Äitini aina sanoo, että kaikki ruoka maistuu hyvältä, kun ihmisellä oikeasti on nälkä. Ja näin vanhemmiten olen alkanut huomaamaan, että oikeassahan hän kieltämättä on. Lapsena ehkä jopa yksipuolisehkoon ravintoon tottuneena on näin aikuisiällä alkanut löytämään uusia makuja, joista on ollut niin kovin ennakkoluuloinen pienenä koettujen makujen vuoksi. Tietysti makuaistikin kehittyy vuosien saatossa, eipä sillä. Ja en nyt mikään mahdoton nirso ole, jos moneen muuhun vertaa.
Joskus kun on tahattomastikin painanut sen reippaat 14 tuntia syömättä yhtään mitään, niin alkaa ne "inhokitkin" yhtäkkiä maistumaan siedettäviltä. Ravinnon tarpeen vuoksi makuaisti muokkautuu tai "unohtaa", kenties. Ero on kuitenkin ihan merkittävä, kyllä sen huomaa.
Niin nälkä tosin ei ole ollut, että silakka tai oliivit menisivät vieläkään alas. Silakasta jäi lapsuudentraumat laatikon muodossa, ja ne ovat edelleenkin olemassa. Hienot oksennukset heitin keittiön lattialle alakouluikäisenä, meillä kun aina piti vähintään maistaa kaikkea pienenä. Sen jälkeen ei tosin silakkaa tarvinnut enää maistaakaan, ja voi olla, että en sitä koskaan enää syö. Ehkä. Voihan sekin päivä koittaa vielä joskus.