Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[Jomppa_Koo]

Tervetuloa takaisin palstan vahvuuteen, @Johnny B. Goode !

 

[pettter]

Jätätteks te kans välillä henkiin? Ne luikertelevat ötökät vessan lattialla. Krapulassa ne on frendejä. Hitto baarissa olevat yrittää kommunikoida.

 

[vastaantulija]

Kissaa vituttaa, kun on vain kuivamuonaa. Sitä tuijottamista sitten. Olen jo useamman kerran sanonut, että illalla tulee ateriavaihtoehtojen laajennus, muttei auta.

Olen alkanut epäillä, että kissaa ei varsinaisesti vituta, vaan se saa suurta nautintoa siitä, kun saa minut uskomaan sitä vituttavan, ja ennen kaikkea minun kuvittelevan voivani tehdä sille jotain.

Vitun karvainen sadisti.

 

[Iisoppi]

Olen alkanut epäillä, että kissaa ei varsinaisesti vituta, vaan se saa suurta nautintoa siitä, kun saa minut uskomaan sitä vituttavan

Kyllähän kissat osaa olla juonia, olen sen itse havainnut. Mutta kyllä oli juoni minun marsuni. Kun tulin koulusta niin annoin hänelle tuoreruuat (esim. salaattia, kurkkua, porkkanaa, omenaa) ja lisäsin/vaihdoin siemenkippoon tavaraa. Marsu piti auringonkukan siemenistä ja pähkinöistä. Kun ne oli syöty niin hän kävi usein pissaamassa ruokakuppiin (piti vaihtaa eines). Ja sitten kun äitini tuli töistä kotiin niin marsu alkoi vinkumaan ruokaa (kun kuuli hänen äänensä) vaikka oli jo saanut ruuat minulta. Ainahan äitini antoi jotain tuoreruokaa kun toinen niin surkeasti pyysi. Äiti välillä epäili etten ollut marsua ruokkinut mutta se ei ollut totta. Marsu vaan oppi jotenkin ruinaamaan ruokaa... ja olihan se vinkuminen aika korvia raastavaa.

 

[vilperi]

Kiitos muuten nimimerkille @Mustanaamio hyvästä vastauksesta edelliseen tähän ketjuun lähettämääni viestiin.

Ja olen samaa mieltä että nuo työpaikkaromanssit ovat aina niin pirun hankalia enkä niihin mielellään lähdekään. Mutta nyt on tullut fiilis että kaikki tapahtuu ihan itsestään. Tämä nainen on ilmiselvästi pannut merkille oudohkon käyttäytymisen hänen läsnäollessaan. Sellaisen hermostuneisuuden ja katseen äkkiä pois kääntämisen hänestä mutta silti hänen reaktionsa minua kohtaan eivät ole olleet välinpitämättömiä tai torjuvia tai välttämättä edes vain kaverillisen viileitä. Vaan tänään kun uskalsin sanoa hänelle huomenta niin hän vastasi osin oudohkolla äänenpainolla takaisin että no huomenta. Ja sitten taas virkkasi eteisessä samaa kuin muutama päivä aiemmin että hän siirtää näitä tavaroita hieman että kummatkin mahtuvat olemaan samassa tilassa.

Tämä nainen vaikuttaa olevan myös aina häntä vilkuillessani ja hänet merkille pannessani niin hyväntuulinen ja ystävällinen. Ei välttämättä aina hymyile vaan on kuitenkin sellainen positiivinen asenteeltaan. Tietenkin tuo liittyy työnkuvaankin mutta hän tekee noilla luonteenpiirteillään helposti ihastuttavan itsestään.

Ja mikä parasta, niin nainen vaikuttaa siltä että hän ei tästä juoruile eteenpäin. Tänäänkin hänen käyttäytyminen oli sellaista että hän kunnioittaa ainakin tunteitani. Nyt kun pääsisi tuosta hermostuneisuudesta eroon niin voisi koittaa lisää häntä lähestyä. Ihan vaan vaikka luontevassa paikassa kysyä että onko ollut kiirettä tai millainen on sinun työpäivä ollut. Kun hän ei ole vilkuiluani ottanut mitä ilmeisemmin pahalla niin olisi ihan hyvä paikka koittaa lähestyä häntä lisää?

Ja muistaa vaan varovaisuuden kun töissä kuitenkin ollaan. Mutta vähän sellaiset merkit on ilmassa nyt että jos vain rohkenen niin asiat voivat jopa tapahtua omalla painollaan? Vähän koittaa kepillä jäätä mutta jos näyttää kuitenkin huonolta niin suosiolla jättää leikki kesken.

 

[Iker]

Mulla oli joskus työpaikkaromanssi ja nyt ollaan oltu kohta 14 vuotta yhdessä, reilu 10 naimisissa ja lapsia on pari kappaletta.

Ei se lähestyminen aina huono vaihtoehto ole.

