Olen täällä kirjoittanut jonkin verran noista työpaikkani iltavuoroista joita myös minä olen ruvennut tekemään tässä hiljattain. Nyt huomenna minulla on vapaapäivä mutta keskiviikkona on sitten taas vuorossa iltavuoro. Ja minua jo hiukan huolettaa etukäteen tuo iltavuoro. Olen vähitellen oppinut tekemään noita iltavuoroja ja apunani minulla on myös ollut jonkin aikaa keittiön emäntä. Ne talon tavat ja systeemit tulivat vähitellen tutuiksi minulle vaikka niissäkin vielä riittää opeteltavaa.
Mutta nuo talon tavathan menivät ainakin kahdeksi viikoksi melko isoltakin osalta uusiksi tässä viime viikolla kun talosta löytyi se koronatapaus. Ja näitä uusia, väliaikaisia systeemejä en ole vielä todellakaan kovin hyvin oppinut. Suurin muutos on varmaan ollut se että talon ruokasalissa ei syö nyt kukaan asukkaista vaan kaikki ovat siinä karanteenissa ja päivät pitkät pelkästään huoneissaan. Ja ruoat kuskataan kakkoskerrokseen muutamallakin kärryllä. Iltavuorolainen on vastuussa etenkin päiväkahvista, päivällisestä ja iltapalasta. Jo normaalistikin osa ruoasta kuskattiin ylös kärryillä mutta nyt kärryjä ja kuskattavia astioita on paljon enemmän. Ja varmaan tässä, tiskaamisessa sekä ruoan laitossa on ne isoimmat mahdolliset kompastuskivet ja opettelemisen paikat.
Yksi muutos on myös se että astiathan tulee nykyään sitten kärryiltä kaikki kerralla siinä lähellä iltapäivää tiskiin. Ennen kun niitä pestiin vähitellen sitä mukaa kun tiskiä tuli niin nyt kaikki tiskit tulee kerralla. Tämäkin on muuttanut toimintatapoja keittiöllä. Ja tämäkin voi toisaalta vaikeuttaa iltavuoroakin entisestään.
Huolettaa kuinka tulen pärjäämään. Ruoka minulle kyllä tehdään valmiiksi mutta jännittää kuinka selviän tiskeistä ja noista kärryjen laitosta. Keittiön emäntäkin on tämän viikon syyslomalla joten hän ei ole minua nyt auttamassa. Saattaa ollakin että joudun jäämään kaiken lisäksi myös yksin nyt ensi kerran näin pitkäksi ajaksi. Aamuvuorolaiset lähtevät siinä kahden aikaan, ehkä ja minä jään sitten aikavälille 14-18 yksin? Jos sitten kukaan sydämellinen ihminen ei suostu jäämään muutamaksi tunniksi auttamaan minua.
No ei näitä kai liikaa kannata etukäteen pohtia ja pelätä. Pitää nauttia nyt ansaitusta vapaasta. Ja olen myös huolen aiheestani sanonut perjantaina suoraan keittiön emännälle joten voihan sieltä tulla jotain apuja vielä. Ainakin tuo ruoka eli kasvissosekeitto tehdään minulle valmiiksi. Ja kuulemma vaikeita asioita nämä uudet systeemit ovat kaikille opittaviksi.
Töissä myös vähän harmitusta aiheuttaa tuo kun en osaa tehdä oikeita määriä salaatteja vaan niitä menee usein pienet määrät biojätteeseen. Lauantaina tein ylöskin kahdet salaattiastiat täyteen salaattia, niistä jäi puolet syömättä. No sunnuntaina sitten tein vähemmän salaattia ja niitä oli sitten liian vähän. No, sunnuntaina minulle jäi kylmiöön kyllä samaa salaattia ylimääräisenä notkumaan ja ajattelin että laitan siitä sitten lisäystä jos loppuu jostain pisteeltä kesken. Mutta eihän kukaan tietenkään silloin sanonut mitään kun asioihin olisi voinut noinkin hyvin vaikuttaa vaan vasta sitten lopuksi.
Tänään tein sitten salaattia taas enemmän. En ollut enää näkemässä paljon sitä salaattia jouduttiin heittämään pois kun olin jo lähtenyt kotiin kun kärryt tulivat keittiöön takaisin mutta luulen että tällä kertaa salaattia heitettiin sitten taas pois. Kun siellä yläkerroksessa olevia ruokia ei yleensä edes säilytetä jos niitä jää.
Jokseenkin vaikeita asioitahan nämä on. Hyvä tietenkin että salaattia menee, sehän on terveellistä. Mutta tarvittavan salaattimäärän arviointiin vaikuttaa melko moni asia, kuten sekin kuka on jakamassa ruokaa. Helpointa ehkä olisi että jaettaisiin aina ruokaa sama annosmäärä.