En tajua ihmisiä jotka osaa soittaa rumpuja. Mulla ei onnistu mitenkään tehdä molemmilla käsillä ja jalalla jotain eri juttuja yhtä aikaa. Yhdellä kädellä ja jalalla jotenkin onnistuu, ja kahdella kädellä, mutta kaikilla kolmella ku yrittää ni ei siitä perkele mitään tule, ei mee kauaa ku on rytmit sekasin.
Lapsena minut pistettiin pianotunneille, ja jonkun aikaa niillä kävinkin kunnes kyllästyin totaalisesti ja lopetin. Pitkän aikaa en soitellut mitään, kunnes sitten joskus yläasteen ja lukion aikoihin kaverien kanssa perustettiin bändi vaikkei kukaan osannut soittaa mitään. Päätettiin vaan että nyt kyllä perustetaan bändi, innokkain puuhamies nakitti itselleen kitaran instrumentikseen, minä heti laiskana paskana varasin itelleni basson koska ajattelin sen olevan iisein. Yks sit otti rummut ja viimeiseksi jäänyt pakotettiin laulajaksi ja komppikitaraa piti sen kanssa opetella soittaa, se eka kitaran varannut halus olla soolokitaristi.
En mä eka meinannu ees mitään soittimia hommata ku aattelin että tää nyt on tämmöstä keulimista vaan, mutta sit ne muut hommas kitarat ja vahvistimet ja rummut ja varas oikein jotain soittotunteja tai kävivät jollain soittotaitoisilla kavereilla harjottelemassa, ni pakko oli itekin pyytää sit bassoa ja vahvistinta synttärilahjaksi vanhemmilta eikä jotain muuta mikä ois oikeesti kiinnostanut. Sain sit välineet, ja se soolokitaristi sitten piirs mulle paperille että miten basson kielissä menee ne kirjaimet. Se oli jotain omia biisejäkin tehny ja selitti että soita tässä neljä kertaa G ja sit kaks kertaa C ja kaks kertaa D, katoin siitä sen mulle piirtämästään paperista että mistäs kohtaa ne tommoset kirjaimet oikein löytyy, ja aloin harjottelee. Sormiin sattu, mutta jotenkin se oli metkaa se soittelu, varsinkin kun intternetistä löydettiin tuttuihin biiseihin tabulatuureja.
Eipä aikaakaan kun osattiin jo soittaa Nirvanan Smells like teen spirit ja About a girl, Silverchairin Freak, Blurin Song 2 ja Apulannan Mato ja Odotus. Niitä ja jotain soolokitaristin tekemiä, rumpalin sanoittamia biisejä soitettiin ihan perkeleesti laulajan talonyhtiön kerhohuoneella. Minä vaan lorvin bassoineni mukana, muut teki kaiken työn. Kerran mannet kävi nyysimässä ne meidän kamat sieltä kerhotilalta, mutta vakuutuksesta saatiin uudet.
Bändissä soittelusta tuli hemmetin hauskaa, sinne kerhotilalle mentiin aina, välillä pussikaljoteltiinkin siellä ja onnistuttiin jopa jotain tyttöjäkin saamaan sinne mukaan iltaa istumaan ku oltiin niin kovia rokkitähtiä. Minusta ei tytöt olleet koskaan ennen olleet kovinkaan kiinnostuneita, mutta bändiaikoihin tilanne muuttui, en minä tiedä johtuiko se ollenkaan siitä että soitin bassoa ja olin tosi cool raggari vai jostain muusta, mutta en valittanut. Yksi noista innostuneista on vielä tätäkin nykyä vaimoni, hahaa, mitäs läksi saatana.
Himassa kävi sitten tylsäksi soitella bassoa yksinään, niin opettelin sit sitä kitaraakin soittamaan, sitä kun oli itekseen paljon mielekkäämpää rämpytellä. Joihinkin bändeihin kelpasin sitten lopulta kitaraakin soittelemaan, mutta en mä niissä ikinä jaksanut kauheella vimmalla olla, kunhan vaan soittelin mukana kunnes alettiin keulimaan jostain studioajasta ja keikkarundeista tai vastaavista jotka ei napannu ollenkaan, minä halusin vaan harrastuksenomaisesti satunnaisesti soitella ja opetella ammatin josta sais vähemmällä riskillä ja vaivalla enemmän rahaa ku muusikkona heilumisesta.
Bändit sit lopulta kuoli tai minä lähdin niistä ja tein tilaa kunnianhimoisemmille veijoille. Kitaraa oon soitellut silti aina himassa, nykyään myös pianoa oon taas opetellu itekseni soittamaan, aika karseelta se vielä kuulostaa mutta on siinäkin etenemistä tapahtunut, enää ei sentään tarvii joka soinnunvaihdon jälkeen ettiä 6 minuuttia et missäs ne seuraavan soinnun koskettimet nyt olikaan ja mites mä sormeni niille asetan, ja silti meni väärin.
Musiikki ja soittaminen on mukava asia. Paitsi rumpujen soittaminen. En käsitä miten kukaan sitä osaa.