 

[El Gordo]

Hämmentävistä sattumista puheenollen. Tai sitten patsaan tekijä on duunia tehdessään laskenut, että jos tuo tulee tuosta noin joku päivä... ja siitä nimi patsaalle.

Ihmepelastus: valaanpyrstöpatsas esti metrojunan syöksymästä kanavaan Hollannissa

Juna ajoi viimeisellä asemalla pysäytysesteiden läpi.

www.iltalehti.fi

Aikamatkaaja tuo patsaan suunnittelija. Näin se paljastui.

 

[Breeze Harbour]

Mulla oli joskus työpaikkaromanssi ja nyt ollaan oltu kohta 14 vuotta yhdessä, reilu 10 naimisissa ja lapsia on pari kappaletta.

Ei se lähestyminen aina huono vaihtoehto ole.

Ja mun työpaikkaromanssi... Jaa, ehkä parempi etten palaa enää siihen. Kunhan nyt on vaikea olla saamatta fläsäreitä viime syksystä kun on lukenut vilperin ihastuksesta työpaikallaan. Vieläpä kun omani tapahtui täsmälleen tähän aikaan vuosi sitten.

Kenenkään meistä stoori ei tietenkään ole onneksi identtinen ja toisille kuten @Iker se työpaikkaromanssi on kenties koko loppuelämän muuttava lottovoitto ja toisessa ääripäässä käy niin kuin mulle, että tulkitseekin kaikki saamansa signaalit väärin, tulee liiskatuksi, satutetuksi ja ehkä hieman katkeraksi.

Vaan tänään kun uskalsin sanoa hänelle huomenta niin hän vastasi osin oudohkolla äänenpainolla takaisin että no huomenta. Ja sitten taas virkkasi eteisessä samaa kuin muutama päivä aiemmin että hän siirtää näitä tavaroita hieman että kummatkin mahtuvat olemaan samassa tilassa.

Nämä voivat olla hyviä merkkejä, ainakaan tämä nainen ei siis välttele sinua tai koita ajaa pois läheisyydestään. Ei kuitenkaan kannata ylitulkita arkipäiväisiä kohteliaita eleitä vielä minään sen enempänä (itsehän tein juuri näin).

Suosittelen sen sijaan vetämään syvään henkeä ja taklaamaan hermostuneisuutesi, jotta voit tehdä ne tarvittavat liikkeet kun sen aika on. Tavanomaisilla, arkipäiväisillä keskusteluaiheilla aloittaminen ei liene ollenkaan huono idea. Sitten hieman rohkaistuttuasi voit vaikka kysyä naisen omista kiinnostuksen kohteista ja harrastuksista.

Ja jos ennen pitkään huomaat että kemiaa on ilmassa ja keskustelu naisen kanssa on mukavaa ja helppoa, niin ei muuta kuin hyppy kohti tuntematonta ja kysyt tilaisuuden osuessa vaikka töiden jälkeen kahville, smoothielle, tai mistä tämä nainen nyt saattaisi tykätäkään.

Ole aloitteellinen, seuraa signaaleja ja ennen kaikkea ole vain oma ittes ja luota itseesi. Kuka ties vaikka se syvältä sisältä esiin kaivettu rohkeus lopulta palkittaisiin sinun kohdalla. Työpaikkaromanssit ovat eh.. no lyhyesti sanottuna harvemmin noilta on odotettavissa semmoista neutraalia loppua, joten ovathan ne siten tietyllä tapaa aina hieman riskaabeleja. Hyvä että tiedostat itsekin tilanteen potentiaalisen "tulenarkuuden" etkä ole ilmeisimmin lähtenyt leikkimään tulitikuilla.

Mutta siis niin, ei kannata kuitenkaan liian varovaiseksikaan alkaa vaan kaivaa ne "munat" esiin ja tehdä oikeat siirrot ajallaan. Veikkaanpa, että jos naisille tekisi avoimen gallupin, jossa kysyittäisiin millaisia puolia vastapuolen edustajissa arvostavat eniten, niin aloitteellisuus lienisi aika lailla listan kärkipäässä. Naiset tykkäävät kun mies ottaa ohjat omiin käsiinsä ja tämä ei ole mitään rakettitiedettä. Pidä jalat maassa ja järki päässä, onnea matkaan!

---

En ole tästä mitään aikaisemmin puhunut, mutta itsellänihän kehittyi menneen kesän aikana, tarkalleen noin puoli vuotta tän dramaattisen masentavan murhaavasti päättyneen työromanssi-harhahypyn jälkeen tunteita ihmistä kohtaan joka... No siis mehän oltiin jo ennestään oltu kavereita jonkin aikaa, en vain ikinä maailmassa odottanut olevani tilanteessa, että pieni flirtti jota heitin johtaisi siihen, että mun olisi tunnustettava itselleni olevani hänestä romanttisesti kiinnostunut ja ehkä ihan vähän myös ihastunut.

