Enpä ole ikinä ennen vaikuttanut pelkällä puheellani sairauslomani pituuteen yhtä selvästi ja korottavasti kuin äsken lääkärissä. Ja senkin tein ihan tajuamattani ensin mitä tulikaan tehtyä ja puhuin vain muina miehinä asiasta.
Lääkäri ehdotti minulle ensin että kokeillaan sitä töihin paluuta asteittain eli että hän kirjoittaisi alkuviikon sairauslomaa ja sitten olisin loppuviikon töissä. Menin sitten sanomaan niin että turha tässä nyt ainakaan kai stressata on sitä että ei olisi varaa olla saikulla tai muuta vastaavaa sanoin. Perustelin tämän sitten sillä että kun emäntäkin on jo ehdottanut että tulisin vasta sitten takaisin kun olen käynyt siellä jalkaterapiassa (näillä näkymin 25. marraskuuta), ja että ilmapiiri töissä on ollut ihan hyvä sekä että minä tässä olen itse ollut melkein kuitenkin optimistisin kun monet muut on töissäkin sanoneet että tuosta kuntoutuminen voi sitten viedä aikaa.
Olen siis töissä välillä käynyt viemässä sairauslomatodistukset sinne. Ollaan tästä emännän kanssa aina etukäteen sovittu että asia on ok. No, ääni lääkärin kellossa muuttui äkkiä ja hän ehdottikin sitten että kirjoittaakin sitten saman tien sairauslomaa kaksi viikkoa lisää.
Eli kyllähän tuosta paistaa nyt esiin se että lääkäri näkee että tarvetta kyllä sairauslomalle on mutta varsinkin kun olen jo noin pitkään ollut jo saikulla niin pitäisi saada mies äkkiä töihin takaisin.
Hyvä juttu mielestäni että kun kerran tarvetta nyt lopulta on niin sain sairauslomaa kunnon pätkän kerralla. Jalkakivut paheni kuitenkin eilenkin siinä viestini kirjoitettua. Ja se aika jonka ehkä joudun olemaan töissä ennen kuin alan saamaan hoitoa ongelmiini niin ei veny niin pitkäksi nyt. Nyt on aikaa taas kuntoutua ja levätä.
Surullinen tilannehan tämä toki on mutta nyt kun asiat ovat edenneet tähän pisteeseen niin enää ei voi muuta kuin lähteä kuntoutumaan. Tai olen minä lähtenyt laihduttamaankin. Kahden viikon aikana on läskiä lähtenyt pois kehosta kaksi kiloa. Pieniä valon säteitä jos ne ottaa siten.
Lääkäri ehdotti minulle ensin että kokeillaan sitä töihin paluuta asteittain eli että hän kirjoittaisi alkuviikon sairauslomaa ja sitten olisin loppuviikon töissä. Menin sitten sanomaan niin että turha tässä nyt ainakaan kai stressata on sitä että ei olisi varaa olla saikulla tai muuta vastaavaa sanoin. Perustelin tämän sitten sillä että kun emäntäkin on jo ehdottanut että tulisin vasta sitten takaisin kun olen käynyt siellä jalkaterapiassa (näillä näkymin 25. marraskuuta), ja että ilmapiiri töissä on ollut ihan hyvä sekä että minä tässä olen itse ollut melkein kuitenkin optimistisin kun monet muut on töissäkin sanoneet että tuosta kuntoutuminen voi sitten viedä aikaa.
Olen siis töissä välillä käynyt viemässä sairauslomatodistukset sinne. Ollaan tästä emännän kanssa aina etukäteen sovittu että asia on ok. No, ääni lääkärin kellossa muuttui äkkiä ja hän ehdottikin sitten että kirjoittaakin sitten saman tien sairauslomaa kaksi viikkoa lisää.
Eli kyllähän tuosta paistaa nyt esiin se että lääkäri näkee että tarvetta kyllä sairauslomalle on mutta varsinkin kun olen jo noin pitkään ollut jo saikulla niin pitäisi saada mies äkkiä töihin takaisin.
Hyvä juttu mielestäni että kun kerran tarvetta nyt lopulta on niin sain sairauslomaa kunnon pätkän kerralla. Jalkakivut paheni kuitenkin eilenkin siinä viestini kirjoitettua. Ja se aika jonka ehkä joudun olemaan töissä ennen kuin alan saamaan hoitoa ongelmiini niin ei veny niin pitkäksi nyt. Nyt on aikaa taas kuntoutua ja levätä.
Surullinen tilannehan tämä toki on mutta nyt kun asiat ovat edenneet tähän pisteeseen niin enää ei voi muuta kuin lähteä kuntoutumaan. Tai olen minä lähtenyt laihduttamaankin. Kahden viikon aikana on läskiä lähtenyt pois kehosta kaksi kiloa. Pieniä valon säteitä jos ne ottaa siten.