Hyvät kirjoitukset veljiltä
@Via Dolorosa ja
@Roger Moore tuossa yllä. Näin tuolla ahdistusketjussa tuoreen viestin Punikselta, joka sai minut huolestumaan miehen hyvinvoinnista.
Minuakin on ahdistanut vaihteeksi mutta se johtunee lääkkeiden laiminlyönnistä, mikä on seurausta omasta laiskuudestani.
Haluan vain sanoa pari sanaa, ja tämä seuraava on pelkästään rakkaudella ja koska olet mielestäni oikeasti hieno nuori äijä, jolla on paljon mielenkiintoisia mielipiteitä ja rutkasti annettavaa tälle maailmalle...
Pidäthän huolta itsestäsi, jooko? Minäkin olen joskus juossut reaalielämän ongelmiani pakoon kirjoittamalla ja yhä vain kirjoittamalla tahtiin, jota joku voisi sanoa jopa hypomaaniseksi. Läheskään kaikki näistä kirjotuksista eivät ole julkisia, mutta nykyisin kun käyn lukemassa noita vajaa vuosi sitten raapustelemiani päiväkirjoja, runoja ja sen sellaisia koneeni muistiosta, niin osaa niistä on nykyisin todella vaikea lukea kokonaan, kun niistä suorastaan paistaa läpi se miten syvällä omissa kuvitelmissani noita tekstejä kynäilin viime syksynä.
Mutta ehkä se tärkein neuvo jonka haluan sulle antaa, liittyy lääkkeisiin. Toivon ihan oikeasti sydämeni pohjasta että et laiminlöisi sinulle annettua lääkitystä, et ainakaan niin kauan kuin pysyt niiden avulla kasassa ja tolkuissasi. Mulle määrättiin kesästä 2015 lähtien säännöllinen psykoosilääkitys, jota söin aina viime kesään asti säännöllisesti ja sen jälkeen olen napsinut niitä ns. tarvittaessa. Laiminlöin lääkitykseni kaksikin kertaa vuonna 2018, kun
luulin silloin pärjääväni jo ilman mitään lääkkeitä. Molemmilla kerroilla oli käydä ns. hullusti, kun mopo karkasi käsistä. Toivon ihan oikeasti Valtteri, että et tekisi sitä samaa virhettä ja lähtisi sooloilemaan lääkärin määräämällä lääkityksellä, joka on sinun hyvinvointisi parhaaksi.
Mulla menee nykyisin jo ihan ok ainakin toistaiseksi tuon pääkopan kanssa. Aina välillä joudun ravistelemaan ja muistuttamaan itseäni, että toipuminen on elämänmittainen prosessi, etenkin entisestä psykoosipotilaasta puhuttaessa. On mulla kuluneenkin vuoden aikana pari-kolme kertaa lähtenyt ajatusmaailma harhailemaan niihin samankaltaisiin deluusioihin, jotka sen psykoosin aikanaan laukaisivatkin. Erona parin vuoden takaiseen on kuitenkin se, että en pidä enää sitä lääkettä mun vihollisena, vaan jos mun yläkerta alkaa hälyttämään, niin toi lääke on mulle se ankkuri ja pelastusrengas, josta on apua aivosolmujen avaamiseen.
Tiedän kuinka paljon sinä rakastat kirjoittaa, tiedän senkin että olet intohimoinen kaveri kuten meikäläinenkin. Tiedänpä senkin, että arki saattaa muuttua tylsäksi silloin kun ei ole kouluja tai duunia, joka määrittäisi sen tietyn rutiinin arjen keskelle. Mutta usko pois, nämä kommentit joita olet saanut eivät ole vittuilua. Sulla on ollut melko hurja kirjoitustahti viime aikoina, joten toivon että otat seuraavan viikon aikana itseäsi niskasta kiinni, nukut säännöllisesti, otat lääkkeesi ja käyt vaikka siellä pyörälenkillä kuuntelemassa luonnon ääniä kuten
@Roger Moore kin tuossa ehdotti.
Ei mulla enää muuta lisättävää tähän ollut. Ota iisisti ja pidä itsestäsi huolta, runosielukaimaseni.
PS. Kiitos Pelicans-SaiPa otteluennakon tekemisestä.