Olin just meinaimisillani kirjoittaa, että mielelläni voisin auttaa sinua ja mahdollisesti sammunutta aviohiippaasi, mutta kun kerroit että +100 palaa niin en ehkä tulekaan teille Lahteen. Tai sitten voitais pelata muistipeliä, liikennemerkkejä... Keltainen kolmio, keltainen kolmio, pysäköinti kielletty ja pysäköinti kielletty. Nämä sitten laitettaisiin nurja puoli ylös, sekotettaisiin ja sit nosteltais. Parin tunnin jälkeen kokeiltais joitain helpompia merkkejä jos nämä ei vielä olisi natsannut. Vaikka että: Parkkeeraa tähän, parkkeeraa tähän, yksisuuntainen tie, yksisuuntainen tie...Kyllä noi palapelit on ihan hiton vaikeita. Tunnin yritin saada päivällä reunapaloja mätsäämään mutta sain kasaan vain muutaman 2-5 palan pätkän. Seinään joutaisi heittää koko roska... tai ehkä koitan huomenna uudelleen. Ehkä minulle sopisi jokin lasten 100 palan palapeli paremmin kuin tuo 500 palan juttu. Miksi edes kiusaan itseäni kun tiedän että olen huono kasaamaan palapelejä. Kun tuota pöydällä pitää jonkin aikaa niin voi olla että mies sen vähitellen kokoaa... Silleen ohimennen kun vähän hän vilkaisee niin huomaa mikä sopii mihinkin.
Vuonna 1981 miun toinen kasetti ikinä oli Duranien eka.Iivuli tykkää Duranista! Hyvä!
Kuuntele tuo keikka. Kyllä pesee useimmat ns. rokkibändit ihan pystyyn. Järetön energia, hienot biisit...Mitä muuta voi vaatia? Simon LeBon? Sekin löytyy!Vielä on puoli kaliaa, joten...
...mulla jäi vähän tuo Duran paitsioon aikoinaan. En tajuu, vaikka siinä ympärillä liehui dingoa, Limahlia, boygeorgee... No sitten tietysti vjuutoakill, mutta se olis noloa sanoa se vaikka hyvä biisi onkin, mutta kun olla bondi.
Täytynee joku ilta ottaa tämä ihan asiaksi. Ei voi olla hyönö.Kuuntele tuo keikka. Kyllä pesee useimmat ns. rokkibändit ihan pystyyn. Järetön energia, hienot biisit...Mitä muuta voi vaatia? Simon LeBon? Sekin löytyy!
Serkullani oli tuo muistipeli ja nykyään se on Savossa mummolassa. Varmaan me sitä monesti pelattiinkin mutta en oikein muista kun siitä on aikaa paljon aikaa. Nykyään sitä tulee pelattua veljen lasten kanssa. Tai oikeastaan vain yksi lapsi on siinä kehitysvaiheessa että pystyy ja kykenee kunnolla pelaamaan muistipelejä.Tai sitten voitais pelata muistipeliä, liikennemerkkejä... Keltainen kolmio, keltainen kolmio, pysäköinti kielletty ja pysäköinti kielletty.
Mie lopetin muistipelien pelaamisen, kun huomasin että omat kakarat vie kuin mätää kukkoa. Eihän niitä muista kun oikeasti se homma ei kiinnosta. On oppinut valikoivaksi muistissaan. Toki muistan Bon Scottin syntymäpaikan, -ajan, vanhempien ja sisarusten nimet, mutta jos kysyt mitä söin toissapäivänä niin en muista.Serkullani oli tuo muistipeli ja nykyään se on Savossa mummolassa. Varmaan me sitä monesti pelattiinkin mutta en oikein muista kun siitä on aikaa paljon aikaa. Nykyään sitä tulee pelattua veljen lasten kanssa. Tai oikeastaan vain yksi lapsi on siinä kehitysvaiheessa että pystyy ja kykenee kunnolla pelaamaan muistipelejä.
Joo, tulee mieleen nimimerkki W.Axl Rose. Naukuva ämmä, parhaimmillaan. Huonoimmillaan kuulostaa kuin jäätynyttä kissaa vedettäisiin sirkkelistä läpi. Pitkittäin.Sanottakoon, että jos nimimerkissä on sana ruusu millä tahansa kielellä, niin ainakin itse tulkitsen sen vahvaksi viittaukseksi naissukupuoleen. Mutta mitään tietoa minulla ei puheena olevasta asiasta ole.
Uusi päivä ja uudet kujeet. Lauantai taas. Vastahan se oli, ja sitä edellinen. Sinällään ei toki merkitse, koska jokainen viikonpäivä on nyt samanlainen. Hyvä silti niin, sillä ajalle on käyttöä.
