Joo ja suolaa mukaan. Voilla ja kermalla saadaan aika hyvä määrä kovia rasvoja mukaan. Menee se kasvisten terveellisyys tavallaan hukkaan tällä tekotavalla.
Kyllähän minä tykkään hiihtää mutta en ole koskaan käynyt Lapissa hiihtämässä. Eiku... Käytiinhän me leirikoulussa ala-asteella hiihtämässä Pyhällä ja Saanalla. Mutta enköhän minä lomalla jatka tätä tutuksi ja turvalliseksi muodostunutta arkeani (ilman että avaan työkonetta). Katselen telkkaria, teen ulkotöitä, käyn lenkkeillä ja teen käsitöitä. Laitoin tänään palapelinkin alulle mutta olen kyllä aika huono niissä. Ulkoilutan ehkä noita paloja muutaman viikon ja laitan takaisin laatikkoon ja kaappiin.Nythän on oiva aika lähteä Lappiin hiihtämään. Majoituspaikkaa ei vaan taida löytyä, koska korona. Enkä edes tiedä tykkäätkö hiihtää? Mutta etköhän sinä jotain keksi.
Tarkastetaanko teiltäkään lippuja julkisissa, jos ootte frendien kaa? Olis mulla kyllä ollut, mutta noi ei ollut eilisen teeren poikia, mitä humalaan tulee.
Moro vaan.Katos katos, Tepsin mies SMT, perhana. Päivää! Ja morot samalla.
Kuvittelisin viimeisen lauseen olevan sarkasmia. Ja uskon sinua kyllä. Intti ei ole ihmisen hauskinta aikaa. Paitsi jos pääsee ampumaan singolla tai panssarivaunulla, luulen ma.
Jos on vegaani ja silti lihoo, niin ruokailutottumuksissa on silloin kyllä jotain pahasti kuralla... Mitä tohon äänekyyteen tulee, niin olen huomannut että iso osa näistä äänekkäimmistä vegaaneista on verrattavissa kiihkouskovaisiin. Heille veganismi on kuin uskonlahko ja jokainen joka julkeaa syödä eläinperäisiä tuotteita on heidän silmissään paska ihminen.Nimenomaan. Yksi työkaveri on innokas ja äänekäs vege, mutta hänellä on myös aika paljon ylipainoa. Joskus on tullut mietittyä, että sellainen järkevä sekaruokavalio voisi olla sittenkin parempi ratkaisu.
Joo ei se silloin niin kivaa ole kun siellä on. Mutta muutama vuosi kotiutumisen jälkeen, niin aika kultaa muistot ja kaikkea mitä tapahtui intissä glorifioidaan aivan uusiin sfääreihin. Intistä muodustuu täysi legenda ja puheissa sinne haikaillaan takaisin, kun siellä oli niin helppoa. Opettava aika se kyllä on, mutta harvassa on ne, jotka sinne oikeasti enää takaisin menisi, vaikka miten armeijamuisteloita ihannoidaankin. Mutta kyllä se silti kannattaa läpi käydä, jos sinne alunperin on lähtenyt. Sieltä ihan oikeasti voi saada niitä kavereita, itselle ainakin jäi pari kaveria armeija-ajoista joiden kanssa edelleen ollaa lähes päivittäin yhteyksissä.Moro vaan.
Toi aikaisempi lause minkä kirjoitin on kyllä kauheinta propagandaa mitä olen ikinä kuullut. Ei ole hauskinta aikaa, mutta kyllä täällä pääsee kokemaan paljon uusia asioita verrattuna siviiliin.
Siis oikeestihan laadukas, taidolla valmistettu vegesafka ei juurikaan kalpene maussa keskiverto liharuoalle. Pekoni on kovin ristiriitainen valmiste. Monen mielestä se on suussasulavan hyvää, mutta samalla se on salakavalasti yksi epäterveellisimmistä ruokalajikkeista mitä kaupan hyllyltä voi ostaa.Kasvisruoka on varmasti ihan maukasta ja luonnollisesti, sanan varsinaisessa merkityksessä, terveellistä kauraa, vaan kyllä pekoni ja makkara ajaa saman operaation eli mahalaukun täyttämisen sekä ruumiin ravitsemisen. Dumle-karkit on älyttömän hyviä. Ihanaa toffeeta suklaan sisällä. Ja alkuperäiset makoisat, ei mitkään uutuusmaut. Sama pätee suklaalevyihin.
