Myös käytännön elämä, kuten se kuinka vähän sallivammasta ilmapiiristä huomimatta homopareja näkyy kaupungilla kielisi pienemmästä prosentista.
Etenemme kohtalaisen kauas aiheesta. Sinänsä ei ole mitään merkitystä sillä, mikä prosentti homoseksuaaleja on suhteessa heteroseksuaaleihin. Oikaisen myös sitä, että homojen suhde heteroihin tulee olemaan aika kauas tulevaisuuteen se, että heidän osuutensa väestöstä ei ole se suurin. Heidän osuutensa on marginaalinen.
Ylipäätään keskustelu on todella moniulotteista, koska tiedekin esittää useampia eri teorioita identiteetin ja seksuaalisuuden muodostumisesta. Ihmisistä löytyy myös bi-seksuaaleja, joiden osuuden varmistaminen on melkoisen vaikeaa. Tunnen myös ihan omasta lähipiiristä ihmisiä, joilta löytyy sekä homosuhteita että heterosuhteita.
Meillä ei ole varmaa vastausta emmekö ihan heti saa sitä. Jos nyt sovellan jotain omaani niin sanoisin, että se isoin asia on se ihmisen oma identiteetti. Identiteetti on jokaisen helppo ymmärtää ja yleensä jopa taulakin ymmärtää kohtalaisen hyvin, että jokin asia, joka on itselle todella tärkeä osa omaa henkilökohtaista identiteettiä ei ole asia, jota lähdetään muuttamaan vain sen takia, että muiden mielestä sitä pitäisi muuttaa.
Kuten tämäkin keskustelu täällä todistaa niin Pridea tarvitaan vielä monta vuotta, koska selvästi edelleen on olemassa vahvaa käsitystä siitä, että asia jotenkin katoaisi kokonaan tai se vaikuttaa niin pieneen osaan ihmisiä, että voidaan jättää käsittelemättä.
Joka tapauksessa tänä päivänä jopa kovimmat homoseksuaalisuuden vastustajat alkavat ymmärtää, että kyseessä ei ole valinta. Identiteettikään ei ole valinta vaan se on monen asian summa. Se kuulostaa minulle aina yhtä kornilta, että joku kokee, että hänellä on oikeus asettua enemmistön edustajana jonkun porukan yläpuolelle, koska hänellä sattuu olemaan sama ominaisuus, joka suuntautuu toisin.
Minä pidin itseäni avakatseisena ja suvaitsevaisena - kunnes jokunen vuosi sitten huomasin, että minulla onkin piilotettuja asenteita naisia kohtaan. Asenteeni tuli hienosti näkyviin, kun olin menossa lähikentälle treenaamaan maalivahdin touhuja ja laitoin polkkeet jalkoihin ihan oikeasti väärin päin. Kukaan kentällä olevista äijistä ei sanonut mitään, mutta eräs nainen tuli sanomaan, että laitoit muuten noi patjat väärin jalkaan. Hymähdin ylimielisesti tuolle naiselle, että perkelekö tuut siihen neuvomaan, kuinka maalivahtina pelataan. Vähän säpsähdin itsekin, että mikäs ihme asenne minulla on naisia kohtaan. Tämän jälkeen mietin hetken ja ymmärsin, että en olekaan niin suvaitsevainen vaan itse asiassa esim. minun mielessäni hyvä johtaja on aina mies - ei nainen. Tämän jälkeen olen harjoitellut omaa asennetta.
Se ei liity suoraan tähän aiheeseen, mutta Pride on hyvää aikaa jokaiselle tarkastella omia asenteita ja ajatuksia. Silloin tällöin kannattaa oikeasti kuluttaa hieman aikaa siihen, että miettii, kuinka oudot asiat vaikuttavat omiinkin mielipiteisiin. Kun ymmärtää oikeasti, että tasavertaisuus on se, mitä kaikki haluavat niin pääsee pitkälle. Suvaitsevaisuutta ei tarvita, mutta tasavertaisuutta kyllä.