En pikaisella googlettelulla löytänyt listaa suurimmista pelimääristä varausjoukkueessa, mutta tässä on
Hockey Referencen lista pelaajista, jotka ovat pelanneet eniten pelejä tietyssä organisaatiossa. Pelaajilta jotka ovat pelanneet useammassa organisaatiossa on poistettu toisessa organisaatiossa pelatut pelit; esim. Marleaun Leafs vuodet on karsittu pois.
Koivu on tällä listalla tällä hetkellä sijalla 60. ja kun edeltä karsitaan pelaajat, jotka ovat pelanneet urallaan useammassa kuin yhdessä organisaatiossa, Koivu pompsahtaa jo helposti top-40 kastiin. Siis all-time tilastossa. Miettikääpä sitä. Uusia Stanley Cup -voittajia tulee joka vuosi vähintää pari, vaikka sama joukkue voittaisi putkeen, yleensä paljon enemmän. Koivun kaltaisia
vain seuraikoineita puolestaan on todella vähän.
Suomalaisista hyvä esimerkki on Kimmo Timonen, vaikka hän nyt Phillyssä ei varsinainen seuraikoni olekaan. Muisteleeko joku Timosen uraa nyt radikaalisti toisella tavalla, kun kävi tankki tyhjänä voittamassa mestaruuden Chicagon siivellä? Tai Marleua? Upea ura Sharksissa, jossa tosin jäivät aina niukasti vaille sitä suurinta onnistumista. Sitten Leafsiin, jossa hänet muistetaan lähinnä siitä, että joutuivat maksamaan ykköskierroksen varauksen päästäkseen hänestä eroon. Pensissä voittaessaankin Marleua puolestaan olisi vain yksi veteraani lisää listalle, statisti muiden joukossa.
Henkilökohtaisesti Stanley Cup -voitto on varmasti hieno kruunu uralle, enkä pahoita mieltäni, jos seuraikoni lähtee metsästämään mestaruutta, mutta se on oma valinta (ainakin jos siirtopykälät ovat kunnossa), siinä missä vanhaan tuttuun joukkueeseen jääminenkin.
Itse tuo artikkeli, uhhmm, anteeksi;
näkemys oli kyllä aivan tynkä. Ennemminkin mielipide, tai pohjois-amerikkalaisittain
hot take. Toivoin klikatessani, että jutussa pyöriteltäisiin Koivun uraa useammalta kantilta, mietittäisiin jäämisen ja lähtemisen seurauksia, mutta mitä vielä. Koko jutun pointti olikin; "no onhan se Koivu niinku voittaja Suomessa ja kansainvälisesti, mutta NHL:ssä vain voittajat muistetaan". Kyllä toimittaja tietää paremmin kuin urheilija itse.
Loppuun vielä pätkä Wikipedian Hot take -artikkelista, kuvaa aika hyvin Jatkoajan journoilua:
"
In journalism, a hot take is a "piece of deliberately provocative commentary that is based almost entirely on shallow moralizing" in response to a news story, "usually written on tight deadlines with little research or reporting, and even less thought". It was a sports talk radio industry term, referring to the tactic of hosts picking "a topic from the sports zeitgeist, often one that has no business being discussed because the answer is unknowable", making "loud, fact-free declarations" about the topic, eliciting angry listeners to call in and providing show content."
