Sen verran brutaalia touhua tuo, että millään en pystyisi katsomaan. Oletan, että härän puolesta huutaisin olee, mikäli sarvestaisi matadorin.
Sehän tässä nimenomaan kummaa on, että on tullut käytyä. 24 vuotta sitten se tosin ei silloisessa maailmassa ollut niin raakaa, kuin mitä se nyt on. Enää en menisi.
En minäkään. Tai huomasin että joku mainos siinä on, mutten kiinnittänyt suurempaa huomiota. Kunnes tällä siitä mainittiin, piti sitten katsoa tarkemmin.
Hänen oman lekurinsa käsi voisi vapista tuossa tapauksessa, joten ehdotan, että tehtävä ulkoistettaisiin jollekin ukrainalaiselle lekurille, joka voisi suorittaa kyseisen operaation miehekkäästi viidakkoveitsellä.
Eihän moista ihmiskyrpää pienemmällä välineellä tohtisikaan operoida.
Laitetaan samantien asialle ukrainalainen metsuri. Hän operoi toki moottorisahalla. Tai vaikka harvesterilla.
Juo pois, ni josko tervehdyt voimalla niiden sunnuntaiseen haastatteluusi.
@pettter ollut huolimattomalla päällä.
Jätin ne samaan paikkaan. Löytäjä saa pitää.
Ei valitettavasti juurikaan. Kaikki sisäelinsyövät ovat pahoja, kun ne huomataan yleensä liian myöhään. Jos leikkaus ei ole mahdollinen niin sytostaatteja (solunsalpaajia) voi yrittää jos yleiskunto sallii ja on vaikeisiinkin syöpiin olemassa nykyään jonkun verran täsmälääkkeitä, mutta vaativat usein jonkun tietyn syöpätyypin (siis alatyypin yläkäsitteen alla) ja toimivat silti aika heikolla prosentilla. Ja ovat lisäksi todella kalliita.
Pahat fibat tästä kyllä on, ei voi mitään. Menetin toisen puolen ukkini myös aikanaan syövälle, itse asiassa tasan päivälleen 12 vuotta sitten sai diagnoosin sylkirauhasen syövästä, joka oli diagnoosihetkellä levinnyt aivoihin, keuhkoihin, imusolmukkeisiin, maksaan ja oliko nyt vielä munuaisiin, en nyt muista. Ainoa oire aluksi kivikova patti poskessa jonka takia meni lääkäriin, sekä toispuoleinen kasvohermohalvaus. Hoitoja yritettiin, aluksi toimi pikkaisen mutta hoidot veivät huonoon kuntoon, lopulta kasvain levisi räjähdysmäisesti pään sisällä ja tappoi aiemmin täysin terveen ja elinvoimaisen seitsemänkymppisen alle yhdeksässä kuukaudessa diagnoosista. Oli aika pysäyttävää seurata sitä vierestä, ehkä sitä ei ihan täysin vielä tajunnut silloin kun oli vielä ala-asteikäinen itse. Aika ikävät takaumat siksi tuli nyt tästä, ymmärrettävistä syistä.
Omalla isälläni todettiin munuaissyöpä pari vuotta vanhempana mitä itse olen nyt. Vuoden päästä siitä sai ns. terveen paperit eli ei löytynyt etäpesäkkeitä, mutta eipä siitä mennyt kuin pari vuotta niin tuli lähtö.
Joo nuo ovat aina paskoja juttuja. Ukkini sairasti myös kerran jo eturauhassyövän ja parani siitä jopa yllättävän nopeasti ja vaivattomasti, mutta sitten 10 vuotta myöhemmin sama s:llä alkava vitsaus koitui lopulta kohtaloksi.
