Hienoa jos elämäsi on tällä hetkellä paremmassa kondiksessa kuin tovi sitten
@Punamusta! Vaikka ollaankin kuluneen kuukauden aikana vaihdettu kuulumisia pariin kertaan YV:n välityksellä, niin olin mä tietyllä tapaa huolissani sun hyvinvoinnista. Kuulostaa varmaan tyhmältä, sillä enhän minä edes todellisuudessa tunne sua.
Olet kuitenkin ollut omasta mielestäni jo yli vuoden päivät täällä palstalla varsin positiivinen vaikuttaja (mistä kertoo mm. äänivyöry Vuoden jatkislainen -äänestyksessä. Ilman legendaarisen perniksen poismenoa oisit saattanut tuon palkinnon pokatakin).
Olet myös tsempannut silloin tällöin allekirjoittanutta yksityisviestien välityksellä ja kysellyt kuulumisia, vaikka eihän tällaisen kaltaiseni nuoren aikuisen elämän käännekohdat ole mitenkään vastikään täysikäistyneen jannun kypsymistaisteluun verrattavissa.
Tauko tekee välillä ihan hyvää, etenkin silloin kun on pistettävä asiat kuntoon henkilökohtaisella puolella. Olet juuri niin aktiivinen kuin mikä tuntuu hyvältä. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi sinua painostaa tänne kirjoittelemaan. Muista se!
Allekirjoittanut on lopen kyllästynyt loputtomiin surun ja murheen apatioihin. Ei enää. Ei enää tätä jatkuvaa kipua. Nyt on tehtävä muutos. Nyt voin tuntea vahvasti sen, miten mieleni tahtoo palata siihen iloon ja viattomuuteen, josta minut tunnettiin elämässäni hyvin pitkään.
Tätä haluan ihan lyhyesti vielä kommentoida. Kaikkihan me haluamme saavuttaa ilon ja onnellisen mielentilan. Se vaatii kuitenkin kovaa duunia oman pääkopan kanssa ja matkalla on opittava hyväksymään tietyt realiteetit, joihin ei itse kykene mitenkään vaikuttamaan.
Sitten kun ihminen on riittävän sinut oman itsensä kanssa ja kasvanut irralleen kaikista niistä henkisistä kivilohkareista, se iloisuus on ennen pitkää enemmänkin päätös jossa sitä yrittää parhaansa mukaan pysyä vaikka elämä heittäisi välillä häränpyllyä.
Mitä tuohon viattomuuteen tulee niin... Noh, tietyssä vaiheessa sitä vain on pakko hyväksyä, että niihin viattomiin ja huolettomiin päiviin, jolloin "kaikki oli helppoa ja hyvin" ei ole paluuta, on pakko mennä eteenpäin.
Jos verrataan elämää hypoteettisesti videopeleihin, jokainen ikävuosi vaatii ikään kuin uuden "tasonnousun" eli ei tämä elämän peli tästä helpotu kellekään meistä kuin aikaisintaan eläkkeelle siirryttäessä. Joka vuosi sitä on ihmisenä uusien haasteiden edessä ja uudet haasteet kohdatakseen on vain kasvettava mukana.
En ala tässä nyt paasaamaan tän enempää, ennen kuin joku tulee taas narisemaan että viestitelkää keskenänne. Kiva kuitenkin että olet back in the business!