Vaikka olenkin kirjoittanut näistä asioista jo muutaman kerran vuosien varrella niin kyllä tässä silti meinaa yhä pari tippaa linssiin tulla kun miettii kuinka asiat nyt ovat ja miten huonosti ne vielä muutama vuosi sitten olivat. Pitkä tie on kuljettu pohjalta mutta ei se Vilperinkään paatti kuitenkaan uponnut vaikka pahalta näyttikin. Onneksi hain ja sain apua.
Vuoden 2015 syksyllä minut passitettiin mielenterveysosastolle sairaalaan ja tuolloin kärsin mielenterveysongelmien lisäksi myös alkoholismista ja olin ryypännyt ja myös rellestänyt itselleni myös melkein kymppitonnin velat ulosottoon. Elämäni oli kokenut varmasti pohjakosketuksen mutta se sytytti myös uhon, tällaista en enää halua!
Kuntoutumiseni on ollut syksystä 2015 lähtien varmasti aika johdonmukaista. Ensin neljä kuukautta sairaalassa, sitten muutama vuosi asukkaana siellä mielenterveyskuntoutujien laitoksessa ja nyt kotikuntoutujana. Asenne on ollut varmasti kuitenkin vaikeuksista huolimatta melko positiivinen, olen jaksanut aina luottaa parempaan huomiseen ja Cheekin kappaletta lainaten, tulin voittamaan, en anna minkään seistä tiellä!
Ja niin vain se aurinko on taas risukasaankin paistamassa. Olen tekemässä myös hienoa paluuta takaisin työmaailmaan, olo on nykyään onnellinen ja positiivinen, ulosottovelat on ihan just kuitattu pois ja kohta olen tämän tieni kuntoutujana kulkenut loppuun asti. Ja olen valmis aloittamaan taas täysin itsenäisen elämän. Kun jaksoi vain luottaa ja uskoa siihen parempaan huomiseen niin kyllä ne asiat vaan tuppaa järjestymään.
Eräs kaupungin mielenterveyspuolen työntekijäkin sanoi kerran eräässä kuntoutuspalaverissa että minusta tulisi hyvä kokemusasiantuntijakin jos löytäisin vielä niitä töitäkin. No nyt minulla on niitä töitäkin. Olen kaiketi ollut sitten esimerkillinen kuntoutuja. Kovia on koettu, pohjalla käyty mutta mikä tärkeintä nyt ollaan taas pinnalla. Ja olen varmasti ainakin taas kypsempi, henkisesti vahvempi ja piirun verran positiivisempi ja optimistisempi. Pienistä ei jaksa märistä kun on koennut oikeasti isojakin ongelmia.
Kuivaan linsseihini tippuneet pari kyyneltä, koen oloni jossain määrin ylpeäksi ja onnelliseksi ja menen eteenpäin. Elämä maistuu jälleen hyvältä ja joulu on tulossa!