Verkkolehden uusimmat jutut
-
Keskiympyrä: Artturi Lehkonen on todellinen pudotuspelihirmu – Mitä ihmettä Aleksander Barkoville on tapahtunut?Lue lisää »
-
Kelvoton kiekkomies ja epäpätevä pomo – dokumentti Maple Leafsin mahtimiehestä sortuu hosumiseenLue lisää »
-
Predatorsille kävi kalpaten, Golden Knights pakotti Starsin seiskapeliinLue lisää »
-
Taru Suomen ja Ruotsin naiskiekkoilusta, osa 1: Karu totuus Suomen ja Ruotsin naiskiekon eroistaLue lisää »
-
IL: Kari Jalonen on ottamassa Saksan suurseura Kölner Haien ohjaksiinsaLue lisää »
-
Bild: Adam Clendening on siirtymässä Ilveksestä Saksan mestarijoukkueeseenLue lisää »
Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa
- Viestiketjun aloittaja banaaninviljelijä
- Alkaa
- 5 340 638
- 66 860
Olen tänään tehnyt kahdeksan tunnin työvuoron ja kävellyt siihen päälle vielä työssä kertyneiden askeleiden lisäksi noin varmaan 9 kilometriä. Tuo 9 kilometriä alkaa olemaan jo etenkin työpäivänä sellainen määrä käveltyjä kilometrejä että on jo siinä rajoilla onko jo vähän liikaakin. Ainakin alkoi tuntumaan jo jaloissakin.
No, tehty mikä tehty. Ei voi muuta sanoa, nyt vain lepoa. Ja nythän tässä on viisi kokonaista vapaapäivää ja ensi viikon keskiviikkona seuraavan kerran vasta töihin. Kyllä varmasti kävelen vapaiden aikana lisääkin etenkin jos kelit jatkuvat hienoina mutta on tässä nyt aikaa elpyäkin.
Miksi kävelin sitten näin paljon työpäivän aikana? No, ensin tein työmatkat kävellen. Sitten hain uudet silmälasit optikolta. Olihan ne heti saatava kun se oli mahdollista. Ja sitten hain vielä ne ruoat pääsiäiseksi jäähallilta eli Rinkelinmäeltä. Kyllä siitäkin tuli noin kilometri lisää käveltyyn kokonaismäärään.
Nyt on sitten kävelyt tänään kävelty. Ja se on pääasia. Toivottavasti jalat eivät nyt kovin kipeät ole illalla. Uudet silmälasit ovat hienot ja niillä näkeminen on jopa hieman outoa. Maailma on hieman kirkkaampi paikka uusilla laseilla.
Ostin muuten kaupasta äsken myös termospullon ja pienen pakastepullon tarkoituksena pitää niissä kahvia ja maitoa. Jos pääsiäisen aikana jo pääsisi kahveille ulos.
No, tehty mikä tehty. Ei voi muuta sanoa, nyt vain lepoa. Ja nythän tässä on viisi kokonaista vapaapäivää ja ensi viikon keskiviikkona seuraavan kerran vasta töihin. Kyllä varmasti kävelen vapaiden aikana lisääkin etenkin jos kelit jatkuvat hienoina mutta on tässä nyt aikaa elpyäkin.
Miksi kävelin sitten näin paljon työpäivän aikana? No, ensin tein työmatkat kävellen. Sitten hain uudet silmälasit optikolta. Olihan ne heti saatava kun se oli mahdollista. Ja sitten hain vielä ne ruoat pääsiäiseksi jäähallilta eli Rinkelinmäeltä. Kyllä siitäkin tuli noin kilometri lisää käveltyyn kokonaismäärään.
Nyt on sitten kävelyt tänään kävelty. Ja se on pääasia. Toivottavasti jalat eivät nyt kovin kipeät ole illalla. Uudet silmälasit ovat hienot ja niillä näkeminen on jopa hieman outoa. Maailma on hieman kirkkaampi paikka uusilla laseilla.
