Mainos

Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

  • 5 638 884
  • 67 751

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Paska päivä ja jotenkin ounastelisin että tulee paska yökin. Mutta hei, katellaan huomenna sitten uudestaan...
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Hitto että mä olen väsynyt. Sairauspäivän pitäisin jos en olisi jo muutenkin vapaalla. Meinasin tänään tehdä piirakoita, sekä riisiä että perunaa ja rahkapiirakkaa sekä sitruunaisen juustotortun. Kuvottaa ajatuskin joistain puuron keitosta... Taidan käydä lepäämään.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Paska päivä ja jotenkin ounastelisin että tulee paska yökin. Mutta hei, katellaan huomenna sitten uudestaan...
Hitto että mä olen väsynyt. Sairauspäivän pitäisin jos en olisi jo muutenkin vapaalla. Meinasin tänään tehdä piirakoita, sekä riisiä että perunaa ja rahkapiirakkaa sekä sitruunaisen juustotortun. Kuvottaa ajatuskin joistain puuron keitosta... Taidan käydä lepäämään.
Mikäs sinuun on iskenyt - ei kai vain ilkeä korona-peikko?
No, ei muuta kuin köllöttelemään ja uneksimaan kauniita unia - vointeja!
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Mikäs sinuun on iskenyt - ei kai vain ilkeä korona-peikko?
Eipä tässä varsinaisesti ole kyse siitä vaan ajoittain minulla esiintyvästä voimakkaasta ahdistuneisuudesta joka heikentää yöunia ja (sitäkin kautta) jaksamista. Ehkä taustalla on myös tämä jatkuva korona-aika. Vaikka sinänsä harrastan "torjumista" ja ajattelen ettei korona vaikuta elämääni niin... Niin en minä tunteeton ole ja kyllähän sitä miettii että milloin tämä loppuu (jos silloinkaan). Sekin rasittaa (hentoa) mieltäni. Kaikki tuntuu jotenkin turhalta eikä oikein mikään kiinnosta. Tuntuu ettei mitään jaksaisi mutta sitten kun jotain tekee niin jaksaakin. Fyysisesti olen kunnossa, henkisesti ole vain hetkellisesti (toivon) jotenkin loppu. Tiedän ehkä mikä tässä taustalla. Mikä tämän ahdistuneisuuden taas laukaisi tällä kertaa mutta en nyt jaksa avata sitä, enkä ehkä haluakaan. Ihan arkijuttuja vaan, liittyy työkuvioihin.

Miehen kanssa tuossa juteltiin äsken puhelimessa. On tulossa kotiin kohta kun hänellä oli tänään ylityövapaita. Kaupassa meinasi käydä ja sitten kiepata lempithai-keittiöni kautta hakemassa ruokaa (vaikka joutuu ihan suotta käymään keskustassa). Kyllä on kultainen mies. Sanoi että voimme sitten huomenna yhdessä koko perhe katsoa leipomishommia (niitä piirakoita) jos halutaan tehdä. Ja kyseli että haluaisinko että perutaan teinin tulo tänne pääsiäisenä jos siitä on liikaa vaivaa. Kielsin sen koska loppujen lopuksi se olisi ehkä pahinta mitä tässä tilanteessa voi tehdä. Nyt odottelen sitä miestä kotiin ja inkivääripossua ja nautaa massamancurry... Vai mitä sieltä nyt sitten tuleekaan.
 

vastaantulija

Jäsen
Suosikkijoukkue
Määrätietoisesti HPK
Mikä siinä on, että aina kun pierasee hississä, niin varmana tulee joku kyytiin jostain kerroksesta tai viimeistään sieltä, missä jäät itse pois.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Mikä siinä on, että aina kun pierasee hississä, niin varmana tulee joku kyytiin jostain kerroksesta tai viimeistään sieltä, missä jäät itse pois.
Nokkelana miehenä hyppäät samassa kerroksessa pois kun mistä se toinen tyyppi tulee, ja toteet että "Pakko mennä rappusia... joku on varmaan paskantanu tonne hissiin."
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Eipä tässä varsinaisesti ole kyse siitä vaan ajoittain minulla esiintyvästä voimakkaasta ahdistuneisuudesta joka heikentää yöunia ja (sitäkin kautta) jaksamista.
...
Nyt odottelen sitä miestä kotiin ja inkivääripossua ja nautaa massamancurry... Vai mitä sieltä nyt sitten tuleekaan.
Nämä mt-jutut ovat niin subjektiivisia, etten voi puhua kuin omasta valitettavan pitkästä kokemuksestani. Olen oppinut, että ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen sisimmässään on (ainoa) tie toipumiseen ja hyvin usein, lähes aina, se vaatii ammattiapua. Toivon sinulle voimaa ja kärsivällisyyttä itsesi kanssa, mikä on hitaasti tullut, se hitaasti lähtee...

