Melkoisen dilemman olet pyöritellyt tästä päähäsi. Oma mielipiteeni on se, että niin kauan kun olo on sairas ja väsynyt, niin älä mene töihin.
suomalainen on kyllä käsittämättömän huono olemaan kipeänä töistä pois. Tavallaan ymmärrän, mutta kolikon toisena puolena on tietysti se, että sen "mitä nuokin poissaolostani miettii" -tuumailun sijaan liian aikainen työhönpaluu sairastuttaa ne muutkin töissäolevat ja tosiaan sairaana työskentely laskee omaakin elämänlaatua. Pahimpana se, että tauti voi vain pahentua. Lepoa, lepoa, lepoa. Töitä kerkeää kyllä ihan tarpeeksi tekemään tässä elämässä, sitä ei tarvitse kiirehtiä. Paranemisia täältä.
Sinulla on viestissäsi hyviä ja myös tärkeitä pointteja. Sitä on vain niin vaikeaa välillä arvioida sitä omaa työkuntoa. Milloin on todella tarvetta jäädä sairaana kotiin. Siihen ei saisi antaa vaikuttaa se että haluaisi ehkä jäädä kotiin huilaamaan tai sitten vaihtoehtoisesti tietää työpaikalla olevan tarvetta työntekijälle niin siksi kiiruhtaisi sitä omaa tervehtymistä.
Meilläkään ei töissä taida olla tuuraajia ja sijaistajia vaan yhden poissaolo melko usein lisää toisten työtaakkaa sitten taas.
Ja kyllä sitä liian usein tulee miettineeksi sitäkin että mitäköhän nuokin minusta ajattelee? Niin työkaverit kuin muutkin asiasta tietoiset. Liian usein sitä on itsekin tullut mietittyä kun joku on ollut sairauslomalla että onko tuohon oikeasti tarvetta ja kuinka helposti sitä on taas jääty saikulle. On jostain syystä vaikeaa luottaa siihen sairauslomalaisen sanaan.
Sitten on tietysti sekin että kuinka vaikeaa on saada saikkua kun ei ole kuitenkaan minullakaan lämpöä taas. Illalla oli lämpö ehkä vähän koholla, kerran mittari näytti jo lukemaa 37 mutta ei sittenkään vielä lämpöä.
Tuo lämpö kun tuntuu aika paljon vaikuttavan siihen saikkupäätökseen. Liiankin paljon?
No kai tästä töihin nyt taas vielä ainakin tänään. Pitää mennä päivä kerrallaan ja punnita sitä omaa työkuntoa vaikka se vaikeaa onkin. Asuisi edes joku muukin samassa asunnossa kanssani niin ei tarvitsisi yksin näiden asioiden kanssa pähkäillä ja olisi joku ulkopuolinen joka näkisi omin silmin sen realistisen tilanteen. Nythän minun pitää paljon monelle omin sanoin viestittää siitä tilanteestani.