Eli tarkoittanet, että jos yrittää elää paremmin, mutta ei kaikilla elämän osa-alueilla onnistu, on itse asiassa huonompi ihminen, kuin se, joka ei edes yritä?
Olet sitä mitä teet etkä sitä mitä puhut. Katsotaan mies eikä nuttu, lauletaan
Lapin Jenkassa.
Jos ihminen esimerkiksi harrastaa matkailua ja osallistuu luontoa ja eläinten elinympäristöä tuhoavan turismin tukemiseen eikä soimaa siitä itseään, mutta sen sijaan soimaa muita kysymyksissä, jotka ovat merkitykseltään pieniä, niin melkoinen paskiainenhan hän on.
Tilanne muuttuu, jos ihminen huomaa omatkin pahat tekonsa ja asioiden mutkikkaat verkostot. Tällaiset ihmiset eivät tuppaakaan kaikkein kärkkäimmin moralisoimaan, koska he ymmärtävät, että vaatiessaan moraalisia ihanteita muilta, he jäävät nopeasti kiinni siitä, etteivät toteuta niitä itsekään. Tuskinpa on olemassa ihmistä, joka ei joskus sallisi itselleen sellaista, jota ei pidä yleisesti oikeutettuna. Tilaisuus tekee varkaan ja joskus on vain kiva joustaa oman mielihyvänsä vuoksi.
Ajoittain tuntuu, että nuorten koulutettujen punaviherkaupunkilaisten keskuuteen on syntynyt ihan omanlaisensa moraalikäsitys, joka lohkoo moraalin näkyvään ja näkymättömään. Näkymättömään kuuluvat moraaliset kysymykset, jotka uhkaavat omaa keskiluokkaista ja elämyskeskeistä elämäntapaa kahviloineen ja kaupunkimatkoineen. Näkyvällä moraalin osalla taas luodaan liberaalia ihmisistä, eläimistä ja luonnosta välittävää identiteettiä. Vähän kuin täydellinen perhe, jossa puolisot pettävät toisiaan mutta pitävät kulissia yllä sopiakseen ympäröivään todellisuuteen ja sen merkityksiin.