Lensinpä eilen illalla Berliinistä kotiin ja osui kohdalle sitten aivan loistava pilotti, jätettäköön nimi nyt mainitsematta mutta tässä parhaita paloja (muistin varassa):
K: Terve, tässä on nyt vähäsen huonoja uutisia. Ensiksi nimeni on N.N. ja olin tuossa juuri pari viikkoa lomalla ja eilen palattuani lomalta rikoin yhden koneen ja nyt ilmeisesti tänään sitten toisen...Moottori ei nyt oikein ota toimiakseen, mutta yritämme tässä nyt sitten käynnistellä tietokoneita uudestaan josko vika olisi tietokoneissa mutta laitetaanpa nyt kuitenkin vyövalot pois päältä, että voitte tehdä soittoja, mutta ihan vielä ei kannata varailla hotelleja.
Menee hetki ja moottorit käynnistyvät
K: Noniin, kuten sitä usein koti(tieto)koneenkin kanssa räplätessä käy, kun pari kertaa käynnistää koneen uudestaan, niin kaikki toimiikin ja päästään tästä lähtemään kohti Helsinkiä.
Kiitoradallekin päästiin.
K: Niin, Murphy taitaa olla taas asialla, kun tuossa edellinen laskeutuva kone sitten pisti kiitotielle jonkinsortin valonheittimiä paloiksi ja nyt siellä lennonjohdon auto syynää kenttää josko sieltä löytyisi lasinsiruja. Tämä tarkoittaa pientä viivästystä, kun ainakin SAS:n kone tuossa kieppuu yläpuolella siihen malliin että tahtoisivat alas ja joudumme sitten odottamaan että tulevat ensin alas ennenkuin pääsemme lähtemään.
Matkaan lähdettyä homma sujuikin normaalisti, mitä nyt tuo Emppu190 on aika hiton ahdas ja meluisa putkilo.
K: Olemme juuri tässä saapumassa Helsinkiin, reitti kulkee tuosta kantakaupungin yli sitten Vantaan Ikealle, Keravan kaljatehdas jää vasemmalle ja sitten koukataan tiukasti vasemmalle laskuun kohti Espoota, että ikkunoista voi kurkkia josko kotitaloja sattuisi näkymään (klo 23:30), sää kohteessa on hivenen vilpoinen, 2 astetta ja Vianorilta tuossa juuri äskettäin soittelivat josko sitä haluaisi renkaita käydä vaihtamassa.
No, ei se ehkä niin hauskalta kirjoitettuna hatarasta muistista kuulosta, mutta lentokoneessa kyllä kevensi kummasti tunnelmaa matkavitutuksesta.
