Paljon huonomminkin voisi mennä mutta jatkuva kova väsymys sekä tekemättömyys tuovat joskus vähän turhautuneen sekä nihkeän olon. Toivottavasti tulevana kesänä ei tarvitsisi ainakaan olla laitoksessa itsemurhayrityksen vuoksi.
No toivottavasti asiat eivät todellakaan etene noin niin kuin millaisia uhkakuvia tuossa maalailet. Usko minua kun sanon että asioilla on tapana järjestyä vaikka siltä ei aina niin näyttäisikään. Kun vaan jaksaa uskoa siihen parempaan huomiseen. Ei kannata lannistua! Minulla on itselläni henkilökohtaista elämänkokemusta siitä ja tuosta tilanteesta mutta katso missä nyt olen kun jaksoin uskoa siihen parempaan huomiseenkin. Enkä lannistunut. Nyt on töitä ja velatkin kuitattu.
Lyhyesti elämänkertaani, oliko vuosi 2003 kun minäkin olin päättänyt lukiotaipaleeni ja en päässyt heti opiskelemaan. Samalla lailla putosin tyhjän päälle kuin sinä kai käsittääkseni, mutta minäkään en lannistunut. En vähättele sinun elämän tilannettasi mutta oletko vaikka harkinnut hakea jotain työtä? Minäkin hain tuolloin töitä ja pelkällä lukiokoulutuksella niitä myös sain. En mitään erikoisia hommia, keittiöapulaisen paikka oman asuinpitäjän ravintolasta. Mutta olipas edes jotain tekemistä eikä tarvinnut olla ihan turhan panttina. Rahaakin sai ihan ok, jäi hienoa muistot ja näki vähän sitä keittiöalaa jo silloin mihin sitten lopulta kouluttauduinkin. Sekä jäi myös hyviä lähes ystävyyssuhteita.
Toinen paha paikka oli minulle sitten kun valmistuin restonomiksi vuonna 2009. Tuon jälkeen muutin romppeineni porukoiden nurkkiin takaisin ja olin vähän että mitäköhän tässä nyt taas tekisi. Oli jotain hajavuoroja silloin mutta ei niin paljoa edes että heti uskalsin muuttaa takaisin omilleni. Ei ollut kiva paikka siinä asua kanssa toimettomana ja romppeet porukoiden nurkkia täyttämässä mutta silloin sain itsekin hyviltä tutuiltani kuulla nuo samat sanat että älä lannistu, asiat kyllä ennen pitkää järjestyvät. Ja niinhän ne on aina järjestynyt.
Ja sitten nuo minun mielenterveys-ja alkoholiongelmat tältä viime vuosilta. Niistäkin olen vähitellen selvinnyt. Nyt taas elämä todella hymyilee minullekin, ja uskon vahvasti että se varmasti hymyilee niinkin fiksulle ihmiselle kuin mitä sinä Punamusta ainakin suurimman osan viestiesi perusteella olet.
Kokeile hakea töitä ilman koulutusta! Ainakin kesäksi, eihän tässä ole enää kuin pari kuukautta ja toukokuussa alkaa jo monessa paikassa kesätuuraamiset. Esimerkiksi minunkin nykyiseen työpaikkaan pääsi hommiin kesäksi ja välillä muutenkin tuuraamaan pari lukiolaista jotka eivät edes keittiöalalle aio opiskella. Hoitaa kesätyöt vaikka hyvin niin voi päästä vaikka ekstraajaksi ja riippuen paikasta niitä ekstrausvuoroja voi olla hyvinkin. Minäkin esimerkiksi aikoinaan työllistin itseni ihan hyvin ekstrausvuoroilla.
Ja jos tiedät ja varmaan tiedätkin mitä aiot lähteä opiskelemaan ja jos on yliopisto mielessä niin ilmoittaudu vaikka avoimeen yliopistoon ensin. Minulla on tästäkin kokemusta kun suoritin muuttaman kurssin viestintää avoimessa yliopistossa, tekemistä niiden parissa kyllä riitti ja hyödyttihän ne opinnot varmaan. Valitettavasti nämäkin kurssit jäivät minulta sitten kesken kun sairastuin.
Minulla on todella elämänkokemusta monesta eri tilanteesta ja niiden pohjalta voin sanoa että kyllä se elämä aika usein järjestyy sitten lopulta tavalla tai toisella. Älä vaivu liikaan itsesääliinkään vaan koita jaksaa vaan yrittääkin järjestää asiat. Eikä se nyt heti maata kaada vaikka välillä onkin olo kuin olisi tyhjän panttina. Aikaa se asioiden järjestäminen voi nimittäin välillä viedä. Tsemppiä!
