Pitkiä tarinoita, mutta jos jotain kertoisin lyhyesti.
Vuonna 2015 minulla todettiin psykoosi-niminen sairaus ja samaan aikaan kärsin myös alkoholismista. Jouduin neljäksi kuukaudeksi sairaalahoitoon. Hiukan ennemmin kun jouduin sairaalahoitoon niin sain myös häädön asunnostani. Olin kännipäissäni useampaan kertaan huudellut asunnossani ja häiritsin jatkuvasti naapureitani.
No ennen kuin kotiuduin sairaalasta niin minulle ryhdyttiin etsimään uutta asuntoa. Asuntoa haettiin ensimmäisenä tällaisesta mielenterveyskuntoutujien asuinkeskuksesta koska olimme yhteisesti sitä mieltä että tällainen paikka on minulle hyväksi. Täällä kuntoutuminen jatkuu hyvällä tasolla eikä tarvitse vielä yksin elää vaan täällä saa tukea tarvittaessa hoitajilta.
No siinä syytä siihen miksi asun tällä hetkellä kuntouttavassa asuinkeskuksessa. Tosin asiat ovat tällä hetkellä hyvin. Olen nyt aloittamassa sitä työkokeilua ja muuttamassa jossain välissä pois täältä kuntoutuskeskuksesta, kohti itsenäisempää asumismuotoa.
Miksi käyn sitten kuntouttavassa työtoiminnassa? No joskus työt siellä kyllä sitä luokkaa, niin kuin tänäänkin että tuota kysymystä itseksenikin mietin. Tänään pussitettiin koko kolme tuntia muttereita ja ruuveja pieniin muovipusseihin.
Mutta miksi käyn kuntouttavassa työtoiminnassa? Kun olin asunut täällä tavallaan kuntoutuskeskuksessa muutaman kuukauden niin tällaista työtoimintaa minulle ehdotettiin. Kaippa sen ajateltiin nimen mukaisesti tukevan kuntoutumistani, tuovan tarpeellista sisältöä elämääni ja olevan jotain työtä. Olinhan ollut ja olen ollut kuitenkin jo melko kauan pois työelämästä.
Palkan takia tuolla tuskin kukaan käy. Palkka on onnettoman pieni ja lähinnä vain nimellinen.