Ostin muuten kaupasta äsken myös termospullon ja pienen pakastepullon tarkoituksena pitää niissä kahvia ja maitoa. Jos pääsiäisen aikana jo pääsisi kahveille ulos.
Onhan nämä aprillipilat onnistuessaan ja hyvin toteutettuna hauskoja. Huonosti mietittynä aiheuttaa lähinnä kyllä vain myötähäpeää. Tunnustan että minuakin onnistuttiin tänään höynäyttämään eikä pila ollut edes alunperin minulle tarkoitettu vaan työpaikan talkkarille. Työpaikan ruokasalin lattialla oli mukamas hiiri, minäkin siihen että apua! Kun säikyn kaikkea tuollaista, etenkin hiiriä.
Uskoin tuohon vielä pidemmän aikaa jolloin emäntä kertoi että se oli aprillipila, ei siellä oikeasti mitään hiirtä ole. Ei emäntä tuota pilaa keksinyt ja alulle pannut vaan meni siihen jopa itsekin ensin.
Pari hyvää itse tekemääni aprillipilaa muistuu mieleen tässä menneiltä vuosilta. Kerran huijasin Facebookin ilmoittamaan niin että syntymäpäiväni olisi aprillipäivänä. Vaikka oikeasti olen syntynyt syksyllä. Ihmiset onnittelivat aprillipäivänäkin minua Facebookissa ja minä kiemurtelin naurusta. Jos joskus voi onnitella väärin niin silloin se oli varmaan sitä.
Muistan sellaisenkin jekun minkä tein isälleni kerran. Piilotin kahvipannun häneltä aprillipäivänä ja pistin isän kierteleen paikasta paikkaan. Joka paikasta löytyi aina uusi lappu jossa saatesanojen lisäksi kerrottiin missä pannu olisi. "Ähäkutti, eikö ollut vielä täälläkään. Käys kattoon tuolta!" No tämä oli lähinnä pila eikä niinkään aprillipila. Mutta toteutin tämän aprillipäivänä. Hauskoja muistoja ja pistää vieläkin naurattamaan.
Mutta sitten kun aikansa pilailee muiden kustannuksella ja huijaa niin käy pahimmillaan niin että tosipaikassa sinua ei otetakaan todesta enää. Muistan kun vuoden 2003 aprillipäivän aamuna porukat kielsi minua huijaamista sillä että siskoni on joutunut raskautensa vuoksi sairaalaan ja on lähellä jo synnyttämistä. No arvaatte varmaan miten kävi!
Kyllä, siskoni joutui sinne sairaalaan ja minä sain tiedon. Ja minun piti kertoa vanhemmilleni siitä, silloin ei kai vielä oikein ollut matkapuhelimiakaan vai en muista miksei siskon mies porukoilleni töihin soittanut? No yritin siinä aikani uskotella että on siskoni joutunut nyt sairaalaan ja teidän pitäisi soittaa siskon miehelle heti kun mahdollista. No, eivät vanhempani sitä uskoneet ja siskoni mies tuli sitten meille ja oli vähän vihainenkin, miksette ole ottaneet yhteyttä? Eikö Vilperi (nimi muutettu) kertonut? Heh, kerroinhan minä mutta ei minua uskottu.
Joo, tänään en keksinyt mitään muuta Facebookissa kuin että huijasin että HPK:ssa aikoinaan pelannut puolustaja Niko Marttila on nimetty Kerhon illan kokoonpanoon. Mutta eivät ihmiset tainneet tuota uskoa.
Uskoin tuohon vielä pidemmän aikaa jolloin emäntä kertoi että se oli aprillipila, ei siellä oikeasti mitään hiirtä ole. Ei emäntä tuota pilaa keksinyt ja alulle pannut vaan meni siihen jopa itsekin ensin.
Pari hyvää itse tekemääni aprillipilaa muistuu mieleen tässä menneiltä vuosilta. Kerran huijasin Facebookin ilmoittamaan niin että syntymäpäiväni olisi aprillipäivänä. Vaikka oikeasti olen syntynyt syksyllä. Ihmiset onnittelivat aprillipäivänäkin minua Facebookissa ja minä kiemurtelin naurusta. Jos joskus voi onnitella väärin niin silloin se oli varmaan sitä.