Kyllä sun hymy sitten kesällä hyytyy ;)Jänskättää nähdä mikä ihme on potero
Joo siis kyllähän parasta on nää muut jätkät täällä. Nytkin ollaan oltu kohta kolme viikkoa samojen ukkojen kanssa ja hauskaa on ollut aina vapaa-ajalla. Samaa paskaa meidän kaikkien niskaan kaadetaan. Jutut alkaa vaan olemaan kohtalaisen levottomia tässä vaiheessa, niinku arvata saattaa.Joo ei se silloin niin kivaa ole kun siellä on. Mutta muutama vuosi kotiutumisen jälkeen, niin aika kultaa muistot ja kaikkea mitä tapahtui intissä glorifioidaan aivan uusiin sfääreihin. Intistä muodustuu täysi legenda ja puheissa sinne haikaillaan takaisin, kun siellä oli niin helppoa. Opettava aika se kyllä on, mutta harvassa on ne, jotka sinne oikeasti enää takaisin menisi, vaikka miten armeijamuisteloita ihannoidaankin. Mutta kyllä se silti kannattaa läpi käydä, jos sinne alunperin on lähtenyt. Sieltä ihan oikeasti voi saada niitä kavereita, itselle ainakin jäi pari kaveria armeija-ajoista joiden kanssa edelleen ollaa lähes päivittäin yhteyksissä.
Tästähän tuli ihan omat varusmiesajat mieleen ja tykkijumpat KaiTR:n takapihalla tykistön seitsemän kunniamännyn varjossa. Kalustona siis vähän järeämpää vehjettä kuin kertasinkoa. 122 H 63 saatiin ampumakuntoon parissa minuutissa. 155 K 83:n kanssa meni pitempään.Ampumakuntoon! Kuljetuskuntoon!
Joo noista mulla ei oo mitään hajua. Me ollaan vaan pelleilty ton kessin kanssa, niinkuin kai melkein kaikki muutkin.Tästähän tuli ihan omat varusmiesajat mieleen ja tykkijumpat KaiTR:n takapihalla tykistön seitsemän kunniamännyn varjossa. Kalustona siis vähän järeämpää vehjettä kuin kertasinkoa. 122 H 63 saatiin ampumakuntoon parissa minuutissa. 155 K 83:n kanssa meni pitempään.
Kai se kessi opetetaan kaikille. Kyllä minäkin sain sillä leikkiä, mutta en ampua. Rynkylläkin ammuin AUK:n jälkeen kolme kohdistuslaukausta, en yhtään enempää. KvKK oli kiva pyssy. Oli hemmetin kova pakkanen ja tuuli kun oltiin sillä ampumassa ja kun muut värjötteli ampumapenkan takana tuulensuojassa minä ammuin ne kaksi vyötä mitä meillä oli jäljellä. Eniten olin ampumassa 122 H 63:lla. Toiseksi eniten 122 RakH jotain, en muista vuosimallia. 155 K 89: llä en ampunut koskaan. Kerran olin paikalla kun pojat ampuivat valapäivän näytöksessä sillä pelkän ruutipanoksen.Joo noista mulla ei oo mitään hajua. Me ollaan vaan pelleilty ton kessin kanssa, niinkuin kai melkein kaikki muutkin.
PST- miehenä tuli mieleen omat jumpat PSTOHJ83M, APILAS ja Kessin kanssa mieleen, ei ole ikävä.Tästähän tuli ihan omat varusmiesajat mieleen ja tykkijumpat KaiTR:n takapihalla tykistön seitsemän kunniamännyn varjossa. Kalustona siis vähän järeämpää vehjettä kuin kertasinkoa. 122 H 63 saatiin ampumakuntoon parissa minuutissa. 155 K 83:n kanssa meni pitempään.
Säästyit ilmeisesti 95 S 58-61:ltä?PST- miehenä tuli mieleen omat jumpat PSTOHJ83M, APILAS ja Kessin kanssa mieleen, ei ole ikävä.
