Kenties se, että näkee Amurin tiikerin lasiseinän takana katsomassa silmiin herättää halun suojella niiden luonnonvaraisia yksilöitä, jolloin tiikerien vankeudessa oloa voidaan jollain tapaa myös perustella sen oheen, että ne myös toimivat geenipankkina tälle äärimmäisen uhanalaiselle tiikerilajille.
Tässä on kaksikin erinomaista perustetta eläintarhojen olemassaololle. Ei "vapaus" ole mikään itseisarvo, jos vapaus tarkoittaisi eläinlajille vapautta kuolla sukupuuttoon yhä kapenevilla elinalueilla.
Vaikka liian pieniksi käyneiden kantojen pitämistä eläintarhassa voidaan pitää tekohengityksenäkin, niin ennemmin lajin tekohengittäminen ja elossapito kuin tietoinen päätös tuhota joku laji kokonaan planeetalta sukupuuton kautta sillä perusteella, että "eläin kuuluu luontoon, villinä ja vapaana, ja luonnonvalinta vain toteutuu". Eläinten kohdallahan luonnonvalinta nimenomaan ei toteudu jos ja kun kyse on ihmisen aikaansaannoksista lajin hävittämisen/pelastamisen suhteen, kyse on ihmisen valinnoista.
Ennemmin kannattaa valita eläintarhat ja lajien pito vankeudessa kuin sukupuutto. Aikanaan voidaan sitten parhaassa tapauksessa siirtyä ensin laajoihin kontrolloituihin alueisiin, joissa eläimet voivat elää niin luonnonmukaisesti kuin mahdollista tai jopa vapauttaa omillaan tottuneita eläimiä vapauteen. Jos ei, niin sitten ennemmin se Amurintiikeri eläintarhaan kuin pölyiseksi muistoksi lajista, joka kerran oli.
Voidaanhan sitä sanoa oikeutetustikin, että villieläin ei häkissä viihdy, mutta eräänlaisessa häkissä sitä on suurin osa ihmisistäkin, kahleet ja kalterit eivät vain aina näy. Suurin osa meistäkin varmasti olisi "onnellisia vapaina" jossain munasillaan luonnossa, mutta niin vain suurin osa meistä viettää päivänsä yhteiskunnan, työn ja systeemin oravanpyörissä päivästä toiseen. Näyteikkunassa päivät pitkät oleminen on stressaavaa, mutta se pätee niin eläintarhan eläimeen kuin vaikkapa asiakaspalvelutyötä tekevään.
Mainitsemasi näkökulma halusta suojella eläimiä on myös tärkeä, ja sen arkipäiväisempänä muotona ylipäätään (erityisesti lapsien mutta myös aikuisten osalta) se, että eläintarhoissa ja vastaavissa on mahdollista nähdä myyttisen maineen omaavia villieläimiä ja tarkastella niitä muuten kuin mainittujen myyttien näkökulmasta.
Uskomukset esimerkiksi susista ovat sitkeässä, ja populaarikulttuurikin näitä uskomuksia jaksaa pönkittää. Eläintarhassa on helpompi havaita, että vaikka susi on villieläin ja petoeläin, niin se ei ole mikään tarinoiden brutaali ihmissusi, joka Suomessakin popsisi lapsia koulutieltä kesät talvet ja vainoaisi verinen kuola suussa kaikkia. Jos eläintarhat edes hieman vähentävät perusteetonta, fantasioihin perustuvaa susivihaa tai muuta vastaavaa petoeläinten irrationaalista pelkoa, niin eläintarhat ovat silloin osaltaan jo täyttäneet tehtävänsä. Ja pääsee eläintarhoissa näkemään maatilan eläimiäkin, joita esim. normaali suomalaislapsi ei enää muuten juuri näekään, toisin kuin ennen.
Toisaalta minun on vaikea kuvitella, että menisin johonkin eläintarhaan käymään jossain Itä-Euroopassa tms. maassa, jossa eläinten kohtelua ei millään muotoa voi verrata Suomeen tai parhaimpiin länsimaisiin eläintarhoihin. Sama pätee tietty kaikensortin luisteleviin karhuihin venäläisissä sirkuksissa, joita yksinkertaisesti en edes halua nähdä livenä tai youtubenkaan kautta, koska kyseessä on silkkaa eläinten hyväksikäyttöä ja pahimmassa tapauksessa rääkkäämistä.
Ei kannata leimata Itä-Eurooppaa yksioikoisesti, eroja on sielläkin. Minä pidän eläintarhoissa käymisestä niiden tietyistä lieveilmiöistä huolimatta (kaipaisin yleisesti ottaen tiukempaa henkilökunnan valvontaa sekä sitä, etteivät ihmiset pääse häiriköimään eläimiä liian lähelle tai räpsyttelemään kuvia kameran salamalla), ja monessa itäeurooppalaisessa eläintarhassa pidetään hyvää huolta eläimistä.
Esimerkiksi Budapestin eläintarhassa ja Latvian Riian eläintarhassa tilanne ei näyttänyt olennaisilta osin huonommalta tai paremmalta kuin Berliinin Tiergarten Zoo'ssa tai Wienin eläintarhassa. Sinänsä olisin kyllä valmis rajoittamaan turistien ja kävijöiden määrää ja laajentamaan eläimille isompia alueita eläintarhassa kuin eläintarhassa, oli kyse itä- tai länsimaasta.
Varmasti tilanne voi olla toinen jossain "venäläismielisessä" maassa tai kulttuurissa, en mihinkään todelliseen nykypäivän itäblokkiin kuten Valko-Venäjään ole lähtemässä enkä tiedä niiden paikallisista eläintarhoista.
Mihinkään venäläisten karhusirkukseen en minäkään kuuna päivänä menisi, mutta toisaalta kun huomioi minkälainen on ihmisarvo Venäjällä, niin ei se valitettavasti yllätä, että eläinten kohtelukaan ei ole kaksista.
Käyn siis mielelläni eri maiden eläintarhoissa ja näen eläimet ennemmin häkissä kuin sukupuutossa. Omistan myös kissoja ja ennemmin rajoitan diktaattorimaisesti niiden vapautta kulkea luonnossa kuin päästän niitä pihoille, autojen alle tai kusipäitten vainoamaksi.
Vapaus päätyä kurjuuteen ja kuolemaan ilman laajempaa ymmärrystä kokonaistilanteesta ja ilman mahdollisuuksia hallita ympäristöään on kokoomustyyppistä vapautta, jossa vaikkapa amurintiikeri olisi "oman onnensa seppä" ja olisi oma vika, jos sukupuutto koittaisi koska eläin ei itse ymmärtäisi olla evoluutionsa suhteen tarpeeksi joustava. Liiallinen vapaus ei ole ihmiselle tai eläimelle hyväksi, jos vapauteen ei liity todellista selviytymismahdollisuutta ja itsenäisyyttä sekä aitoja valinnanmahdollisuuksia, ei ympäristön sanelemia.