Hän seisoi ovella ja vilkutti lapselleen joka lähti yksin koulutaipaleelle kylmään maailmaan. Pientä liikutuksen tuomaa kosteutta oli ehkä silmäkulmassa havaittavissa. Hän kävelee luokseni ja huuli väpättäen sanoo että mitenhän se pikkuinen pärjää, osaakohan edes vaihtaa oikeaan autoon... Ja purskahtaa nauramaan ja halaa minua.
Aamulla käytiin tahtojen taistelu... "Isi, vie mut kouluu, jookos joo pliis". No ei luvannut viedä. Sanoi että on muutakin tekemistä kuin toimia taksina. "Joopa joo, mitähän se olis..." sanoi lapsi kulmiaan kohotellen. Oliskohan se periaate (kun on päätetty että lapsi menee dösällä kouluun niin...). Mies kuitenkin otta pari ylityötuntia että saa lähettää lapsen (teini-ikäinen) koulutaipaleelle ekaa kertaa meiltä. Oli töissä sanonut että pitää vapaata että voi lähettää lapsen kouluun. Työkaveri sanoi että eikö sun lapses ollu jo teini... Niin on mutta eka koulupäivä on... no eka koulupäivä. Ja nyt on mieskin lähtenyt maailmalle ja olin kaksin kissan kanssa. Ja kissa nukkuu... Vapaapäivää pukkaa minulle.