Se spontaani ja aika lailla puskista tullut lyhyt itkukohtaus joka mulla oli sillon elokuussa... En mä vieläkään mene yksityiskohtiin, koska asia on minulle aika henkilökohtainen, mutta se oli aika lailla tuon jälkeen, kun mun oli vaan pakko niellä oma egoni ja tunnustaa peilikuvalleni, että mulla on todellakin kehittynyt aitoja, voimakkaita välittämisen tunteita tätä naista kohtaan.

Missä me mennään nytten? No, taisin tällä kertaa ihastua siinä mielessä melko samanhenkiseen tapaukseen, että hänkään ei ymmärtääkseni mielellään etene ihmissuhteiden tai tunteidensa kanssa kovin nopeasti tai helposti. Friend stagella ollaan ja tilanne ei ainakaan allekirjoittanutta häiritse. Kommunikaatio ja yhteisymmärrys skulaa meidän kahden välillä edelleen yhtä hyvin kuin silloin keskikesälläkin, jolloin tää kaikki tietyllä tapaa alkoi ja chattaillen hänen kanssaan edelleen lähes joka päivä.

Tässä iässä en osaa oikein pelätä edes "friendzonelle" jäämistä. Mähän olen asunut siellä käytännössä suurimman osan nuoresta elämästäni. Huominen on hämärän peitossa, joten toivon tän orastavan liekin suhteen parasta, enkä viimevuotisen jälkeen pelkää oikeastaan edes sitä pahinta. Se pahin kun kävi mulle jo silloin, enkä aio enää edes antaa kenellekään ilmaista tikettiä viiltää vuotavaa haavaa mun sydämeen.

Mun täytyy ihan oikeasti tunnustaa se tässäkin, että monesti mun on tehnyt mieli lyyä tämänkin naisen suhteen hanskat tiskiin ja ns. siirtyä seuraavaan ehdokkaaseen. Onko se sitten joku selittämätön vetovoima meidän välillä vai mikä hitto onkaan, mutta jostain, itselle toistaiseksi täysin käsittämättömästä syystä, tämä nainen on onnistunut pitämään mut tämän paatin kyydissä, vaikka pari kertaa on tullut jo luultua että meri nielaisee mut ja vajoan kohti pohjaa.

No niin... älä nyt ala tästäkin vääntämään runollisia metaforia Breeze! Köh köh, siis.. sanomani piti että mun on hankala käsittää, miten me ollaan tässä tilanteessa kaiken tän jälkeen. Lokakuun puolivälin kieppeiltä aina sinne kuun lopulle, mulla oli vähintään noin kahden viikon ajan useimpina päivinä fiilis se, että eiköhän tämä pieni ihastus ollut tässä, että voin kyllä pysyä kaverillissa väleissä hänen kanssa niin kuin tähänkin asti, mutta että hautaisin unelmani mistään sen enemmästä.

Olin aika lailla jo realiteetit hyväksynyt hammasta purren, kunnes sitten tasan viikko takaperin, eli viime viikon alulla, kun olin jo mielessäni päättänyt, että mitään spesiaalihuomiota en tule hänelle enää antamaan, niin juuri sinä päivänä sitten hän kahteenkin eri otteeseen "ojensi auttavan kätensä" mulle ja tsemppasi mua eteenpäin kunnes yhtäkkiä seuraavana aamuna herätessäni muistin taas, miksi mä häneen ihastuin in the first place...

Niin että joo, onhan tämä nyt vähintäänkin kummallinen ja odottamaton tilanne, kun pari viikkoa sitten luonnostelin jo kännykkään itelleni valmiiksi tinder-profiilin ja pyörittelin appin lataamista päässäni useamman päivän ajan. Noin viikko sitten kirjoitin itselleni runon muodossa, että olen hieman loukussa tunteideni kanssa. No se oli sen hetkinen fiilis, ei musta kyllä enää tällä hetkellä tunnu siltä. Kun kirjoitin yöketjuun "voisiko joku kääntää tunteet off-asentoon" tjsp. niin tähän turhautuneeseen hämmennykseenhän mä sillä viittasin.

Eli rehellisesti sanottuna en mä oikein osaa kuvailla missä mennään. Facebookissa oli ainakin joskus vanhan FB:n aikaan mahdollista päivittää parisuhdestatukseksi "vaikeasti selitettävissä". Niin fiilikset nykytilanteesta voisi tiivistää tuohon lauseeseen. Annan tälle pienelle liekille nyt ehkä ainakin vielä kerran mahdollisuuden roihahtaa. Nyt aion ilmaista itseäni niin suoraan kuin osaan tai en osaa ja käy miten vaan, niin tajusin että mun on oltava itse valmis edes yritämään ilmaista itseäni suoremmin, ennen kuin voin odottaa keneltäkään samaa mua kohtaan.