Muistan sellaisenkin jekun minkä tein isälleni kerran. Piilotin kahvipannun häneltä aprillipäivänä ja pistin isän kierteleen paikasta paikkaan. Joka paikasta löytyi aina uusi lappu jossa saatesanojen lisäksi kerrottiin missä pannu olisi. "Ähäkutti, eikö ollut vielä täälläkään. Käys kattoon tuolta!" No tämä oli lähinnä pila eikä niinkään aprillipila. Mutta toteutin tämän aprillipäivänä. Hauskoja muistoja ja pistää vieläkin naurattamaan.
Mutta sitten kun aikansa pilailee muiden kustannuksella ja huijaa niin käy pahimmillaan niin että tosipaikassa sinua ei otetakaan todesta enää. Muistan kun vuoden 2003 aprillipäivän aamuna porukat kielsi minua huijaamista sillä että siskoni on joutunut raskautensa vuoksi sairaalaan ja on lähellä jo synnyttämistä. No arvaatte varmaan miten kävi!
Kyllä, siskoni joutui sinne sairaalaan ja minä sain tiedon. Ja minun piti kertoa vanhemmilleni siitä, silloin ei kai vielä oikein ollut matkapuhelimiakaan vai en muista miksei siskon mies porukoilleni töihin soittanut? No yritin siinä aikani uskotella että on siskoni joutunut nyt sairaalaan ja teidän pitäisi soittaa siskon miehelle heti kun mahdollista. No, eivät vanhempani sitä uskoneet ja siskoni mies tuli sitten meille ja oli vähän vihainenkin, miksette ole ottaneet yhteyttä? Eikö Vilperi (nimi muutettu) kertonut? Heh, kerroinhan minä mutta ei minua uskottu.
Joo, tänään en keksinyt mitään muuta Facebookissa kuin että huijasin että HPK:ssa aikoinaan pelannut puolustaja Niko Marttila on nimetty Kerhon illan kokoonpanoon. Mutta eivät ihmiset tainneet tuota uskoa.
hammer lynx
Jäsen
Taidampa huomenna tehdä maakuntamatkan Seinäjoelle. Siellä on baarit ja ravintolat auki. Testiin menee ainakin paikallisen junatutun hehkuttama El Cebo kebabbila ja muutama baari. Junalla Tampereelta vain reilu tunti.
Breaking Bad ja Sopranos, nehän on kuin kaksi marjaa. Tuollaista brutaalia rikostelua joka on välillä aika mielenkiintoistakin. Vastapainoksi keski-ikäisten perhedraamaa, joka ei niin ole. Annetaan nyt edge BB:lle kun Sopranosissa on se vanha rouva ja psykiatrikin vielä riesana. Ja BB:n kotiäiti on ehkä aavistuksen hotimpi, vaikka onkin raskaana.
Kyllä mä silti vähän kelailen niiden kotokohtauksien yli.
Kyllä mä silti vähän kelailen niiden kotokohtauksien yli.
Tuli katsottua parin viikon sisään aika monen vuoden tauon jälkeen kaikki Poliisiopisto-leffat. Pääosin paskaa, mutta aina kuitenkin jaksaa katsoa. Hämmästyttävää kyllä, miten vähän viimeisestä osasta on jäänyt mieleen verrattuna muihin. Varmaan olen nähnyt sen aiemmin korkeintaan kolme kertaa, mutta siinä missä muissa osissa ei ollut juurikaan sellaisia kohtauksia, mitä ei ennakkoon muistanut, oli Moskovan keikassa varmaan 90% "uutta".
Varmaan joku aivojen suojelumekanismi, joka saa unohtamaan liian traumaattiset kokemukset? Mutta nuorta Claire Forlania en ollut unohtanut. Aissssaattaana! Ja miten ihmeessä ne saivat tuohon pökäleeseen houkuteltua Christopher Leen ja Ron Perlmanin?