Kun ei jaksa eikä huvita, on hyvä keskittyä vain siihen, mikä tuntuu hyvältä ja antaa itselleen luvan olla vain. Läheisten tuki ja läsnäolo yleensä auttaa pahimman yli, on joku, joka välittää - sulla on onneksi ymmärtävä mies....
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Nokkelana miehenä hyppäät samassa kerroksessa pois kun mistä se toinen tyyppi tulee, ja toteet että "Pakko mennä rappusia... joku on varmaan paskantanu tonne hissiin."
Samaa sanoi
Michael Jackson
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Olen tänään tehnyt kahdeksan tunnin työvuoron ja kävellyt siihen päälle vielä työssä kertyneiden askeleiden lisäksi noin varmaan 9 kilometriä. Tuo 9 kilometriä alkaa olemaan jo etenkin työpäivänä sellainen määrä käveltyjä kilometrejä että on jo siinä rajoilla onko jo vähän liikaakin. Ainakin alkoi tuntumaan jo jaloissakin.

No, tehty mikä tehty. Ei voi muuta sanoa, nyt vain lepoa. Ja nythän tässä on viisi kokonaista vapaapäivää ja ensi viikon keskiviikkona seuraavan kerran vasta töihin. Kyllä varmasti kävelen vapaiden aikana lisääkin etenkin jos kelit jatkuvat hienoina mutta on tässä nyt aikaa elpyäkin.

Miksi kävelin sitten näin paljon työpäivän aikana? No, ensin tein työmatkat kävellen. Sitten hain uudet silmälasit optikolta. Olihan ne heti saatava kun se oli mahdollista. Ja sitten hain vielä ne ruoat pääsiäiseksi jäähallilta eli Rinkelinmäeltä. Kyllä siitäkin tuli noin kilometri lisää käveltyyn kokonaismäärään.

Nyt on sitten kävelyt tänään kävelty. Ja se on pääasia. Toivottavasti jalat eivät nyt kovin kipeät ole illalla. Uudet silmälasit ovat hienot ja niillä näkeminen on jopa hieman outoa. Maailma on hieman kirkkaampi paikka uusilla laseilla.

Ostin muuten kaupasta äsken myös termospullon ja pienen pakastepullon tarkoituksena pitää niissä kahvia ja maitoa. Jos pääsiäisen aikana jo pääsisi kahveille ulos.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Onhan nämä aprillipilat onnistuessaan ja hyvin toteutettuna hauskoja. Huonosti mietittynä aiheuttaa lähinnä kyllä vain myötähäpeää. Tunnustan että minuakin onnistuttiin tänään höynäyttämään eikä pila ollut edes alunperin minulle tarkoitettu vaan työpaikan talkkarille. Työpaikan ruokasalin lattialla oli mukamas hiiri, minäkin siihen että apua! Kun säikyn kaikkea tuollaista, etenkin hiiriä.

Uskoin tuohon vielä pidemmän aikaa jolloin emäntä kertoi että se oli aprillipila, ei siellä oikeasti mitään hiirtä ole. Ei emäntä tuota pilaa keksinyt ja alulle pannut vaan meni siihen jopa itsekin ensin.

Pari hyvää itse tekemääni aprillipilaa muistuu mieleen tässä menneiltä vuosilta. Kerran huijasin Facebookin ilmoittamaan niin että syntymäpäiväni olisi aprillipäivänä. Vaikka oikeasti olen syntynyt syksyllä. Ihmiset onnittelivat aprillipäivänäkin minua Facebookissa ja minä kiemurtelin naurusta. Jos joskus voi onnitella väärin niin silloin se oli varmaan sitä.

Muistan sellaisenkin jekun minkä tein isälleni kerran. Piilotin kahvipannun häneltä aprillipäivänä ja pistin isän kierteleen paikasta paikkaan. Joka paikasta löytyi aina uusi lappu jossa saatesanojen lisäksi kerrottiin missä pannu olisi. "Ähäkutti, eikö ollut vielä täälläkään. Käys kattoon tuolta!" No tämä oli lähinnä pila eikä niinkään aprillipila. Mutta toteutin tämän aprillipäivänä. Hauskoja muistoja ja pistää vieläkin naurattamaan.

Mutta sitten kun aikansa pilailee muiden kustannuksella ja huijaa niin käy pahimmillaan niin että tosipaikassa sinua ei otetakaan todesta enää. Muistan kun vuoden 2003 aprillipäivän aamuna porukat kielsi minua huijaamista sillä että siskoni on joutunut raskautensa vuoksi sairaalaan ja on lähellä jo synnyttämistä. No arvaatte varmaan miten kävi!