En aio jäädä tämän nuotion ympärille tanssimaan kuukausiksi, mutta jos tää nuotio alkaisikin leiskumaan roihahtaen aivan huomaamatta metsäpaloksi, edes pieneksi metsäpaloksi, niin astelisin suoraan liekkeihin. Pakeneminen ei ole edes vaihtoehto.

Oho, lopetus muotoutui sitten kuitenkin aika runolliseksi, saattoi olla vahinko tai sitten ei. Pyydän anteeksi ja samalla myös en pyydä anteeksi. Mutta että tosiaan tälleen. Ja tolleen.

EDIT: Tuliks tästä viestistä todella noin pitkä? Lempäälän Mikael Kosolaa lainatakseni se on voi voi!

 

[Iisoppi]

Hitsi vieköön... Täällähän paistaa aurinko. Koska on viikottainen vapaapäiväni, voisi keksiä jotain kivaa tekemistä ulkona kun on kirkas ilma. Ei kyllä haravointia mutta metsälenkillä voisi käydä. Kiertää parin suppilovahveropaikan kautta ja katsella onko sieniä.

 

[Turha Kaukalo]

Mutta siis niin, ei kannata kuitenkaan liian varovaiseksikaan alkaa vaan kaivaa ne "munat" esiin ja tehdä oikeat siirrot ajallaan.

Palstaveljeä nyt opastan, ettei Breeze tarkoittanut sitä, että ottaa peniksen esiin, kun menee seuraavan kerran kyseisen naisen läheisyyteen. Eikä kananmuniakaan tartte ottaa messiin. Tosin messissähän siellä jo ollaan, keittiössä.

Vähän huumoria väliin. Jatketaan.

 

[Breeze Harbour]

Palstaveljeä nyt opastan, ettei Breeze tarkoittanut sitä, että ottaa peniksen esiin, kun menee seuraavan kerran kyseisen naisen läheisyyteen. Eikä kananmuniakaan tartte ottaa messiin. Tosin messissähän siellä jo ollaan, keittiössä.

Vähän huumoria väliin. Jatketaan.

Tuli muuten eilen salibandymatsissa yks veto suoraan munille. Ei se ihan sata kilsaa tunnissa tullu, hetken kyllä kirpasi.

Pakkien saaminenhan on vähän kuin ottaisi salibandypallon kasseille. Hetken aikaa kirvelee, mut kyllä se siitä pian helpottaa.

 

[Hols Nilgerssön]

Tuli muuten eilen salibandymatsissa yks veto suoraan munille. Ei se ihan sata kilsaa tunnissa tullu, hetken kyllä kirpasi.

Pakkien saaminenhan on vähän kuin ottaisi salibandypallon kasseille. Hetken aikaa kirvelee, mut kyllä se siitä pian helpottaa.

Niin pelasiko tää sun daamikin salibandyä pakkina?

 

[eriatarka]

Muistin just, että joskus marraskuussa vietettiin movemberia. Oli huvittavaa, kun monet kaverit eivät ymmärtäneet kampanjan pointtia, kasvattivat vain viikset ja jakoivat niistä kuvan someen 30.11.

 

[Breeze Harbour]

Niin pelasiko tää sun daamikin salibandyä pakkina?

Kysymyksesi herätti kyllä sellaiset tietynlaiset fantasiat, mutta ei.

 

[pepsi]

Ja mun työpaikkaromanssi... Jaa, ehkä parempi etten palaa enää siihen. Kunhan nyt on vaikea olla saamatta fläsäreitä viime syksystä kun on lukenut vilperin ihastuksesta työpaikallaan. Vieläpä kun omani tapahtui täsmälleen tähän aikaan vuosi sitten.

Kenenkään meistä stoori ei tietenkään ole onneksi identtinen ja toisille kuten @Iker se työpaikkaromanssi on kenties koko loppuelämän muuttava lottovoitto ja toisessa ääripäässä käy niin kuin mulle, että tulkitseekin kaikki saamansa signaalit väärin, tulee liiskatuksi, satutetuksi ja ehkä hieman katkeraksi.


Nämä voivat olla hyviä merkkejä, ainakaan tämä nainen ei siis välttele sinua tai koita ajaa pois läheisyydestään. Ei kuitenkaan kannata ylitulkita arkipäiväisiä kohteliaita eleitä vielä minään sen enempänä (itsehän tein juuri näin).

Suosittelen sen sijaan vetämään syvään henkeä ja taklaamaan hermostuneisuutesi, jotta voit tehdä ne tarvittavat liikkeet kun sen aika on. Tavanomaisilla, arkipäiväisillä keskusteluaiheilla aloittaminen ei liene ollenkaan huono idea. Sitten hieman rohkaistuttuasi voit vaikka kysyä naisen omista kiinnostuksen kohteista ja harrastuksista.

