Kuristajan tapausta seuratessa on tullut ihmeteltyä, miksi ihmiset suhtautuvat kielteisesti rodunjalostukseen. Tosiasioiden valossa tilanne näyttää minusta tältä.
Kun lapsella on älykkäät, henkisesti tasapainoiset ja koulutetut vanhemmat, jotka pystyvät tarjoamaan lapselle tasapainoisen kasvuympäristön, jossa yhdistyvät hyväksyntä, kannustus, tavoitteiden asettaminen, läsnäolo ja rajat, lapsesta kasvaa vain harvoin rikollinen. Älykkyys jo itsestään suojaa häiriökäytökseltä, ja kun siihen yhdistetään oikeanmuotoinen ympäristön tuki, lopputuloksena on melkein aina yhteiskuntaa rakentava yksilö.
Vaikka nuoruudessa ongelmia olisikin, niin perityn älykkyyden ja henkisen tasapainon ja ympäristön yhteisvaikutuksen vuoksi viimeistään aikuisiässä nuori pääsee lopulta jaloilleen (esimerkiksi isoherra Jan Vapaavuori). Poikkeuksia tietenkin on, mutta syntymärikollisten osuus (Iltalehden haastatteleman psykiatrin mukaan psykopatia liittyy vahvasti perinnöllisyyteen) kokonaisuudessa on pieni.
Vastaavasti suuria joukkoja tarkasteltaessa on täysin kiistatonta, että huonoista oloista ponnistaa kokonaisuuteen verratessa paljon oman elämänsä sankareita. Se, kuinka hyvin epätasapainoiset lähtökohdat saanut yksilö pystyy suojautumaan monilta kielteisiltä vaikutteilta ja hyödyntämään harvat myönteiset vaikutukset, on lukuisten muuttujien summa. Siihenkin vaikuttaa
ratkaisevasti perinnöllisyys.
Heikosti pärjääville on ominaista myös heikko älyllinen suoriutuminen. Osa siitä selittyy kasvuympäristöllä, mutta osa johtuu yksinkertaisesti ihan vain siitä, että he ovat syntyneet tyhmiksi. Tyhmät vanhemmat synnyttävät tyhmiä lapsia. Tyhmyys taas kasvattaa rikollisuuteen ajautumisen todennäköisyyttä.
Maailmassa, jossa teknologinen kehitys poistaa merkittävän osan rutiinitehtävistä, ei ole tarvetta ihmisille, joiden älyllinen ja henkinen kapasiteetti on heikko. On turha synnyttää maailmaan kansalaisia, jotka lähtökohtaisesti joutuvat syntyessään sivustaseuraajan osaan. Yhteiskunnilla ei ole heille tarvetta.
Vielä suurempi tämä ongelma on lastenoikeuksien ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Kun kukaan ihminen ei valitse maailmaan syntyä, niin miksi kuka tahansa saa kuitenkin lapsia tehdä, vaikka jo etukäteen tiedetään, ettei lapsesta välttämättä kummoista suoriutujaa kasva.
Rodunjalostus on minusta tässä yhteydessä turha sana. Pitäisi puhua lastenoikeuksista ja ihmisoikeuksista. Jokaisella, joka tähän maailmaan syntyy, pitäisi olla todennäköinen mahdollisuus kasvaa onnelliseksi ja pärjääväksi yhteiskunnan jäseneksi.
Erityisesti minua sylettää se, että teemme politiikkaa ja vaalimme arvoja, joiden seurauksena syntyy luusereita. Kuitenkin katsomme oikeudeksemme halveksia ja moralisoida luusereiden tekoja, vaikka käytännössä he ovat vain epäonnisia (geeni)lottoajia.
Kaipa tähän sitten pätee sama kuin ympäristönsuojeluun. Kaikki tietävät, että markkinatalous tuhoaa ajan myötä ympäristön, mutta ympäristönsuojelijoistakaan moni ei ole halukas luopumaan markkinataloudesta. Samanlainen syvä irrationaalisuus koskee lisääntymistä. Sen sijaan että hallitsisimme yhteiskunnan vakautta lisääntymisoikeuksia säätelemällä, luomme politiikkaa, jonka seurauksia halveksimme. Missä on järki?
Ei tule sylkeä pahantekijöiden päälle vaan politiikan päälle.
