Tiukkapipo? Minäkö? Höhhöhhöö! En mä osaa ottaa edes omaa itseäni aina kovin vakavasti jos nyt siitä lähdetään. Osaan mä silti nykyisin pitää puoleni ja tekisin mitä vain auttaakseni perhettäni, mutta musta et kyllä saa tiukkapipoa muovattua, vatkattua etkä veivattua millään konstilla. Oon aina ollut vähän tällanen free spirit, joka vaeltelee itsekseen milloin milläkin polulla, keskittyy elämään omaa elämäänsä ja duunailemaan omia projektejaan.
Olen todella eläinrakas, joten jos ikinä näkisin että joku kohtelee väkivaltaisesti omaa lemmikkiään, ni saattasin mennä väliin tai soittaa hätänumeroon. Ylipäätään väkivaltaa en hyväksy missään tilanteessa, koskaan. Mutta noin muuten kettuako se minulle kuuluu miten muut ovat päättäneet elää omaa elämäänsä? Onko se sitten tää kaupunkilaiskasvatus, kun oon tottunut näkemään niin paljon erilaisia ja -näköisiä ihmissieluja vuosien mittaan, että osaan nykyisin suhtautua kaikkiin melko tasavertaisesti.
Ketään ei voi kuitenkaan muuttaa, niin mä käytän energiavarani mielelläni niihin pieniin jokapäiväisiin asioihin joihin itse pystyn vaikuttamaan. Kannan niinsanotusti oman korteni kekoon ja yritän ainakin olla suht okei ihminen keskellä nykyaikaa, jossa tosi moni ei edes yritä tai välitä paskaakaan. Välinpitämätön suhtautuminen muita eläviä olentoja ja luontoa kohtaan mua kyrsii, kovinkaan moni muu asia oman kontrollin ulkopuolelta ei nykyisin enää hetkauta.