Ja jos ennen pitkään huomaat että kemiaa on ilmassa ja keskustelu naisen kanssa on mukavaa ja helppoa, niin ei muuta kuin hyppy kohti tuntematonta ja kysyt tilaisuuden osuessa vaikka töiden jälkeen kahville, smoothielle, tai mistä tämä nainen nyt saattaisi tykätäkään.

Ole aloitteellinen, seuraa signaaleja ja ennen kaikkea ole vain oma ittes ja luota itseesi. Kuka ties vaikka se syvältä sisältä esiin kaivettu rohkeus lopulta palkittaisiin sinun kohdalla. Työpaikkaromanssit ovat eh.. no lyhyesti sanottuna harvemmin noilta on odotettavissa semmoista neutraalia loppua, joten ovathan ne siten tietyllä tapaa aina hieman riskaabeleja. Hyvä että tiedostat itsekin tilanteen potentiaalisen "tulenarkuuden" etkä ole ilmeisimmin lähtenyt leikkimään tulitikuilla.

Mutta siis niin, ei kannata kuitenkaan liian varovaiseksikaan alkaa vaan kaivaa ne "munat" esiin ja tehdä oikeat siirrot ajallaan. Veikkaanpa, että jos naisille tekisi avoimen gallupin, jossa kysyittäisiin millaisia puolia vastapuolen edustajissa arvostavat eniten, niin aloitteellisuus lienisi aika lailla listan kärkipäässä. Naiset tykkäävät kun mies ottaa ohjat omiin käsiinsä ja tämä ei ole mitään rakettitiedettä. Pidä jalat maassa ja järki päässä, onnea matkaan!

---

En ole tästä mitään aikaisemmin puhunut, mutta itsellänihän kehittyi menneen kesän aikana, tarkalleen noin puoli vuotta tän dramaattisen masentavan murhaavasti päättyneen työromanssi-harhahypyn jälkeen tunteita ihmistä kohtaan joka... No siis mehän oltiin jo ennestään oltu kavereita jonkin aikaa, en vain ikinä maailmassa odottanut olevani tilanteessa, että pieni flirtti jota heitin johtaisi siihen, että mun olisi tunnustettava itselleni olevani hänestä romanttisesti kiinnostunut ja ehkä ihan vähän myös ihastunut.

Se spontaani ja aika lailla puskista tullut lyhyt itkukohtaus joka mulla oli sillon elokuussa... En mä vieläkään mene yksityiskohtiin, koska asia on minulle aika henkilökohtainen, mutta se oli aika lailla tuon jälkeen, kun mun oli vaan pakko niellä oma egoni ja tunnustaa peilikuvalleni, että mulla on todellakin kehittynyt aitoja, voimakkaita välittämisen tunteita tätä naista kohtaan.

Missä me mennään nytten? No, taisin tällä kertaa ihastua siinä mielessä melko samanhenkiseen tapaukseen, että hänkään ei ymmärtääkseni mielellään etene ihmissuhteiden tai tunteidensa kanssa kovin nopeasti tai helposti. Friend stagella ollaan ja tilanne ei ainakaan allekirjoittanutta häiritse. Kommunikaatio ja yhteisymmärrys skulaa meidän kahden välillä edelleen yhtä hyvin kuin silloin keskikesälläkin, jolloin tää kaikki tietyllä tapaa alkoi ja chattaillen hänen kanssaan edelleen lähes joka päivä.

Tässä iässä en osaa oikein pelätä edes "friendzonelle" jäämistä. Mähän olen asunut siellä käytännössä suurimman osan nuoresta elämästäni. Huominen on hämärän peitossa, joten toivon tän orastavan liekin suhteen parasta, enkä viimevuotisen jälkeen pelkää oikeastaan edes sitä pahinta. Se pahin kun kävi mulle jo silloin, enkä aio enää edes antaa kenellekään ilmaista tikettiä viiltää vuotavaa haavaa mun sydämeen.

Mun täytyy ihan oikeasti tunnustaa se tässäkin, että monesti mun on tehnyt mieli lyyä tämänkin naisen suhteen hanskat tiskiin ja ns. siirtyä seuraavaan ehdokkaaseen. Onko se sitten joku selittämätön vetovoima meidän välillä vai mikä hitto onkaan, mutta jostain, itselle toistaiseksi täysin käsittämättömästä syystä, tämä nainen on onnistunut pitämään mut tämän paatin kyydissä, vaikka pari kertaa on tullut jo luultua että meri nielaisee mut ja vajoan kohti pohjaa.

No niin... älä nyt ala tästäkin vääntämään runollisia metaforia Breeze! Köh köh, siis.. sanomani piti että mun on hankala käsittää, miten me ollaan tässä tilanteessa kaiken tän jälkeen. Lokakuun puolivälin kieppeiltä aina sinne kuun lopulle, mulla oli vähintään noin kahden viikon ajan useimpina päivinä fiilis se, että eiköhän tämä pieni ihastus ollut tässä, että voin kyllä pysyä kaverillissa väleissä hänen kanssa niin kuin tähänkin asti, mutta että hautaisin unelmani mistään sen enemmästä.

