Tuo yhteiskunnallisen taakan argumentti on hyvin kalteva pinta. Kohta on abortoitu kaikki muut paitsi Kauniaisten nettomaksajat.
En tietenkään siis kannata kenenkään pakkosterilointia. Siinä puututaan ihmisen itsemääräämisoikeuteen, koskemattomuuteen ja vaikka mihin mälsiin ihmisoikeuksiin. Olen myös siinä määrin humaani, että jos (ja kun) omat vanhemmat tarjoavat jollekin ihmisraukalle onnettomat lähtökohdat tasapainoiseen elämään, valtion tulee pyrkiä auttamaan tätä yksilöä eikä tappamaan häntä.
Niin pitäisikin puuttua...
Terveydenhuollossa ja yhteiskunnassa priorisoidaan muutenkin hyvin paljon, joten on varsin luontevaa, että priorisointi ulotettaisi myös tälle sektorille. Oma kantani on se, että kaikilla ei yksinkertaisesti pitäisi olla oikeutta vanhemmuuteen - viimekädessä siis yhteiskunnan tulisi määritellä rajoja joiden mukaan toimitaan jos yksilö tai hänen läheisensä eivät tähän kykene.
Mutta vaikka nyt kannatankin tietyissä tapauksissa pakkosterilointia niin mikäli tälle tielle lähdettäisi on määriteltävä hyvin selkeällä tapaa se millaisissa tilanteissa voidaan suorittaa pakkosterilointi, milloin jokin muu menetelmä on toivottavampi. Mutta samalla kun olen taipuvainen kannattamaan pakkosterilointia, olen myös sitä mieltä, että tietyissä tapauksissa yhteiskunnan olisi syytä kyetä epäämään vanhemmuus vanhemmilta joilta lapsi on otettu hyvin pakottavasta syystä huostaan. Tämä oikeus vanhemmuuteen aiheuttaa vuosittain ongelmia huostaanotetuille lapsille (määrällisesti ei puhuta ymmärtääkseni suuresta joukosta lapsia) kun lapsia riistetään kasvattikodeistaan vanhemmilleen, kun on katsottu vanhempien olevan jotakuinkin kykeneviä vanhempia.
Toisaalta tulevaisuudessa voidaan (toivottavasti) geeniteknologiaan turvautuen muokkaamaan geenejä siinämäärin, että lapset syntyvät terveempinä, perinnöllisiä sairauksia on saatu korjattua geeniteknologian avulla. Tässä kohdin olen hyvin vapaamielinen (kunhan teknologia on testattu riittävästi) enkä asettaisi turhaan rajoja, mielestäni kenenkään ei tarvitsisi syntyä sairaana - tai niin sairaana, että vamma haittaa elämää merkittävässä määrin. Toisaalta tästä johtuu sitten ajatukseni pakkosteriloinnista, niin kauan kun ei ole teknologia hallussa, jotta sairaudet voidaan geneettisesti korjata riittävän varhain, ei mielestäni ole järkeä antaa sellaisten vanhempien yrittää lastentekoa joiden lapsista tulee hyvin suurella todennäköisyydellä vammaisia. Se ei ole kenenkään etu, ei lapsen eikä yhteiskunnan. Eikä välttämättä vanhempienkaan, etenkin jos tilanne on se, että vanhemmat ovat syystä tai toisesta täysin kyvyttömiä itsenäisesti hoitamaan ja kasvattamaan lastaan.
Abortistakin voisin kirjoitella tässä samalla, mutta muistaakseni olen siitä useammankin kerran kirjoitellut, joten aihetta tuskin tarvitsee perata auki. Omasta puolestani sanoisin sen, että minä en haluaisi millään tapaa vammaista lasta, jos saisin tietää, että oletettu puolisoni odottaisi down-syndroomaista lasta niin en toivoisi mitään muuta kuin, että hänkin haluaisi abortoida sen. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu, mutta minä inhoan vammaisia (enkä ihmettele vaikka suotuisissa olosuhteissa olisin mielusti ottanut osaa rodunjalostuksellisiin toimiin kuten Saksassa osa hoitohenkilökunnasta teki).
vlad