Ei oikein tee hyvää tämä syksy.
Syksyhän nimenomaan tekee hyvää, siis tolle luonnolle meidän ympärillä. Puut riisuvat itsensä lehdistä jotta voivat kukoistaa vihreinä sitten taas ensi vuonna. Maapohja saa rutkasti vettä juuri ennen kuin luontoäiti vetäytyy talviunille muutamaksi kuukaudeksi,
Ja pian onkin taas kevät ja kaikkialla on taas tuoksuja, värejä, kukintoja, lintujen sirpitystä ja silmiin heijastaa kevään ensimmäiset kirkkaat auringonsäteet. Silloin mieleni virkistyy ja alan jo odottamaan kesää.
Syksy on mun mielestä ihan mukava vuodenaika. Tykkään myös kävellä vesisateessa, kunhan muistaa ottaa mukaan sateenvarjon jonka suojassa olla ja kuunnella pisaroiden ropinaa. Ei mua talvessakaan ärsytä oikeastaan kuin se vietävä kylmyys joka saa koko kehon hytisemään ja palelemaan.
Ootteks te koskaan miettinyt teidän kohtaloa?
Kyllä mä oon miettinyt näitä asioita monestikin. Elän silti nykyisin siinä tietoisuudessa, että kohtaloaan ei voi kukaan määrätä, mutta siihen millaisen kohtalon lopulta kokee voi vaikuttaa omilla päätöksillään. En vaivaa paljoakaan päätäni sillä millä tavalla tulen täältä poistumaan. Se tapahtuu sitten joskus kun sen aika tulee ja siihen asti on vain koitettava elää ja puskettava läpi vaikeuksien.