Kyllä, siskoni joutui sinne sairaalaan ja minä sain tiedon. Ja minun piti kertoa vanhemmilleni siitä, silloin ei kai vielä oikein ollut matkapuhelimiakaan vai en muista miksei siskon mies porukoilleni töihin soittanut? No yritin siinä aikani uskotella että on siskoni joutunut nyt sairaalaan ja teidän pitäisi soittaa siskon miehelle heti kun mahdollista. No, eivät vanhempani sitä uskoneet ja siskoni mies tuli sitten meille ja oli vähän vihainenkin, miksette ole ottaneet yhteyttä? Eikö Vilperi (nimi muutettu) kertonut? Heh, kerroinhan minä mutta ei minua uskottu.

Joo, tänään en keksinyt mitään muuta Facebookissa kuin että huijasin että HPK:ssa aikoinaan pelannut puolustaja Niko Marttila on nimetty Kerhon illan kokoonpanoon. Mutta eivät ihmiset tainneet tuota uskoa.
 
Taidampa huomenna tehdä maakuntamatkan Seinäjoelle. Siellä on baarit ja ravintolat auki. Testiin menee ainakin paikallisen junatutun hehkuttama El Cebo kebabbila ja muutama baari. Junalla Tampereelta vain reilu tunti.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Breaking Bad ja Sopranos, nehän on kuin kaksi marjaa. Tuollaista brutaalia rikostelua joka on välillä aika mielenkiintoistakin. Vastapainoksi keski-ikäisten perhedraamaa, joka ei niin ole. Annetaan nyt edge BB:lle kun Sopranosissa on se vanha rouva ja psykiatrikin vielä riesana. Ja BB:n kotiäiti on ehkä aavistuksen hotimpi, vaikka onkin raskaana.

Kyllä mä silti vähän kelailen niiden kotokohtauksien yli.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tuli katsottua parin viikon sisään aika monen vuoden tauon jälkeen kaikki Poliisiopisto-leffat. Pääosin paskaa, mutta aina kuitenkin jaksaa katsoa. Hämmästyttävää kyllä, miten vähän viimeisestä osasta on jäänyt mieleen verrattuna muihin. Varmaan olen nähnyt sen aiemmin korkeintaan kolme kertaa, mutta siinä missä muissa osissa ei ollut juurikaan sellaisia kohtauksia, mitä ei ennakkoon muistanut, oli Moskovan keikassa varmaan 90% "uutta".

Varmaan joku aivojen suojelumekanismi, joka saa unohtamaan liian traumaattiset kokemukset? Mutta nuorta Claire Forlania en ollut unohtanut. Aissssaattaana! Ja miten ihmeessä ne saivat tuohon pökäleeseen houkuteltua Christopher Leen ja Ron Perlmanin?
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Millä sitä nyt yleensä saa ihmisiä houkuteltua? Ilmaisilla ämpäreillä.
Mahdollinen selitys. Tarkemmin ajatellen myös se, että Perlman pääsi intiimiin kanssakäymiseen Leslie Easterbrookin kanssa ja Lee sai pussata Geoge Gaynesia saattoi myös auttaa asiaa.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Pääsin ajamaan tänään bussia. Olihan sekin kokemus. Kääntyminen, parkkeeraaminen ja muu on vähän nihkeää mutta kai se tästä.
 
Suosikkijoukkue
Susanna Pöykiö
Pääsin ajamaan tänään bussia. Olihan sekin kokemus. Kääntyminen, parkkeeraaminen ja muu on vähän nihkeää mutta kai se tästä.
On muuten pelottava kokemus ensimmäisellä kerralla. Melkein peruuttaisin yhdellä sivupeilillä varustetulla autolla 30cm pitkällä puomilla (hukassa termi sen kiinnityksen ja kuorman välissä olevan osan puolesta) varustettua asuntovaunua parkkiruutuun, entä bussia.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Eilen kävelin tosiaan työvuoron lisäksi yhdeksän kilometriä, noin suunnilleen. Tein siinä samassa sitten koko vuoden oman käveltyjen askelien ennätyksen yhden päivän aikana, eli niitä askelia kertyi jopa ja peräti päälle 22 000!

Niin kuin jo sanoin eilen niin oli jo siinä rajoilla jaksaako noin paljoa kävellä yhden päivän aikana. Ei 9 kilometriä niin pitkä matka vapaapäivänä ole mutta kun tein tosiaan siihen lisäksi myös normityövuoron niin alkoi tuntumaan jo jaloissakin ainakin.

Tuo yli 22 000 askelta yhden päivän aikana on varmaan jo itse kullekin todella hyvä määrä. Minullekin se oli kova parannus edelliseen ennätystulokseen nähden, tätä eilistä päivää ennen askelieni määrä päivän aikana oli ollut enintään jotain 13000-15000.

Mutta kun oli käytävä eilen töissä, haettava pääsiäisruoat jäähallilta ja haettava ne uudet silmälasitkin heti kun se oli mahdollista. Ja kaikki matkat tein kävellen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös