Viisivuotias sukulaistyttöni tuli esittelemään minulle piirustuksiaan. Ensimmäisessä piirustuksessa oli norsu, kirahvi ja sarvikuono. Otin piirustuksen käsiini ja revin sen lapsen silmien edessä. Kysyin onko lapsella lisää piirustuksia. Ja olihan sillä, piirustus kengurusta. Otin senkin ja revin.
Lapsi siinä sitten alkushokin jälkeen itki, mutta kerroin, että tuo eri maiden eläinten piirtely on kulttuurista omimista, joten sukulaissetä vaan opetti olemaan ja elämään sillä tavalla, kuten kuuluu.
Nyt on lapsi hyvällä elämänpolulla. Tuli siitä hyvä mieli, kun sai opettaa lasta.