Eipä mennyt kauaa kun sain taas kuulla samat sanat joululeipomisistani kuin aiempinakin jouluina. Eli kuka tuon kaiken määrän oikein syö? Ne on ne samat sanat aina joka vuosi kun saan kuulla. Silti esimerkiksi kuivat kakutkin tuli viime vuonnakin kaikki kyllä syötyä, eipä ainakaan minun korviini kantautunut sellaista viestiä että jokin kakku olisi jouduttu heittämään pilaantuneena pois. Ja isä vielä oli tehnyt minun tekemieni viiden kuivakakun lisäksi kaksi kuivakakkua ja silti kaikki tuli jossain vaiheessa pois syötyä. Ei nyt välttämättä just jouluna mutta sitten ainakin myöhemmin.
En edes ole ehtinyt mitään vielä edes leipomaan. Kunhan vasta laitoin piruuttani Facebookkiin kuvan leipomiskalenteristani, saatesanoilla tyyliin "joulu on kohta täällä kun leipomiskalenterikin on jo tehty. Tällä suunnitelmalla mennään kohti joulua!"
Eipä tuo kerännyt kyllä tykkäyksiä, murrun nyt. Ainoastaan tuon kommentin että kuka nuo kaikki syö? Sitä kun en olisi jo tarpeeksi usein kuullut. Eikö ihmiset sitten leivo jouluksi enää niin kuin ennen vanhaan vai mistä johtuu ettei tuo oikein kerää kiinnostusta? No eipä tuo nyt maailmaa tietenkään tosiaan kaada.
Mutta tuo kysymys, että teenkö leivonnaisia sitten liikaa? Isä kyllä sanoi sellaista että pipareita ei tarvitse tehdä niin paljoa ettei niitä tarvitse sentään enää juhannuksena syödä. Pipareiden määrää tulen kyllä pudottamaankin. Piparilaatuja teen taas ne tutut neljä (ässät, ruskeat, herrasväet ja hannatädit) mutta määrä on reilusti pienempi kuin viime vuonna.
Kuivakakkuja teen jouluksi sitten viittä eri laatua mutta kutakin kuivakakkua teen yhden. Eli teen kuivakakuista tiikerikakun, herttoniemen kakun, maustekakun, hedelmäkakun ja taatelikakun. Näiden lisäksi olen päättänyt jouluksi tehdä niitä bebe-leivoksia.
Onko tuo sitten liikaa? Me vietämme isän kanssa kaksin joulua ja sitten jouluna voi kylässä käydä siskon perhe. Tai me käydään siskon perheellä kylässä ja saadaan sinne viedä myös leivonnaisia kun sisko ei kuitenkaan taas juuri mitään itse leivo.
Eipä ole mikään hääppöinen päivä muutenkaan ollut. Hävisin yhteisökokouksessa äänestyksen täysin. Olin yksinäni sitä mieltä että voisin järjestää kolme ohjelmanumeroa tämän kuntoutuskeskuksen pikkujouluissa kun kaikki muut oli kahden ohjelmanumeron kannalla. Minä nyt aina olenkin kyllä sellainen tyyppi että kaikkea pitää olla runsaasti, siksi ehkä leivonkin niin paljon jouluksi.
No eipä tuo äänestyksen häviäminenkään minua juuri haittaa. Yksi ohjelmanumero sinne tai tänne? Täytyy pistää nuo kaksi ohjelmanumeroa kestämään sitten kauemmin.
Ja sitten äsken olin siellä klubitalon sählyryhmässä. Tasoni ei riitä kyllä alkuunkaan tuonnekaan ja sitten siellä on tyyppejä jotka ottaa sen oikein reilusti tosissaan. Ei ole mitään höntsäämistä vaan laji otetaan kyllä täysillä ja se näkyy. Kun pallo meni yli reunankin yhdessä vaiheessa ja menin erehdyksissäni sanomaan että se osui minun lapaani. Luulin että se osui minun lapaani viimeiseksi niin sain kuulla melkein kunniani tästä hyvästä. Minun erehdyksellistä kommenttia ei korjattu mitenkään nätisti vaan kovinkin negatiivisella äänen sävyllä. Se siitä yhteishengestä?
Jaa niin ja sitten tehdään jouluksi isän kanssa jälkiruoaksi sellainen jouluinen torttu. Isä kävi asunnollani eilen vaihtamassa jouluiset verhot ikkunoihin ja olin tehnyt tätä torttua kahvin keraksi silloin. Tähän torttuun tuli luumu-kanelirahkaa väliin ja päälle kermavaahtoa ja koristeeksi hopea- ja kultakuulia sekä piparimurusia. Tykästyttiin isän kanssa niin kovasti tuohon että päätettiin tehdä sitä myös jouluna jälkiruoaksi. Aiempina jouluina meillä on ollut jälkiruokana luumurahkaa mutta olemme isän kanssa sitä mieltä että tuo torttu on vielä tuota rahkaakin parempaa.