Yksi asia on noussut ajattelussani kärkisijoille näemmä viime aikoina. Tykkään funtsia ja arvioida nyt jostain syystä näitä työpaikkani uusia tulokkaita, etenkin toista heistä koska hänen työskentelyään minullakin on erityisesti ollut mahdollisuus hyvin seurata. En edes tiedä miksi tuo asia minua niin paljoa kiinnostaa, kai jollain tasolla tykkään perehdyttämisestäkin ja yritän olla kritiikilläkin lähinnä vain avuksi.
Mitään henkilökohtaista minulla ei ole tuota uutta työntekijää kohtaan ja toisaalta, ei sitten mitään tunteitakaan. Onhan hän naispuolinen henkilö mutta en minä nyt jokaisesta työpaikkani naisesta ole kiinnostunut. Yritänkin sitä että palautteeni olisi mahdollisimman paljon neutraalia, puolueetonta.
Ja en minä palautetta ainakaan vielä suoraan tälle henkilölle ole antanut mutta tänään puhuin emännän kanssa asiasta ja varmasti siitä sitten hän ottaa neuvoista tarvittaessa vaarin ja opastaa tätä uutta tulokasta. Jos näkee sen aiheelliseksi.
Mutta vaikka yhdessä vaiheessa sanoin sitäkin että ei pidä olla liian kriittinenkään. Että on siellä hyviäkin hetkiä ollut, onnistumisia ja hyviä ajatuksia sekä hienoa oma-aloitteisuutta niin en tiedä painotinko tuota positiivista puolta tarpeeksi. Täytyy kai vielä huomenna palata aiheeseen.
Mutta onhan tällä uudella tulokkaalla paljon kyllä kieltämättä kehityskohteitakin. Mutta toisaalta se on ymmärrettävää sillä hänellä ei ole sitä työkokemusta kovin paljoa. Mutta ei pidä toisaalta väheksyä niitä työkokeiluitakaan. Minun mielestäni sekin on toisaalta tyhmää että minäkään en saanut kokemuslisää laskettaessa lisäpisteitä työkokeiluistani vaikka ihan samaa duunia se oli tuolla nykyisessä työpaikassanikin. Ja tein kuitenkin työkokeilussakin vähintään kuuden tunnin työvuoroja.
Se on helppo sanoa ja arvioida vain että asenteessa sinulla on vikaa mutta jouduin nyt kyllä sen nostamaan sieltä päällimmäisenä tässä tapauksessa esiin. Painotin sitä että minun mielestäni se työnteon perusta pitäisi saada paremmaksi eli nöyryyttä ja parempaa asennetta kehiin. Muut tulee sitten vasta kun on perusta kunnossa. Toki sitä ripeyttäkin toivoisin näkeväni yhä vain lisää. Noilla mentäisiin jo melko pitkälle, uskoisin. Muut sitten oppii ajan myötä kunhan tuo perusta olisi edes kunnossa.
No en tiedä paljonko näistä kannattaa tänne kirjoitella kun en nyt ihan varma ole kuka tätä palstaa lukee. Vaikka tämä viestihän on ihan asiallinen mielestäni. Näin sitä palautetta pitää antaakin, vähän aiheellista posia ja sitten sitä kritiikkiä.
Toisaalta, minun ei pidä liikaa keskittyä tämän toisen henkilön arvioimiseenkaan ettei se oma työnteko kärsi. Normaalistihan minä arvioin paljon omia työsuorituksia ja olen ehkä liiankin itsekriittinen. En tiedä kannattaisiko sitä kuitenkaan niin paljoa itseäänkään arvioida.