Kävin itse saman paskan läpi kuin
@vilperi vuosituhannen alussa, kun koin täydellisen burnoutin. Noihin aikoihin ei ollut sosiaalista mediaa ja vaikka Jatkoaika olikin jo olemassa, ei minulla ollut tietoa koko sivustosta. Yksikseni jouduin setvimään täysin sekaisin olleen maailmani, jolloin olin itsetuhoinen, vainoharhainen, henkilökohtainen hygienia retuperällä monen viikon ajan ja kaiken tuon lisäksi valvoin monta päivää putkeen kykenemättä nukkumaan. Pari päivää olin jopa osastolla, mikä lopullisesti aukaisi mieleni umpisolmut yhdessä oikean lääkityksen kanssa.
Elämän ilo kehittyi hiljalleen ja sitä piti itsekin vahvistaa koko ajan. Jokainen tunti ja päivä ilman mieltä ahdistavia ajatuksia sekä itsetuhoisuutta olivat kotiin päin. Minulla ei ollut mitään paikkaa, missä ilmaista ajatuksiani noihin aikoihin, joten kun koin ahdistuksen vyöryvän päälleni, painelin luontoon. Viikin metsät käytännössä toimivat minun pelastusrenkaanani sekä kissani, jotka eivät kritisoineet tai syyttäneet minua mistään (kuin ehkä ruoka-aikojen unohtamisesta).
Oletko ajatellut hankkia lemmikkiä
@vilperi ? Se voisi olla hyvinkin sellaista, mitä olet tietämättäsi kaivannut. Koira tai kissa tai miksei joku jyrsijäkin. Se pitäisi seuraa ja siitä huolehtiminen voisi samalla parantaa omaa oloasi, kun kotona olisi joku, joka odottaa.