Niin kuin jo todettua, kyllähän tässä aika innostunut fiilis alkaa olemaan. Kesälomaani kun ei ole enää edes kahta täyttä viikkoa. Tarkalleen sanottuna lomaani on aikaa yhdeksän työvuoroa ja niiden välissä on viikonloppukin vielä vapaana.
Oikeastaan sitä vaan toivoo että aika menee mahdollisimman nopeasti. Jopa vapaa-ajan toivoisi vain vilahtavan ohi äkkiä. Ehkä tämä on väärä ajattelutapa mutta se on välillä vaikeaa vain pitää se keskittyminen siinä tässä hetkessä ja malttaa odottaa.
Minun tuurillani se loma menee sitten jotenkin totaalisesti penkin alle kun sitä näinkin paljon odottaa. Noh, ainakin oppii sitten sen että pitäisi elää hetkessä.
Lomasta innostumistani lisäsi tänään myös se tieto että rahaakin minulla on säästössä hyvin. Melkein tonnin voisin sijoittaa parhaimmillaan kesälomaani jos tahtoisin mutta enpä taida kuitenkaan. Ja tuo tonni on siis ylimääräistä säästörahaa jonka voi sijoittaa vaikka kotimaan matkailuun. Vuokrat, laskut ja ruoat eli peruskulut menee sitten toisesta rahasta. Enpä muista milloin viimeksi rahatilanteeni on ollut näin hyvä?
Toisaalta aika järjellä ja maltilla tässä saa elellä kuitenkin. Ei siitä ole kuitenkaan pitkää aikaa kun kuukausien lopussa aina jouduin elämään säästökuurilla ja tarkasti että sain rahani riittämään.
Mutta eiköhän noilla säästörahoilla jotain kivaa pysty tekemään. Pieniä reissuja ja sen sellaista. Jos ei olisi koronaa niin tekisin varmaan niin että kun on 4 viikkoa kesälomaa niin jokaiselle lomaviikolle yrittäisin saada ainakin parin päivän verran jotain aktiviteettia ja erilaisempaa ohjelmaa kuin kotona nyhvöttämistä.
Mutta nyt tuo korona kyllä luo omat haasteensa mutta kai sitä silti johonkin uskaltaa matkustaa? Naantalin reissua olen nyt eniten suunnitellut. Ja iso pettymys olisi se jos mihinkään en pääsisi. Nyt kun on aikaa, rahaa, terveyttä ja vaikka mitä sekä kun viime kesänäkin jäi kesäreissut tekemättä.