Olin aika lailla jo realiteetit hyväksynyt hammasta purren, kunnes sitten tasan viikko takaperin, eli viime viikon alulla, kun olin jo mielessäni päättänyt, että mitään spesiaalihuomiota en tule hänelle enää antamaan, niin juuri sinä päivänä sitten hän kahteenkin eri otteeseen "ojensi auttavan kätensä" mulle ja tsemppasi mua eteenpäin kunnes yhtäkkiä seuraavana aamuna herätessäni muistin taas, miksi mä häneen ihastuin in the first place...

Niin että joo, onhan tämä nyt vähintäänkin kummallinen ja odottamaton tilanne, kun pari viikkoa sitten luonnostelin jo kännykkään itelleni valmiiksi tinder-profiilin ja pyörittelin appin lataamista päässäni useamman päivän ajan. Noin viikko sitten kirjoitin itselleni runon muodossa, että olen hieman loukussa tunteideni kanssa. No se oli sen hetkinen fiilis, ei musta kyllä enää tällä hetkellä tunnu siltä. Kun kirjoitin yöketjuun "voisiko joku kääntää tunteet off-asentoon" tjsp. niin tähän turhautuneeseen hämmennykseenhän mä sillä viittasin.

Eli rehellisesti sanottuna en mä oikein osaa kuvailla missä mennään. Facebookissa oli ainakin joskus vanhan FB:n aikaan mahdollista päivittää parisuhdestatukseksi "vaikeasti selitettävissä". Niin jotain sinne päin sitten kai. Annan tälle pienelle liekille nyt ehkä ainakin vielä kerran mahdollisuuden roihahtaa. Nyt aion ilmaista itseäni niin suoraan kuin osaan tai en osaa ja käy miten vaan, niin tajusin että mun on oltava itse valmis edes yritämään ilmaista itseäni suoremmin, ennen kuin voin odottaa keneltäkään samaa mua kohtaan.

En aio jäädä tämän nuotion ympärille tanssimaan kuukausiksi, mutta jos tää nuotio alkaisikin leiskumaan roihahtaen aivan huomaamatta metsäpaloksi, edes pieneksi metsäpaloksi, niin astelisin suoraan liekkeihin. Pakeneminen ei ole edes vaihtoehto.

Oho, lopetus muotoutui sitten kuitenkin aika runolliseksi, saattoi olla vahinko tai sitten ei. Pyydän anteeksi ja samalla myös en pyydä anteeksi. Mutta että tosiaan tälleen. Ja tolleen.

EDIT: Tuliks tästä viestistä todella noin pitkä? Lempäälän Mikael Kosolaa lainatakseni se on voi voi!

Siis... jos vedettäisiin hieman yhteen: kannustat aluksi vilperiä ottamaan ohjat käsiin, koska naiset tykkäävät tästä. Seuraavaksi kerrot pitkän sepustuksen jostain nyky-ihastuksesta, jonka kanssa olet vatvonut puoli vuotta(?) ja lopuksi kuitenkin toteat meneväsi tulta päin. Kysymys kuuluukin mikset ole jo mennyt? Jokin tässä nyt ei täsmää ja pienet deja-vu fiilikset kieltämättä tulee.

Tsemppiä kuitenkin! Kuten itsekkin totesit, naisasiat eivät ole mitään rakettitiedettä. Vielä kun sen saisi näkymään käytännössä niin hyvä tulisi.

Edit. kerrot myös aluksi olevasi tytön suhteen "friend stagella". Tekstin edetessä olette jo "vaikeasti selitettävässä parisuhteessa". What?

 

[Breeze Harbour]

Siis... jos vedettäisiin hieman yhteen: kannustat aluksi vilperiä ottamaan ohjat käsiin, koska naiset tykkäävät tästä. Seuraavaksi kerrot pitkän sepustuksen jostain nyky-ihastuksesta, jonka kanssa olet vatvonut puoli vuotta(?) ja lopuksi kuitenkin toteat meneväsi tulta päin. Kysymys kuuluukin mikset ole jo mennyt? Jokin tässä nyt ei täsmää ja pienet deja-vu fiilikset kieltämättä tulee.

Tsemppiä kuitenkin! Kuten itsekkin totesit, naisasiat eivät ole mitään rakettitiedettä. Vielä kun sen saisi näkymään käytännössä niin hyvä tulisi.

Edit. kerrot myös aluksi olevasi tytön suhteen "friend stagella". Tekstin edetessä olette jo "vaikeasti selitettävässä parisuhteessa". What?

Joo. Jaxuhalit sulle rakas pepsipulloni. Kokis on parempaa.

