Eikö Ovechkin ole juuri esimerkki tästä fyysisestä pelaajatyypistä, jollaisia voittamiseen ilmeisesti tarvitaan?
Tämä liittyy mihin tai onko joku väittänyt, että ei ole?
Mitä sellaista Rempe Ovylle voisi tehdä, josta ei tule kaksinumeroisia otteluita pelikieltoa? En mä tajua tätä kostamiskulttuuria, kun meillä on tuomaristo ja kurinpito pitämässä huolta siitä, ettei sikailu kannata.
Ymmärrätkö, että jos Ovechkin (tähtipelaaja ja kapteeni) joutuisi jonkun nelosketjun pelaajan jahtaamaksi ja mahdollisesti vielä tappelemaan tämän kanssa jonkun muun joukkueen jäsenen tekemisten ansiosta, niin asiasta tulisi ongelma ennenkaikkea Capitalsin vaihtoaitiossa ja pukukopissa? Ensimmäinen ongelma olisi se, että joku menettäisi paikkansa pelaavassa kokoonpanossa, kun farmista nostettaisiin oletettavasti tappelija tilalle. Joukkuelajeja harrastanut halutessaan ymmärtää tämän ja ymmärtää miten urheilujoukkueen sisäinen hierarkia ja hegemonia toimii, tai miten NHL:ssa nuo palikat liikkuu ja asiat vaikuttavat toisiinsa. Sama asia, jos Ovechkinin kimppuun käytäisiin kotihallissa, olisi sillä järisyttäviä vaikutuksia koko organisaatiossa. Nämä tähtipelaajat ovat omistajilleen kymmenien miljoonien sijoituksia, vähän kuin ravihevoset.
Eikä tähän tarvita mitään kaksinumeroista pelikieltoa, että tähtipelaaja saataisiin pois omalta mukavuusalueelta ja hommiin mitä ei hänen kuulu eikä halua joukkueessa tehdä.
Miten ei ole vaikutusta päävammatilastoihin sellaisella asialla, jossa tarkoitus on lyödä vastustajaa nyrkillä päähän?
Montahan päävammaa on aiheutunut NHL:ssa tappelusta viimeisen 5 vuoden aikana? En tiedä, mutta se on 0-5:n välistä ja lähempänä nollaa.
On hyvä, että protokollia on tarkastettu, mutta tämä yksi ihan ilmeinen ehkäisykeino on vielä käyttämättä. Kaikista maailman joukkuelajeista meillä on myös liukkain ja kovin pelialusta, jolloin ilman kypärää kaatuminen on todella vaarallista. Miten ihmeessä käytännössä kaikki muut fyysiset lajit pärjäävät ilman tappeluita? Jenkkifutiksessa, rugbyssä ja vaikka koripallossa myllyt ovat todella harvinaisia ihan siksi koska ne on kitketty tarpeettomina pois.
Noissa mainitsemissasi lajeissa kahdessa ensimmäisessä vastustajan vahingoittamisen mahdollistava säännöstö on jo valmiiksi huomattavasti väljempi kuin jääkiekossa ja on ollut aiemmin jopa vielä väljempi. En osaa sanoa miksi lajit pärjäävät ilman tappeluita, kun niissä saa käytännössä tarkoituksenmukaista lyömistä lukuunottamatta tehdä likimain samat asiat kuin kiekkotappelussa. Koripalloa en nyt vertailisi, ei siinä ole mitään tappelukulttuuria koskaan ollutkaan ja niitä tulee joskus edelleen, jos sattuu vähän ottelussa läikkymään yli.
En väittänyt että Lindros olisi tapellut, vaan nostin hänet päinvastaisena esimerkkinä väitteeseesi, jossa eniten päävammoja syntyy pienemmille ja heiveröisemmille pelaajille, jotka eivät ole valmiita ottamaan kontaktia vastaan. Lindrosia fyysisempiä pelaajia ei juuri ollutkaan, mutta ehkä juuri siksi hän pelasikin niin romuluisesti.
En ole väittänyt mitään tällaista.