Varmaan joku aivojen suojelumekanismi, joka saa unohtamaan liian traumaattiset kokemukset? Mutta nuorta Claire Forlania en ollut unohtanut. Aissssaattaana! Ja miten ihmeessä ne saivat tuohon pökäleeseen houkuteltua Christopher Leen ja Ron Perlmanin?
Millä sitä nyt yleensä saa ihmisiä houkuteltua? Ilmaisilla ämpäreillä.
Mahdollinen selitys. Tarkemmin ajatellen myös se, että Perlman pääsi intiimiin kanssakäymiseen Leslie Easterbrookin kanssa ja Lee sai pussata Geoge Gaynesia saattoi myös auttaa asiaa.
Jääkoneenkuljettaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Susanna Pöykiö
On muuten pelottava kokemus ensimmäisellä kerralla. Melkein peruuttaisin yhdellä sivupeilillä varustetulla autolla 30cm pitkällä puomilla (hukassa termi sen kiinnityksen ja kuorman välissä olevan osan puolesta) varustettua asuntovaunua parkkiruutuun, entä bussia.
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Suomi, KTP
Lievää jankkauksen makua nyt vähän siellä täällä rakasta palstaamme.
Eilen kävelin tosiaan työvuoron lisäksi yhdeksän kilometriä, noin suunnilleen. Tein siinä samassa sitten koko vuoden oman käveltyjen askelien ennätyksen yhden päivän aikana, eli niitä askelia kertyi jopa ja peräti päälle 22 000!
Niin kuin jo sanoin eilen niin oli jo siinä rajoilla jaksaako noin paljoa kävellä yhden päivän aikana. Ei 9 kilometriä niin pitkä matka vapaapäivänä ole mutta kun tein tosiaan siihen lisäksi myös normityövuoron niin alkoi tuntumaan jo jaloissakin ainakin.
Tuo yli 22 000 askelta yhden päivän aikana on varmaan jo itse kullekin todella hyvä määrä. Minullekin se oli kova parannus edelliseen ennätystulokseen nähden, tätä eilistä päivää ennen askelieni määrä päivän aikana oli ollut enintään jotain 13000-15000.
Mutta kun oli käytävä eilen töissä, haettava pääsiäisruoat jäähallilta ja haettava ne uudet silmälasitkin heti kun se oli mahdollista. Ja kaikki matkat tein kävellen.
Niin kuin jo sanoin eilen niin oli jo siinä rajoilla jaksaako noin paljoa kävellä yhden päivän aikana. Ei 9 kilometriä niin pitkä matka vapaapäivänä ole mutta kun tein tosiaan siihen lisäksi myös normityövuoron niin alkoi tuntumaan jo jaloissakin ainakin.
Tuo yli 22 000 askelta yhden päivän aikana on varmaan jo itse kullekin todella hyvä määrä. Minullekin se oli kova parannus edelliseen ennätystulokseen nähden, tätä eilistä päivää ennen askelieni määrä päivän aikana oli ollut enintään jotain 13000-15000.
Mutta kun oli käytävä eilen töissä, haettava pääsiäisruoat jäähallilta ja haettava ne uudet silmälasitkin heti kun se oli mahdollista. Ja kaikki matkat tein kävellen.
Kiitos - kuin myös sinne Päijät-Hämeeseen!
Kävin eilen kaupassa ja sitä ruuan määrää, mikä ostoslappuun kätkeytyi. Kolmella kassilla sai raahata eväät kotiin, joten mahdollisuuksien rajoissa on, että meillä(-kin) syödään hyvin, ehkä jopa liikaa.
Lisäksi, paikalliselta lammasfarmilta hankittiin alkuviikosta karitsan paisti sekä karetta ja sisäfile - olivat nk. köntässä eli myytiin yhtenä pakettina.
