Mietein pitkään ja hartaanoloisesti, iskenkö lusikkani tähän soppaan, mutta Harjavalta-raportin palaute vahvisti ajatuksiani sen tekemisestä.
Mielestäni kyseisen jutun dissaaminen on jostain naurettavan ja lapsellisen välimaastosta nimenomaan argumenttien osalta. Ainahan voi pohtia joitakin yksityiskohtia, mutta mielestäni tuossa avattiin melko kivasti harjavaltalaista mielenmaisemaa ja myös jääkiekkoilua. Toki kohdallani auttaa se, että olen syntyisin Ulvilasta, ja Harjavallan ja Ulvilan välissä on siis enää Nakkila. Samalta seudulta ollaan.
Ajatusmaailma siitä, että "juttu ei kiinnosta minua, joten sen tekeminen on väärin ja vastuutonta" hämmentää joka ainoa kerta. Pidän itselläni suvereenin oikeuden tilata mediasta kotiinkuljetettuna juuri sen palasen, joka kiinnostaa. Samoin katson oikeudekseni lukea ATK-tietokoneeltani juuri ne jutut, jotka kiinnostavat.
Toisinaan tietysti avaan jutun ja totean, että ei napannut. Luontainen reaktio on lähinnä sulkea välilehti, ei soittaa Hannu Karpolle, tehdä kantelu JSN:ään ja mouhota palstalla, kuinka ajankäyttöni on psyko-fyysillisesti varastettu, halvennettu ja alistettu, varmasti tasa-arvoakin jo rikottiin. Miksi nähdä vaivaa siitä, että joku juttu kiinnostaa, toinen ei?
Olisiko Harjavalta-jutun pitänyt keskittyä tulokseen? Vai jäikö puuttumaan kommentti "emme saaneet jalkoja liikkeelle" tai "kun toimittaa kiekkoa maalille, hyviä asioita tapahtuu"?
Lopuksi, tätä ketjua jo pidempään aktiivisesti lukeneena, totean, että henkilökohtainen nälviminen alkaa hipoa siedettävän rajoja. Miettikää edes hetki elämää, kyseessä on kuitenkin vain joku kirjoitettu juttu, joka ei miellyttänyt. Eikä se ollut edes maksumuurin takana.
Ulkona on hellettä, käykää nauttimasta kesästä. Kyllä se jääkiekkokin taas joskus alkaa.
