, mutta ollaan nyt sovittu hoitajien kanssa että käyn ulkosalla kunakin ulkoilukerrallani. Tässä testataan samalla myös ajan hahmottamiskykyäni. Eli ihan pieni juttu tämä ei ole.
Mietin vain säilyykö innostukseni tällä tahdilla? Olisi tärkeää että innostus liikuntaa kohtaan olisi taas hyvällä tasolla, sillä liikuntahan on hyvä juttu.
Ja on erittäin toivottavaa että käytän ulkoiluni oikeasti siihen ulkoiluun ja kuntoiluun. Minulla on jonkin verran sokeriarvot koholla ja minulla epäillään jo kakkostyypin diabetesta. Lisäksi yksi lääke saattaa aiheuttaa käsittääkseni lihoamista. Siksi olisi nyt hyvä kuntoilla, sillä aktiivisella liikunnalla asiat voi saada vielä kai järjestymään.
Ei siinä mitään. Minähän olen itsekin toivonut tätä että saan vapaata liikkumisaikaa lisää että pääsisin nimenomaan enemmän liikkumaan. Harrastinhan kuntoilua aktiivisesti sentään kotona ollessanikin ja siitä tuli minulle tärkeä tapa. On hyvä vaan että nyt saan liikkua taas kunnolla.
Pyrin kuntoilemaan yhden vuorokauden aikana vähintään yhteensä tunnin verran. Vähintään noin kolme 20 minuutin kävelylenkkiä vuorokaudessa. Tämähän olisi jo varsin hyvä määrä kai?
Mielummin kuitenkin kuntoilisin tuon tunnin verran kaikki kerralla, sillä on aina oma työnsä saada vedettyä ulkokengät jalkaan ja takki päälle ja väännettyä itsensä sinne ulos. Nyt tässä itsensä ulos houkuttelussa pitää vielä kaiken kukkuraksi onnistua kolmesti vuorokaudessa.
Tuo ulos lähteminen on minulle se vaikea askel. Mutta sitten kun sinne ulos on päässyt ja on päässyt vauhtiin niin sitten siellä viihtyisi kyllä pidempäänkin. Eli mielummin ulkoilisin sen tunnin kerralla kuin jaoteltuna kolmeen osaan, mutta ollaan nyt sovittu hoitajien kanssa että käyn ulkosalla kunakin ulkoilukerrallani. Tässä testataan samalla myös ajan hahmottamiskykyäni. Eli ihan pieni juttu tämä ei ole.
Mietin vain säilyykö innostukseni tällä tahdilla? Olisi tärkeää että innostus liikuntaa kohtaan olisi taas hyvällä tasolla, sillä liikuntahan on hyvä juttu.