 

[MacRef]

@vilperi Huomioithan sitten, että ystävälliset eleet ja kommentit naispuoliselta työkaverilta ei välttämättä todennäköisesti tarkoita vielä sitä, että nainen olisi kiinnostunut sinusta parisuhde- tai pariutumistarkoituksessa. Todennäköisesti ne ovat työkaverin eleitä työkaverille, ei (luultavasti) sen enempää. Älä siis ainakaan niiden perusteella ala kuvittelemaan mitään elämää suurempia kuvioita vaan tarvittaessa / halutessasi teet oikeita ja todellisia liikkeitä naisen suhteen.

 

[mikko600]

Joo. Jaxuhalit sulle rakas pepsipulloni. Kokis on parempaa.

Pointtina ehkäpä pepsillä tossa se, että mainitset taas että et oikeasti tiedä mitä toinen tuntee, eli oletat vaan ja teet niistä johtopäätöksiä. Eli kannattaa vaan olla varovainen ja tehdä ne oletukset konkreettisista asioista.

 

[Breeze Harbour]

Pointtina ehkäpä heavylla tossa se, että mainitset taas että et oikeasti tiedä mitä toinen tuntee, eli oletat vaan ja teet niistä johtopäätöksiä. Eli kannattaa vaan olla varovainen ja tehdä ne oletukset konkreettisista asioista.

Niin eli mitä olen tarkalleen ottaen olettanut? Käsittääkseni kerroin viestissäni vain ja ainoastaan omista tunteistani. Et siis sinänsä ole väärässä, etten tiedä mitä toinen tuntee, mutta en käsittääkseni väittänyt viestissäni mitään sellaista.

PS. asia puhuttu puhtaaksi pepsin (en tiiä mistä heavyn repäsit tähän mukaan?) kanssa jo YV:llä. Etiäpäin.

 

[mikko600]

Niin eli mitä olen tarkalleen ottaen olettanut?

PS. asia puhuttu puhtaaksi pepsin (en tiiä mistä heavyn repäsit tähän mukaan?) kanssa jo YV:llä. Etiäpäin.

Ihan hyvällä mäkin vaan sanoin. Että ei mitään henkilökohtaista.

Edit: Korjattu nimimerkki oman aivopierun seurauksena, heh.

 

[Via Dolorosa]

Kahvitunnilla, taikka vastaavasti viikonloppuna pikku pätkässä, kun lähettää kullinkuvia, niin kyllä se äkkiä selviää, että kiinnostaako myös toista osapuolta. Täyt faartti ettipäi vaa!

 

[vilperi]

@vilperi Huomioithan sitten, että ystävälliset eleet ja kommentit naispuoliselta työkaverilta ei välttämättä todennäköisesti tarkoita vielä sitä, että nainen olisi kiinnostunut sinusta parisuhde- tai pariutumistarkoituksessa. Todennäköisesti ne ovat työkaverin eleitä työkaverille, ei (luultavasti) sen enempää. Älä siis ainakaan niiden perusteella ala kuvittelemaan mitään elämää suurempia kuvioita vaan tarvittaessa / halutessasi teet oikeita ja todellisia liikkeitä naisen suhteen.

Tämä on aivan totta ja siksi tässä kannattaakin muistaa olla melko varovainen. Siis tarkoitan ettei liikaa kuvittele ja spekuloi asioilla ennen kuin on varmaa.

Kyllähän itse miettii paljon näitä asioita ja miettii omia tunteitaan. Lukee paljon netistä mitkä ovat miehen ja mitkä naisen ihastumisen/kiinnostumisen merkkejä ja spekuloi niillä. Onhan tuo toisaalta ihan mielenkiintoistakin pohdittavaa mutta kunhan muistaa pitää jäitäkin hatussa.

Tuota mietin omaltakin kohdaltani onko nainen sittenkään minullekaan ihastumisen kohde vai vain pelkkä haluttava miksi sanoisikaan nätisti, vaikka seksiobjekti. Kun kovat halut aina kun mietin sitä naista ja näitä hetkiä kun on paljon. Kiva töissäkin sitten kun meinaa seisokki tulla kesken työpäivän. Pahimmillaan jopa silloin kun tämä kyseinen nainen on lähistöllä.

Juu, minulla on ollut aika hiljaista naisrintamalla nyt kun olen ollut mielenterveyskuntoutujana. Se varmaan kanssa lisää haluja. Ei ole kuntoutujana itseään nähnyt minään haluttavana/kiinnostavana tyyppinä ja sitten ei ole mitään yrittänytkään.

Mutta jo tuo pistää vähän funtsimaan eri lailla kun tämä nykyinen kiinnostukseni kohde ei näytä reagoivan mitenkään pahalla/naurulla tai juoruilemalla muille asiasta. Pitää silti toki muistaa ettei liian sairaallollisesti roiku tämän naisen perässä. Maailmassa on toki muitakin naisia.