Btw - siitä kiltteydestä vielä. Kun nainen toivoo miehen olevan kiltti, minulle ei vielä ole ihan auennut, pitääkö silloin olla ihan kiltti vai sopivasti tuhma?
edit: typoja
Viimeksi muokattu:
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Suomi, KTP
Oli taas aika päräyttävä alku... Mies haki lapsensa tänä aamuna sitten meille viettämään pääsiäistä. Sieltä tuli lievästi uhmakas teini paikalle ja totesi että panittte vissiin eilen niin innoissaan ettette edes minua halunneet hakea. Mies selitti että näin nyt vaan sovittiin äitisi ja sinun kanssa. Ja Iisopilla on ollut rankka viikko (virhe veto tähän väliin?). "Ai sillä on rankkaa, eihän se käy edes joka päivä töissä", täräytti teini. Tuntui hetken jotenkin musertavalta tämä. Mies sanoi että jos täällä ei osata käyttäytyä eikä haluta olla niin hän saa kyllä auton nokan äkkiä Lahtea kohden. Vastaukseksi tuli vihainen (ehkä jopa itkuinen) "huuto" eihän minua kukaan halua, olen turha. Ja teini tömisteli yläkertaan.
Siihen jäi tavarat keskelle lattiaa. Kännykkä sentään vissiin mukaan ehti. Mies katsoi minua anovasti (että tekisin jotain) mutta minun oli pakko puistella päätäni koska tiesin (luulin) ettei ollut hetki jolloin minusta olisi jotain hyötyä. Mies tuli istumaan viereeni (sohvalle) ja kysyi että mitä minä tuon kanssa teen. Totesin että olen sitä mieltä että hänen pitää mennä ylös kertomaan että teini on toivottu vieras ja että jos lapsi haluaa jutella niin kyllä kuunnellaan. Että nyt ei ehkä ole se hetki jolloin pitää jättää täysin rauhaan. Mies huokaisi ja nousi lähteäkseen ylös. Hän vielä kumartui kuiskaimaan korvaani "Kyllä minä jossain välissä olisin hänet ehtinyt eilenkin hakea".
Jälkikäteen tuo sananvaihto kyllä absurdiuudessaan oli jopa jotenkin huvittava. Ei tuollaista poukkoilua asiasta toiseen edes itse keksisi omasta päästään. Ensimmäinen repliikki oli varmaan jokseenkin harkittu provokaatio (ei se vitsi ollut) ja sen jälkeen mentiin tunteella. Kiviä kengissä nuorella henkilöllä. Paha olla ja vituttaa. Tekisi mieli ottaa syliin ja sanoa että kaikki muuttuu hyväksi. Vaikka en ole siitäkään aina ihan varma.
Siihen jäi tavarat keskelle lattiaa. Kännykkä sentään vissiin mukaan ehti. Mies katsoi minua anovasti (että tekisin jotain) mutta minun oli pakko puistella päätäni koska tiesin (luulin) ettei ollut hetki jolloin minusta olisi jotain hyötyä. Mies tuli istumaan viereeni (sohvalle) ja kysyi että mitä minä tuon kanssa teen. Totesin että olen sitä mieltä että hänen pitää mennä ylös kertomaan että teini on toivottu vieras ja että jos lapsi haluaa jutella niin kyllä kuunnellaan. Että nyt ei ehkä ole se hetki jolloin pitää jättää täysin rauhaan. Mies huokaisi ja nousi lähteäkseen ylös. Hän vielä kumartui kuiskaimaan korvaani "Kyllä minä jossain välissä olisin hänet ehtinyt eilenkin hakea".
Jälkikäteen tuo sananvaihto kyllä absurdiuudessaan oli jopa jotenkin huvittava. Ei tuollaista poukkoilua asiasta toiseen edes itse keksisi omasta päästään. Ensimmäinen repliikki oli varmaan jokseenkin harkittu provokaatio (ei se vitsi ollut) ja sen jälkeen mentiin tunteella. Kiviä kengissä nuorella henkilöllä. Paha olla ja vituttaa. Tekisi mieli ottaa syliin ja sanoa että kaikki muuttuu hyväksi. Vaikka en ole siitäkään aina ihan varma.
Tee tuo. Siitä on varmasti joskus tulevaisuudessa hyötyä, jos ei välittömästi olekaan.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy