Joo ei siinä. Tätini asuu Hämeenlinnassa ja olen ollut siellä kissavahtina joskus. Areena olisi ollut kävelymatkan päässä, mutta HPK ei joko pelannut tai olin sattumalta muuta tekemässä.
Joo ei siinä. Tätini asuu Hämeenlinnassa ja olen ollut siellä kissavahtina joskus. Areena olisi ollut kävelymatkan päässä, mutta HPK ei joko pelannut tai olin sattumalta muuta tekemässä.Vitsi oli. Liian heikko pohjatieto näköjään. Lähinnä muistin vain banaaninviljelijän suosikkijoukkueen ja siitä johdin vitsin.
"Muista se musiikki aamusta!!" "Post-it laput Rollosta!" Toivottovasti muistin nämä asiat kun nämä tuli vastaan vanhoja vihkoja selatessa. Rehellisesti sanottuna ei ole enää mitään hajua, mitä nämä koski...
Täällä on parivuotiaalla keuhkoputkentulehdus ja tuli itselle tällainen erilainen työviikko. Tekee kyllä pahaa katsoa, kun normaalisti niin pirteä poika on aivan veto pois. Pahinta tuossa on se, että tuon ikäiselle ei pysty järjellä perustelemaam, että pitää silti koittaa syödä. Onneksi sentään nestettä menee.Hyvä tapa laihduttaa kun nestettä lentää kummastakin päästä. Ei nälän tunnetta missään kohtaa, lauantai illan jälkeen tähän hetkeen mennessä syönyt 2 kpl ruisleipiä ja yhden lautasellisen pyttipannua tänään kun oli muuten semmoinen lievästi energiavajaa olo. Nesteitä poistunut niin että näkyy jo jenkkakahvoista. Noh, vettä koneeseen, eiköhän tää tästä.
On siinä ukkoa vituttanut taannoisen tapaninmyrskyn jälkeen.Olen ihmetellyt miksi eräs varsin omalaatuinen 60+ -ikäinen ikipoikamies matkaa Oulusta noin 300 km päähän ainakin joka toinen viikonloppu kotiseudulleen, lapsuuskotiinsa, josta vanhemmat ovat jo kuolleet. Hän kuitenkin on minullekin usein korostanut miten ihanaa on Oulussa eikä halua Oulusta ikinä muuttaa pois eikä minunkaan kuulemma kannata muuttaa ikinä Oulusta pois. Tuntuu kummalliselta, että hän käy siellä kaukana jossain, missä ei ole juuri mitään. Ei hän niin kotiseuturakas ole että pelkkä maaseutu innostaisi lähtemään noin usein reissuun.
Vaan asia selvisi viime viikolla minullekin!
Hän menee sinne, koska siellä näkyy kaapeli-tv, ja "Maamme-laulu kun radiosta loppuu, niin käännän television puolelle, joka yö tulee kaksi pornoelokuvaa", kertoi hän, ja hymyili leveästi.
Hänellä ei ole älypuhelinta eikä käytä nettiä kuin kirjastossa.
Se tunne, kun hän istuu tuntikausia Onnibussissa ja tietää, että alkuyöstä näkyy taas kaksi pornoelokuvaa. Liekö itse pääsen noin mahtaviin tunnelmiin ikinä missään kuin hän. En varmaankaan.
Hieno mies.
On. Mystinen ohjelma, kuten tietysti koko Bluuusi-skene. En tiedä esiintyjistä oikeastaan koskaan yhtikäs mitään, mutta musa on hyvää ja ei laita vaihtamaan kanavaa. Radiota parhaimmillaan ja Kuloniemi on raudanluja ammattilainen. Hamassa tulevaisuudessa pitää alkaa ottamaan bluesista kunnolla selvää. Genren tyylikkyyteen tarvitsee osaksi iän tuomaa rapeutta.Bluesministeri on kyllä mainio radio-ohjelma.
Vaihdetaan vaan eläineten tilalle maiden nimiä ja tietysti sitten jotain mitä niillä on. Kuten:Hoffmann von Fallersleben teki 1840-luvun alussa sanat Saksan kansallislauluun.
Vaan eipä varmaan olisi kannattanut sanoja keksiä.
Biisi kyllä saavutti suosiota ja julkaistiin myös opiskelijoiden laulukirjoissa. Mutta se "herätti vastustusta vasemmistolaisten piirissä, ennen kaikkea sitä vastaan taistelivat viranomaiset. Hoffmann von Fallerslebenia vastaan aloitettiin rikostutkinta, jonka vuoksi häntä estettiin harjoittamasta akateemista uraansa huhtikuussa 1842. Saman vuoden joulukuussa hänet erotettiin yliopistosta ja karkotettiin Preussista syytettynä esivallan vastustamisesta."
Paikallinen twitter-paremmisto on jo siis tuolloin antanut jonkinlaisen natsifasistileiman.
Ei saisi olla mitään kansaa, Kansainvälistä vaan laulaa.
Ehdotankin, että ei pelkästään Saksan kansallislauluksi, vaan koko maailman kansallislauluksi, valitaan laulu Ihme ja kumma. Siinä on mukavat sanat. Tässä pieni pätkä siitä:
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Siilillä on piikit, linnulla on höyhenet, pupulla ja oravalla turkit pehmoiset.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Muurahaiset aina rakentaa ja rakentaa, vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?
Lisäys: ja natsejahan saksalaisista vajaan 100 vuoden päästä tuosta tulikin, eli oikeassa olivat 1840-luvun twitteristit jo tuolloin.
Vaihdetaan vaan eläineten tilalle maiden nimiä ja tietysti sitten jotain mitä niillä on. Kuten:
Ruotsissa on Saabbi, Venäjällä Moskovits, Ranskalla ja Espanjalla autot kehnoimmat.
Oliko Jopo saanut inssiltä hylkytuomion...?mutta aamulla osa oli repussa.
Onkohan katsastuksetkin yhtä kivoja?
Ihan vitun hieno viesti. Sait varmasti monelle muullekin paremman mielen viestilläsi. Olet sämpylä viskisi ansainnut.Mulla on yks tietty perhe, mihin oon tutustunut joskus ja auttanut heitä, kun ovat hakeneet apua vähävaraisena. Olin kulmilla ja arvelin käydä morjestamassa, että miten heillä pyyhkii. Eihän siellä hyvin mennyt. Perheen äiti oli kuollut sairaskohtaukseen. Kuuntelin siinä pöydän ääressä itsekkin silmät kosteana tämän miehen puheita, muistoja ja kaipuuta tämän vaimostaan. Oli aivan helvetin koskettava tilanne. Ihmiset kamppailee joka päivä saadakseen perheelleen mahdollisimman hyvän elämän. Lapselleen leluja, vaatteita ja ruokaa. Sitten toinen sattuu kuolemaan. Näät silmästä silmään sen hädän ja surkean olon, että mitäs nytten?
Lahjoitin heille jokin aika sitten isohkon älytelevision, koska kuulin sivu korvalla, että vaimo haaveili sarjojen/elokuvien katselusta ja lapsikaan ei meinaa enää nähdä pelata pelejään pieneltä näytöltään. Nyt kun menin käymään, televisio nökötti vieläkin paikoillaan. Totesin, että jos hätä iskee, niin mun takia ei pidä olla esim myymättä televisiota. Isäntä totesi, että mieluummin vaikka ryöstää pankin, kun myy jotain heille lahjoitettua pois.
No anyway. Jatkettiin siinä juttua kaikesta, harrastuksista, elämästä jne. Muksu olis hirveen halukas salibandya pelaamaan, koska koulussa hän oli kuulemma pitelemätön lajissa. Sanoin hoppa in ja ajettiin urheilukauppaan. Ostettiin pojalle kunnon tennarit ja maila, ja lupasin järkätä jannun salibandytreeneihin ja peleihin. Tuon jälkeen käytiin syömässä ja kaupassa. Lupasin tälle pojalle, et sulla on 30 sekuntia aikaa latoa niin paljon syömistä kärryyn, kun kerkeät ja saat kaikki omakses. No, karkkihyllylle suoraan ja tajuton määrä sipsiä, namusia ja limukkaa. Heh. Tämän isän kanssa tehtiin vähän viisaampia ostoksia ja ostettiin kaapit ja pakastimet täyteen safkaa. Lupasin vielä, jos perjantaina pelataan lätkää, niin lähdetään katsomaan.
Heitin ne himaan. Halattiin lopuksi ja sovittiin, että yhdessä näistä selvitään ja mun puhelin vastaa aina jos tulee jotakin.
Nyt on helvetin hyvä olo ja mieli. Olin meinaa menossa ostamaan konjakkeja ja viskejä, mut väitän, et sain paremman mielen, kun käytin rahat näin.
Ps. Kävin kyllä silti vähän viskiä.