Hyvä havainto 18-vuotiaalta (?). Voi kun olisin ajatellut sinun ikäisenäsi enemmän aikaa. Ja aivosähköä. Mutta kuitenkin. Nyt, kun olen 46, niin olen tuskallisen tietoinen siitä että elämä on jo kohta puolivälissä. Ehkä en enää ehdikään tehdä kaikkea, mistä 18-vuotiaana haaveilin. Ehkä en saakaan sitä purjevenettä hankittua, ehkä en muutakaan Australiaan. Pääsyy haaveiden kariutumiselle on tietenkin perhe. Ikinä ei kannata hankkia vaimoa ja lapsia, jos haluaa tehdä sitä mitä oikeasti haluaa. Perheen kanssa kaikki on yhtä kompromissia. Vesitetty elämä. No ainahan voi katsella kuvia purjeveneistä ja Australiasta. Ja vieressä teini mankuu että anna iskä rahaa.ajalle on käyttöä.
Lakki on hyvä olla. Sain omani keväällä 1992. Tosin se ei ole enää valkolakki, kun juotiin Puittisen ja Kuljun kanssa siitä hatusta punaista Carilloa. Kirjoitin kaksi ällää, suomi ja englanti. Englannissa ainakin silloin oli maksimipisteet 299, mie sain 297 ja kossupullon Mikkoselta, jonka kanssa lyötiin veto. Mikkonen sai 295.Ihan olen 18-v ja neljän kuukauden kuluttua mittariin tärähtää 19. Olenpa vanhentunut. Jos et usko, voit vaikka lisätä yhteystietoni yksityisviestitse ja lähetän kuvan, ellet jo nähnyt jo täällä Kierrätyskeskuksessa. Minuahan on epäilty viisikymppiseksi, karvaiseksi trukkikuskiksikin. Väärin. Ihan untuvikkona lennetään ja sillä siisti.
Mistähän sitä sitten haaveilee, kaikenlaisesta. Hyvä jos lakinkin saisi tässä ensin, sitä odotellessa.
Tuohon aikaan bansku jutteli unimasan kanssa, aamusta sitten naisen kanssa soitettiin vähän hanurimusiikkia. Ihan hyvin soi.Soittakaa Bantskulle tai paranoid.
Ai niin, nykyisin on se E. Minun aikanani oli L, M, C, B, A ja I. Eikä reaaliaineita kirjoiteltu erikseen. Oli koe nimeltä reaali, ja siinä oli kysymyksiä historiasta, biologiasta, maantiedosta, fysiikasta, kemiasta, uskonnosta, psykologiasta... Se oli oikeastaan aika mukavaa. Lukuaineiden smörgåsbord. Valitse 10 kysymystä joihin vastaat. Mulla paletti oli muistaakseni jotain 5 historiasta, 3 uskonnosta ja 2 psykologiasta.Sen verran heikosti suoritin, ettei mahdollisesti edes E:tä tule todistukseen. Turha kuitenkaan murehtia asiaa, sillä se on ohi ja hyväksytysti. Saa riittää minulle.
Joo, tulee mieleen nimimerkki W.Axl Rose. Naukuva ämmä, parhaimmillaan. Huonoimmillaan kuulostaa kuin jäätynyttä kissaa vedettäisiin sirkkelistä läpi. Pitkittäin.
Voishan se vaikka mennä raksalle töihin, jos ei kiinnosta olla vittuiltavana. Kyllä julkisuuteen hamuava ihminen saa olla varautunut siihenkin, että paskaa tulee niskaan. Varsinkin, jos oma ”taide” on paskaa kuuntelukykyisten niskaan.Älä oo Iivuli aina tommonen. Axlia on kiusattu jo 30 vuotta, viimeistään niistä valkoisista pyöräilyshortseista alkaen. Ei ole Axlillakaan helppoa.
Tästä innostuneena laskin omien päivieni määräksi 17216. Tai en minä laskenut, etsin netistä laskurin johon sai syötettyä päivämäärät ja tekoäly laski asian puolestani. Jäljellä olevia se ei sentään kertonut.Piti ihan laskea, monesko vuorokausi tämä on meikäläiselle Maapallolla.
Onkohan muuten näin et kiitos koronan, saapumiserät II/19 ja I/20 on enemmän metsässä kuin esim vuosien -16, -17 ja -18 vastaavat. Jotenkin tuntuu vaan siltä nuo nykyjärjestelyt.Mitään mitä ollaan tehty ei saa kertoa, eikä paljastaa missä ollaan oltu, mutta sen voi sanoa että nyt maistuisi viina. Ja paljon.
Intti on kuulemma ihmisen hauskinta aikaa :)
Se tuntui jonkin asteen lottovoitolta kun välisodassa käytetty 130K heivattiin halliin odottamaan paremmin sille sopivia harjoituksia ja loppusotaan tilalle tuli 122H.Tästähän tuli ihan omat varusmiesajat mieleen ja tykkijumpat KaiTR:n takapihalla tykistön seitsemän kunniamännyn varjossa. Kalustona siis vähän järeämpää vehjettä kuin kertasinkoa. 122 H 63 saatiin ampumakuntoon parissa minuutissa. 155 K 83:n kanssa meni pitempään.
Yksin ryyppäsin. Vaimo otti pari seuraksi. Mutta tätähän se on ollut viimeiset 15 vuotta ainakin. Ei korona ole minun juomatapojani muuttanut.Entä teidän eilisessä bileissä. Yli vai alle kymmenen. Hitto mun mutsin suku pelkää, paitsi serkut.