Ja tänään pääsin kyllä taas toivottamaan tälle naiselle huomenet. Hän oli töissään niin ei ehditty muuta puhumaan kun eihän töissä voi ottaa sitä aikaakaan niin vain vaikka ehkä haluaisi. Ja nainen oli (onnekseni?) taas takapuoli minuun päin niin en tiedä hymyilikö hän tai olisiko ottanut katsekontaktia. Mutta kivahan näillä on toisaalta spekuloida.

Mutta ne vähäiset kerrat mitä olen hänelle tänään ja eilen puhunut niin niistä kerroista voi kyllä sen melko varmasti tulkita että hän on huomannut hermostuneisuuteni, ehkä myös vilkuiluni ja kiinnostukseni. Mutta hän on niin kypsän tuntuinen ja ymmärtäväinen ja ystävällisenkin oloinen. Ehkä vähän myös hämillään. Toisaalta, rivien välistä voisi rohkea jopa päätellä hänen jostain syystä yrittävän rohkaista minua. Että ei häntä pelätä tarvitse.

No joo, nämä on nyt spekulointeja ja voi olla vääriäkin. Ja näihin voi vaikuttaa työkaveruuskin. Mutta oli miten oli niin kahdesta asiasta tykkään joka tapauksessa, siitä että hän on huomannut eleeni ja ehkä myös kiinnostukseni häntä kohtaan ja se miten kypsästi ja empaattisestikin asiaan suhtautuu. Toki, nämä tulkinnat tekevät sitten hänestä yhä vain kiinnostavamman silmissäni.

Nainenhan on minua jonkin verran vanhempi. Mutta olen aina pitänyt kypsemmistä naisista, niin se ei haittaisi. Kun koen itsekin jollain osa-alueilla olevan ikäluokkaani enemmän elämää nähneempi. Olenhan minä kuitenkin kokenut elämässäni yhtä ja toista.

Mutta jäitä hattuun tosiaan. Mitään pakko-oireista kuviota en ajatellut tästä rakentaa.

 

[Breeze Harbour]

@mikko600
Sen verta pitkä viesti tuli toki raapustettua, että jos se päällimmäisin pointti nyt jäi vielä sulle, tai jolle kulle muulle epäselväksi, niin mistään vakavasta ei toistaiseksi ole kyse. Koen että tää meidän ystävyys on kyllä kehittynyt ja muuttanut muotoaan tosi paljon sitten viime kevään, jolloin oltiin lähinnä vain satunnaisia tuttavia toisillemme. Ja se merkittävin muutos tapahtui just silloin keskikesän paikkeilla.

Romanttista kiinnostusta omasta takaa on edelleen jonkin verran, vaikka se oli jonkin aikaa sitten vähällä jo lakastua ja haihtua pois. Kuten viestin lopussa koitin vielä tiivistää, niin aion tässä kohtaa tehdä omat tuntemukseni niin selkeiksi, että hänenkin on sitten helpompi ilmaista kristallinkirkkaasti, kiinnostaako vai ei häntä viedä tätä meidän välistä ystävyyttä yhtään sen pitemmälle.

Kaikki tiivistyy siihen, että arvostan häntä ihmisenä, nykyisin jopa enemmän kuin silloin tämän taipaleen alussa ja koska omatkin fiilarini ovat vielä tässä vaiheessa kuitenkin enemmän romanttisen utelaisuuden/välittämisen kuin totaalisen ihastumisen puolella, tulen jatkossakin arvostamaan häntä ystävänä, vaikkei kipinästä syttyisi liekkiä. Arvostus säilyy niin kauan kuin luottamuskin.

 

[Turha Kaukalo]

Toden totta, @pepsi ja @heavy ovat jotenkin samantyylisiä nimimerkkejä, Tuli vain mieleen. Jännä juttu muuten, että nuorena olin kokismiehiä, mutta nykyisin olen enämpi pepsiin kohdistanut mielenkiintoni. Puhun siis virvoitusjuomista, joten ei tartte lähettää dickpickejä. Vaikka mitä tässä kieltämään, jos aikuinen ihminen on sitä mieltä, että nyt on penisfoton aika niin eipä siihen voi sanoa kuin että jaahas.

 

[mikko600]

Toden totta, @pepsi ja @heavy ovat jotenkin samantyylisiä nimimerkkejä, Tuli vain mieleen. Jännä juttu muuten, että nuorena olin kokismiehiä, mutta nykyisin olen enämpi pepsiin kohdistanut mielenkiintoni. Puhun siis virvoitusjuomista, joten ei tartte lähettää dickpickejä. Vaikka mitä tässä kieltämään, jos aikuinen ihminen on sitä mieltä, että nyt on penisfoton aika niin eipä siihen voi sanoa kuin että jaahas.

Lähetin kullikuvan, raportoin ja blokkasin.