Paranee vaan. Mitäköhän ne tuumaa Elisan liikkeessä, kun tulen sisään ryöstämään kyseisen puljun heidän ohjeilla askarrellut pipo ja naamari päässä?
Paskat on muuten palkinnot.
Välillä isojenkin firmojen markkinoinnista pärähtää ulos melkoisen kuppaista lahjaa ja palkintoa. Taitaa korona-aika avata jonkun mielestä mahdollisuuksia tuottaa ”maailmanluokan asiakaskokemusta kustannustehokkaasti”. Voin hyvin kuvitella, kuinka markkinointitiimin ja palvelumuotoilufirman brainstormingissa on keksitty, että asiakkaista on moni nyt etätyössä, lomautettuna tai irtisanottuna, joten nyt niillä on aikaa näperrellä hauskoja elisapipoja ja idioottinaamareita.
Liikelahjoilla voi näppärästi osoittaa asiakkaalle arvostusta tai sen puutetta. Olin ostanut monta vuotta kaikenlaista tavaraa yhdestä kumppaniyrityksestä, joka toimi myös liikelahjabisneksessä. Siksi oli luontevaa, että he lähettivät asiakkailleen joululahjoiksi pieniä liikelahjoja omista näytevalikoimistaan, siis toki brändäämättöminä. Nuo sitten lähettivät joulun alla aina jotain käsiin jäänyttä vanhaa ryönää, ettei ”hyvää” tavaraa olisi tarvinnut heittää pois. Tahmaisen tuntuisesta kankaasta tehty oksennuskuvioinen skraga oli mainio. Tuote oli ollut solmion kunnosta ja pakkauksen haalistumisesta päätellen varmaan vuosikymmenen verran jossakin varaston perällä. Toinen hyvä lahja oli paristokäyttöinen parin euron taskulamppu, jonka patterit olivat ehtineet vuosien varrella jo kuivahtaa. Mahtaa noilla olla hauskaa joulun alla miettiä nurkkia siivotessaan, löytyisikö taas jotain jätteitä pukinkonttiin laitettavaksi.