Otan osaa!
Minulla on jäljellä nolla isovanhempaa. Itkin vielä on vaarini kuoli (olin silloin reilut kymmenen vanha) ja sen jälkeen en itkenyt yhdenkään isovanhempani kuolemaa. En itke muutenkaan oikeastaan koskaan.
Otan osaa!Olen kohta se penska, jolla on isovanhemmista enää yksi jäljellä. Pappani poistui... Olen myös se nainen, joka ei osaa tällaisille itkeä.
Otan osaa!
Minulla on jäljellä nolla isovanhempaa. Itkin vielä on vaarini kuoli (olin silloin reilut kymmenen vanha) ja sen jälkeen en itkenyt yhdenkään isovanhempani kuolemaa. En itke muutenkaan oikeastaan koskaan.
Otan myös osaa. Ei tuo kivaa ole osasi itkeä tai ei (minä kyllä itken läheisteni hautajaisissa vaikka mies olenkin). Oman isäni kuolemakaan vuonna 1999 ei tyrehdyttänyt tunteitani (silloin itkin niin paljon että luulin ettei enää irtoa kyyneleitä enää ikinä).Olen kohta se penska, jolla on isovanhemmista enää yksi jäljellä. Pappani poistui... Olen myös se nainen, joka ei osaa tällaisille itkeä. Sosiaalisuus tuossa tilanteessa ahdistaa, kun ajattelen, että pitäisi osata olla herkillä. Väitän myös, että olen herkillä, jos läheltäni poistuu joku liian nuorena esim. onnettomuuden takia. Onneksi en hautajaisiin usein joudu. Toivottavasti tässä kohtaa perheeni ottaa tämän vahvuutenani.
Kävin luovuttamassa verta. Koskaan ennen ei ole käsi kipeytynyt, mutta nytpä on. Kai se tuosta tokenee. Taidan lämmittää saunan, vaikka se ”kiellettiin” tältä illalta.
@Czescku tuli muuten tuosta edellisestä viestistäsi mieleen eräs mielenkiintoinen seikka omasta perheestäni. Minun molemmat vanhemmat ovat olleet omien perheidensä kuopuksia (ja isä tulee sentään kuusilapsisesta suurperheestä) joten näin ollen minä olen saanut kasvaa esikoislapsena perheessä, jossa kaikki muut perheenjäsenet ovat kuopuksia. Sekaan ei mahdu edes yhtään "väliinputoajaa", sillä minulla kuten äidillänikin on vain yksi sisarus.
Monesti olen saanut kuulla että muistutan välillä kovasti äitini veliä, heh. Kai minä olen perinyt niin tunne- kuin ulkonäköpuolella enemmän äitini suvun puolelta geenejä. Mua ja iskää yhdistää lähinnä jääräpäisyys, yhtä kuiva huumori ja penkkiurheiluharrastus. Melkein kaikessa muussa voikin kyllä sitten todeta että olen tullut selvästi enemmän äitiini kuin isääni. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin itken esimerkiksi takuulla useammin kuin mitä pikkusiskoni, joka harvemmin tunteilee muiden nähden muutenkaan. Taidan olla meistä kahdesta sisaruksesta muutenkin se ällöromanttinen tunteiden näyttäjä. Heh, on nämä geenit vaan jännä juttu. Melkoista lottoarvontaa jopa etten sanoisi.
Olen joutunut todistamaan vasta enoni sekä isäni äidin kuolemaa. Jälkimmäisen kohdalla purskahdin itkuun vasta tämän haudalla kukkia heittäessä ja omaa muistopuhetta pitäessäni. Isän velin kuolema sen sijaan otti niin minulla kuin isällänikin todella, todella koville ja silloin tuli itkettyä usein ja vuolaasti. Tämä eno oli sellainen mies, josta lähes tulkoon koko suku piti ja rakasti.
Niin ja tosiaan ettei unohdu, osaanotot täältäkin @UnenNukkuja lle ja tämän perheelle!
Ei kannata, tulee huono olo... ;-)Se olis huomenna lomille. Saattaa olla, että riipasen kovan kännin
Se olis huomenna lomille. Saattaa olla, että riipasen kovan kännin
Juurikin noin kuuluu toimia. Muistan vielä kun eilisen, kun sinne ensinnäkin alkujaan joutui menemään ja oli imottautumiset sun muut hoidettu punkkaan tipahtamista myöten. Olin vissiin yli-innokas ja sain valita mihin rojahdan kun ei muita näkynyt tuvassa. Sitten kun silmäni mä auki sain oli eka innokas naapuri pedissä toteamassa, että hänestä tulee sotilaspoliisi kuten veljestään joka juurikin vartioi kasarmimme portteja. Voi että meillä oli kiva alokasaika. Onneks en toisaalta vaihtanut punkkaa vaan pysyin siinä mihin olin lyyhähätnyt perille päästyäni. Ensimmäinen oikealta.Oikein! Suosittelen vetämään myös sunnuntaina lomilta palattaessa kohtuullisen kovan kännin. Se lomilta palaaminen varsinkin P-kaudella otti ainakin itsellä todella koville, oli aivan epäuskoinen olo kasarmille saapuessa. Vähemmän se kirpaisee, kun on edes jonkinlainen suojakänni päällä.
Ja minähän ne myrkytin!Pyrstötiaiset, nuo pienet söpöläiset, ovat saapuneet ruokailemaan ja sirkuttelemaan pihapiiriin. Olenhan jo noita kaivannut. Ja eilen näin ensimmäistä kertaa tänä talvena oravan linnunruokinta-automaatilla. Tikkoja ei ole vielä näkynyt.
Siis kerran kummallakin, kumpi oli parempi?Kuule ystäväni, suuri maailma ja buffetit ovat mulle tuttuja. Viking Linella ja Eckeröllä on tullut reissattua enemmän kuin mitä @Smitty#41 on saanut naista.
Jokohan tänä viikonloppuna löytyy erikseen "Mannerille kenkää"-ketju Kärppäosiosta?
Joku tästä Kärppien touhusta puuttuu taas, toivottovasti pudotuspeleihin löytyy, tai "valkoinen kevät"- sekoituittuu muihin väreihin.Luin ensin Mannelle kenkää, kun on ollut tuota entertainmentia Romanit-ketjussa tällä viikolla. Olin joskus aikoinaan Mäkelänrinteen uimahallissa ja pukukopissa manne sanoi toiselle: "Emäntää unohtanu laittaa lipokkaat mukaaaaan...."
Minulle kävi sama joskus myös, mutta hoitui soittelematta minnekään. Sen kun vaihtoi salasanan, kun ei hakkeri sentään sähköpostiani kaapannut.Meikäläisen Neflix-tili "kaapattiin" eilen. Soittelin tänään Netflixin asiakaspalveluun, kun kyseessä on ainoa tapa saada suomeksi Netflixiltä palvelua. Pelkäsin, että siellä vastaa joku huonoa suomea puhuva henkilö ja se tuottaisi ongelmia asian selvittämisessä, mutta menikin varsin nappiin.