Mielestäni on myös hyvin olennaista missä iässä sinne menee ja missä elämäntilanteessa. Jollekin jonnelle voi olla nastaa kun pääsee ekaa kertaa kotoa pois mutta siinä joku tylsä vieruskaveri haikailee avovaimoaan, duunipaikkaansa/opiskelujutskiaan, sitä uutta aikuista elämäänsä joka sillä oli... Mutta yhtä kaikki, jälkeenpäin varmaan nastaa miesbondailla baarissa vanhojen rämefrendien kanssa.Joo ei se silloin niin kivaa ole kun siellä on. Mutta muutama vuosi kotiutumisen jälkeen, niin aika kultaa muistot ja kaikkea mitä tapahtui intissä glorifioidaan aivan uusiin sfääreihin. Intistä muodustuu täysi legenda ja puheissa sinne haikaillaan takaisin, kun siellä oli niin helppoa.
Joo, onneksi tuttavuus jäi tornareiden tasolle.Säästyit ilmeisesti 95 S 58-61:ltä?
Asiaa puhut. Omanlaisensa paikka se on ja kaikki (suurin osa) ei siellä pitempään halua viettää kuin on pakko. Mutta jos siellä on, niin kyllä siitä kannattaa kaikki ottaa irti. Kavereita sieltä voi saada. Voi siitä hyötyä vaikkapa työelämäänkin. Jokainen kuitenkin tavallaan. Itsellä sattui natsaamaan tuo työhomma armeijan jälkeen, joten ehkä se omalla asteikolla nostaa armeijan arvostusta korkeammalle. Mutta anyways kukin taaplaa tuon tyylillään läpi.Mielestäni on myös hyvin olennaista missä iässä sinne menee ja missä elämäntilanteessa. Jollekin jonnelle voi olla nastaa kun pääsee ekaa kertaa kotoa pois mutta siinä joku tylsä vieruskaveri haikailee avovaimoaan, duunipaikkaansa/opiskelujutskiaan, sitä uutta aikuista elämäänsä joka sillä oli... Mutta yhtä kaikki, jälkeenpäin varmaan nastaa miesbondailla baarissa vanhojen rämefrendien kanssa.
Kenraalia ei tule kiinnostamaan pätkääkään läsnäolosi armeijassa, etkä todennäköisesti pääse sellaista herraa edes näkemään.Hyvä tietää, paljon kiitoksia kaveri hyvä. Jänskättää nähdä mikä ihme on potero. Mahtavaa että pääsen huutamaan oikein luvan kanssa. No ei, en pidä huutamisesta.
"Joo, tuhoan... joo, irti on... joo, ase ladattu... joo, lastit lastattu... joo, valmista on kaikki, mennään, mulla on tylsää."
Kenraali tulee rakastamaan allekirjoittaneen läsnäoloa.
Mulla oli sitten vissiin tuuria kun näin useammankin kenraalin. Tai ei ne täysiä kenraaleja kaikki ollut. Lisäksi meidän kometoteltalla, jossa olin, kävi pyörähtämässä amiraali Klenberg, puolustusministeri Rehn ja muistaakseni näiden seurassa oli Norjan puolustusministeri.Kenraalia ei tule kiinnostamaan pätkääkään läsnäolosi armeijassa, etkä todennäköisesti pääse sellaista herraa edes näkemään.
Mutta miten ihmeessä aikuinen, lukionkin läpikäynyt, ihminen ei tiedä mikä on potero?
Sama täällä. 18-vuotiaana se olo ei tietenkään naurattanut alkuunkaan mutta noin vuosikymmen kutsuntojen jälkeen siinä on jopa tiettyä komiikkaa, että eihän mun edes tarvinut teeskennellä siellä kutsunnoissa olevani hullu kun koko olemukseni oli silloin aidosti sekava ja poissaoleva. Olin juuri vastikään keskeyttänyt lukion pohjattoman ahdistuneisuushäiriön takia. Ahdistukseni oli ollut niin syvä, että mulle määrättiin siihen lääkkeeksi ketiapiinia, joka pisti sitten nätisti sanottuna kuupan sekaisin.Mistä nää puhuu? Mulla on hullun paperit, en ymmärrä.