Tukihenkilöni soittaa kerran viikossa minulle ja kyselee kuulumisiani. . . . .a.
Sen homma lienee kysyä niitä, ja jos ei kuulu mitään huonoa on asiat ns. mallillaan? Se taitaa olla tarkoitus.
Mitenkään ottamatta kantaa muuten naisasioihin, mutta työpaikka hommat ei ole kovin hyviä vaihtoehtoja. Jos natsaa, menee homma vaikeaksi muiden silmissä, jos kuitenkin ollaan yhdessä, niin 24/7/52/365 yhdessä oloa ei välttis tiedeä pitkää uraa (tästä on syvällistä tietoa). Työkaverit naureskelee selän takana ja myöhemmin vittuilee päin naamaa. Sitten menee käpy siihen toisen lärviin ja sen tapoihin ja töissä hommat rupee kuseen. Järkätkää itsenne eri vuoroon (jos sellaisia on) , jos meinaatte jotain puuhata.
Ja kun noista naisista ei aina edes tiedä mikä on ystävällisyyttä (tai sen tapaista), niin on järkyttävän hyvät mahikset ns. saada pitkät, rukkaset, pakit, yms. ignooramista ja ghostaamista ja estelyä ties mitä meetoota.
Jos on muutenkin polvet ruvella elämässä konttaamisesta, niin se ei mieluisa vaihtoehto kannattaa pitää mielessä.
Sitten vain kysymään: Olenko ymmärtänyt niin, että saattaisit pitää minusta muutenkin kuin mukavana työkaverina? Ei/Joo, Ihan sama, mutta lähdetkö kanssani syömään, juomaan, uimaan, varkaisiin, hautausmaalle, tai ihan mihin vaan missä voit olla, mutta ei sinne missä itse et halua olla. Sitten se asia on selvillä.
Läski on ikuista, lihakset tulee ja menee. Jos sun ulkonäkö ei kohdetta miellytä ja pelin avaus ei onnistu, niin tervetuoloa tähän porukkaan. Meitä on varmaan miljoona ja minä olen ainakin maisteri pakkien saamisessa noloissa tilanteissa. Voisin tehdä vaikka väitöskirjan.