Tykistö on hieno aselaji. En nähnyt kertaakaan 11 kk aikana ampumisemme tuloksia. Kerran olisi leirillä päässyt katsomaan, mutta valitsin vetäytymisen telttaan ja pistin silmäni kiinni. En tiedä oliko 75 K 02 jotenkin erikoisen tarkka tykki, mutta niillä ammuimme kuulemma kaikki laukaukset 30 x 30 metrin alueelle. Nohevia aliupseerioppilaita kun olimme. Ei olisi kuitenkaan ollut kiva olla maalialueella kun niskaan sataa tuolla tarkkuudella 36 kranaattia. Eihän se 75 mm nyt mitenkään iso ole. Enimmäkseen tuli ammuttua 122 H 63:lla. Ehkä messevin ampumakokemus oli kuitenkin joskus alikessukauden puolivälissä kun moukaroimme tannerta kuudella 122 RakH 89:llä. 114 kranaattia taivaalle alle kymmenen sekunnin. Loppuajan olinkin melkein aina mittaus-au:n tehtävissä. Hyvin oli jäänyt opit mieleen kun kertausharjoituksissa 19 vuotta intin jälkeen toin puolentoista kilometrin mittauksen jälkeen koordinaatit lähes metrilleen oikein ja antamani suunta heitti puolitoista piirua todellisesta.Opettakaa nyt joku tykistössä tyki_miehille baretin käyttö, kiitos; päähän ko. päähine on osattu sentään laittaa, mutta muuten touhu näyttää joltain venäläisiltä matruuseilta. Tykistö tykii.
Mikä on krammari? Kammari on (makuu)huone, gramofoni levysoitin, mutta krammari?Jostain syystä halusin laittaa krammarin täysille...
Ehkäpä slangia juurikin gramofonille. Voidaan käyttää kaikkien äänentoistolaitteiden yhteydessä. Jonnet ei välttämättä tiedä.Mikä on krammari? Kammari on (makuu)huone, gramofoni levysoitin, mutta krammari?
Kyllä sen grammari sitten pitäisi olla. Tai sitten tuo jotain geetä tuntematonta paikallista murretta.Ehkäpä slangia juurikin gramofonille. Voidaan käyttää kaikkien äänentoistolaitteiden yhteydessä. Jonnet ei välttämättä tiedä.
Tunnarinsa on ainakin elokuvahistorian välittömiä klassikoita. Se metallinen, jylhä, jauhava synakalke on kuin musiikkimuotoinen teknologinen singulariteetti.Telkusta tuli lähes kaikkien aikojen paras leffa, T2 - Tuomion päivä. Lähes tippa tuli linssiin, kun Arska dippaa itsensä.
Telkusta tuli lähes kaikkien aikojen paras leffa, T2 - Tuomion päivä. Lähes tippa tuli linssiin, kun Arska dippaa itsensä.
Jotkut asiat jää mieleen. Näin T2:n jo lopetetussa Bristol-leffateatterissa ja ennen sinne menoa ostin Asematunnelin Anttilasta juuri ilmestyneen U2:n Achtung Baby CD:n. 1991 oli monellakin tapaa hieno vuosi, jos saisi vapaasti valita jonkun vuoden elettäväksi uudelleen, se olisi varmaan tuo.
Joskus aikoinaan alkoi ilmestymään Bond lehteä, jossa oli aina yhden numeron mukana joku leffoista. Muistaakseni ärrältä nassikkana hain juuri tuon Kun maailma ei riitä- numeron ja siinä taidettiin mainita tuo Llewelyn vierailu Suomessa. Voi toki olla, että harmaat aivosolut eivät enää toimi täällä...Kaikkiaan 17:ssa James Bond -elokuvassa Q:ta näytellyt walesilaisnäyttelijä Desmond Llewelyn oli suuri Jean Sibeliuksen musiikin ystävä. Hän oli pitkään halunnut vierailla Suomessa ja Ainolassa, ja reissu lopulta toteutui vain muutama viikko ennen näyttelijän tapaturmaista kuolemaa hänen tultua promoamaan viimeisekseen jäänyttä Kun maailma ei riitä -elokuvaa tänne pohjoiseen.
Kirjoitin tämän asian tänne siksi, koska en koko internetistä löytänyt asiasta mainintaa, ja pitäähän näin tärkeä fakta tallentaa jälkipolville. Asiasta kertoi Llewelyn itse Henkka Hyppöselle Ensi-ilta -ohjelmassa joskus silloin loppuvuonna 1999.
Mulla ei sitten mennyt lujaa kun telkkari oli aamulla kiinni. Yleisurheilua ja terminaattoria katselin illalla.Mistä tietää että edellisenä iltana mennyt lujaa? Kun heräät aamulla ja telkkari on auki YLE Femillä. Ei tolle kanavalle tulisi ikinä käännettyä selvinpäin.
Menen kohta syömään Raxiin parin kaverin kanssa. Parikymmentä minuuttia odottelen vielä, että kello lyö puoli kolme. Ehdin ajoissa paikalle ennen kolmea.
Timo Rautiaisen sanoin,Kävi niin, että mun vieraat perui tulonsa. Se tietty harmittaa, kun olisi ollut mukava tavata, muutaman vuoden tauon jälkeen. Siitä asiasta en avaudu enempää.