Jos yhden toimittajan kirjoittamista jutuista nousee melkeinpä kerta kerrasta paskamyrsky ydinkohderyhmän riveissä, niin kieltämättä se hieman ihmetyttää tällaista myös mediassa toimivaa. Ala-tyylinen solvaus on ala-arvoista, se on totta, mutta enemmän se on oire kuin juurisyy. Ei Jatkoaika mielestäni ole mikään setämiesten viimeinen tyyssija, jossa kyseisen TPS-pelurin kaltaista käytöstä pidettäisiin ookoona, muttei myöskään paikka, missä jonkinlaiselle sovitukselle ei olisi tilaa. Noh, tuo oli valittu näkökulma, jossa rivien välistä annettiin ymmärtää, että kyseisen pelaajan ei tulisi enää saada harjoittaa ammattiaan, koska hänen palkkaamisensa muodostaa mainehaitan seuralle ja tahraa aiempaa ihmisoikeustyötä. Jos se tuosta tahraantuu, niin sitten se työ ei ollut kovinkaan vakavasti otettavaa, tai sitten sitä on tehtävä vielä helvetin paljon enemmän.
Mutta seurat tekevät valintojaan ja niin meidän fanien kuin median on oikeus niitä arvostella ja kommentoida. SaiPa lähetti ratista kärähtäneen pelaajan aikoinaan pois naulaten sillä vähän jo nauloja sen kauden menestyksen arkkuun. Joku toinen seura voi palkata sellaisen pelaajan. Siltikään pointti ei ollut etiikan toteutuminen pelaajahankinnoissa, vaan se, että onko verkkolehden journalistisissa linjauksissa korjaamisen, tai ainakin tarkastelun varaa, jos, kuten todettua, yksi toimittaja saa rapaa niskaansa jutusta toiseen. Mikä on se hänen verkkolehdelle tuottamansa lisäarvo, jos ko. toimittajan koko tuotanto on suurimman osan mielestä näkemättä paskaa ja nekin mitä luetaan, saa aikaan monta sivua silkkaa vihaa?
Tuntuu hurjalta ajatella, jos Jatkoaika.comin linjaus on käydä ainaista kissa ja hiiri-leikkiä jääkiekkokannattamisen kovan ytimen kanssa.