Hassuksi mennyt osittain tämä Jatkoaika.
Minä julkaisin muutama vuosi sitten täällä lehtijutun itsestäni, josta olin täysin tunnistettavissa, kun siinä nimeni mainittiin. En saanut tuolloin aiheesta ainuttakaan yksityisviestiä, eikä minusta lähetty levittämään mihinkään mitään juttuja, tietääkseni.
Kaikenlaista paskaa on tänne tullut varsinkin alkuaikoina kirjoiteltua, mutta ei näköjään tarpeeksi paskaa, jotta mitään kohuja olisin saanut aikaiseksi.
Suurimmaksi osaksi tää touhuhan on ihan itsestä kiinni. Peili on välillä mainio kaveri.
Minäkin tunnustan suoltaneeni tänne vapaalle puolelle etenkin 2018-2019 välisenä aikana monen mielestä varmasti kohtuu hämmentävääkin stooria, ihan selvinpäin jopa. Sydän saattoi kyllä olla niitä viestejä kirjoittaessa aika humalassa, mutta kuningas alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. En vain oikein ajatellut kovin selkeästi tai rationaalisesti tuolloin.
Inhoan todella olla huomion keskipisteenä. Hankkiuduin kuitenkin niillä mun tietyillä kirjoituksillani viime syksynä sellaiseen asemaan täällä, että pian Breezen työihastus ja duunipaikan bileilta oli koko alueen ykköspuheenaiheita. Yritin suhtautua tilanteeseen kevyesti ja huumorilla, mutta sisimmässäni inhosin sitä syvästi. Puoli kierrätyskeskusta oli utelemassa mun illan suunnitelmista ja etenemisestä ja koin oloni hemmetin epämukavaksi siinä valokeilassa.
Jos olisin voinut peruuttaa kaikki hölmöt sanomiseni, niin olisi ollut kiva voida pystyä pyytämään kaikkia yhteisesti pitämään nokkansa ummessa ja huolehtimaan omista asioistaan. Mutta itsepähän paljastin ja suurentelin täällä asioita yksityiselämästäni, joita mun ei olisi itseni kannalta varmaan kannattanut edes kertoa julkisesti.
Kannoin sittemmin vastuuni omista perseilystäni ja voin nykyisin myöntää olleeni syypää omaan ahdinkooni, en pelkästään mitä tulee tähän palstaan ja muhun kohdistuneeseen piikittelyyn, vaan myös niille tosielämän perseilyille jotka tapahtui samanaikaisesti "kulissien takana" saaden mut lopulta vaipumaan syvään apaattiseen alakuloon toivomaan, että voisin vain haihtua tuulen mukana ja kadota pois koko maapallolta.
Mä mokasin pahasti. Yhden syksyn aikana menetin mun silloisen työpaikan ennen koeajan päättymistä, suututin useita ihmisiä lähipiirissäni, poltin muutamia siltoja ja tämän kaiken pohjalla oli mun itsekeskeinen omahyväisyys. Kaiken tämän olen nykyisin antanut anteeksi ja toivon mukaan suurimmalta osalta satuttamistani ihmisistä saanutkin anteeksi.
Tiedän itse turvautuneeni menneisyydessä useammin kuin kerran samaan uhrin roolin vetämiseen kuin kuin
@Czescku nyt, joten en itsekään ole todellakaan mikään puhdas pulmunen tai täydellinen ihminen, eikä tarkoituksenani ole missään nimessä haukkua, nimitellä eikä etenkään kiusata ketään internetissä.
Sellainen on alhaista paskaa, niin helppoa anonyymiteetin avulla mutta samalla niin alhaista että oksettaa ihmiset joiden mielestä nettikiusaaminen on okei, koska olet turvassa tuntemattomuuden verhon takana. Nössöä se on silti.
Niin, sen mä vaan halusin sanoa että mokaaminen on normaalia. Kaikki me teemme tässä elämässä asioita joista emme ole jälkikäteen ylpeitä.
Kuitenkin, virheistään oppimisen kannalta on vitaalia tunnustaa kun on itse se syyllinen. Kukaan ei voi loputtomiin vierittää vastuuta omista tyhmäilyistään kaikkien muiden niskoille. Tai no toki voi, mutta silloin ei ole kyllä juuri mitään oppinutkaan.