Tässä tulee jo sitten vähän isompia erimielisyyksiä. Jääkiekko on ollut näille pelaajille elämän tärkeimpiä asioita ja kovanyrkkisinkin pelaaja on isossa kuvassa ollut myös kovan luokan lahjakkuus. Kun jossain vaiheessa ne taidot eivät enää riitä, mutta koutsi sanoo että tappelemalla voit ansaita paikkasi joukkueessa, niin miten moni siihen kohden pakkaa kamansa ja lähtee hoitamaan lukion loppuun?
Esimerkiksi Boogaard ei ole koskaan ollut mikään kovan luokan lahjakkuus. Eikä moni hänen aikalaisensa, jotka pelasivat tappelijan roolissa tuohon aikaan NHL:ssa tai alempana. Ja ihmisellä on edelleen vapaa tahto tehdä päätöksiä ja omia valintoja.
Boogaardin tapaus on siinäkin mielessä puistattava, että miehen perhe työnsi miestä eteenpäin tuolla uralla oheusharjoittelusta lähtien ja otti kuoleman jälkeen kaiken kunnian miehen maineesta NHL:ssa, mutta silti ollaan haastettu NHL:aa ja pelaajayhdistystä oikeuteen ja käyty julkista debattia kuinka tappelijan rooli aiheutti heidän poikansa kuoleman. Tapa tämäkin käydä surutyötä, mutta rehellistä se ei ole.
Sami Heleniuksen kirja käsittelee tätä teemaa mielestäni hyvin. Ei Helge tykännyt tapella, mutta siitä oli uralle hyötyä ja kun kerran hommaan ryhtyi, oli roolista vaikea pyristellä irti. Seurojen omistajat ja sarjapomot ovat käyttäneet pelaajien unelmia, kunnianhimoa ja voitontahtoa hyväkseen ja laittaneet nämä uhraamaan terveytensä aivottoman urheiluviihteen alttarille.
Tässä kyllä syötät mielipiteitä ja näkemyksiä Sami Heleniukselle. Ei Helge tuosta roolista ole koskaan valittanut ja hyvä esimerkki erittäin tervepäisestä tappelijasta mitä tulee herran siirtoihin peliuran jälkeen. Hieno mies ja hieno uusi ura, myös peliuran jälkeen.
Tämä toiminta on muuttunut ajan myötä sitä irvokkaammaksi mitä enemmän CTE:stä ja muista vammoista on saatu tutkimustietoa.
Myös pyöräilyn on tutkittu altistavan CTE:lle.
Yksilö voi tehdä omat valintansa, mutta järjestelmä on aktiivisesti ajanut pelaajia riskeeraamaan terveytensä. Jos Belak tai Boogaard olisi hommasta kieltäytynyt, niin jonosta olisi otettu seuraavaksi isoin ukko samaan rooliin. Lopputulos on sama.
Sidney Crosbylla on enemmän aivotärähdyksiä kuin Brian McGrattanilla (0), joka on Boogaardin aikalainen, tappeli avoimella tyylillä ja otti pari kertaa vielä pahasti koteloon.
Jos nimet Wennström ja Oinonen triggeröivät, niin ihan samoilla linjoilla samasta aiheesta olivat eilisessä podcastissaan Touru ja Hoffren. Ainakin Suomessa mediakentän yleinen konsensus alkaa olemaan että tappelut ja ihan erityisesti showtappelut ovat typeriä.
Mediakentän konsensus on ollut selvä ja suurin järkytys heillä on se, että NHL:ssa on tapahtunut jotain mitä eivät ole osanneet odottaa ja se kyseenalaistaa heidän koko asiantuntemuksensa pohjois-amerikkalaisesta kiekosta.
Jos katsoo jotain muuta kuin Pittsburghin, Carolinan, Dallasin tai Toronton pelejä, sekä seuraa pohjois-amerikkalaista kiekkoa NHL:n ulkopuolella, niin vallitseva todellisuus on hyvin toisenlainen kuin jossain Suomen NHL podcasteissa.
Tämä itse tappelukeskustelu alkaa ehkä olemaan jo sen verran sivuraiteella alkuperäisestä kolumnista, että ehkä sen voisi viedä johonkin muuhun ketjuun.
Pitää paikkansa, mutta en tiedä onko sitä tarpeen jatkaa, koska yhteistä näkemystä tuskin tullaan löytämään. Vastaa tähän toki halutessasi, itse jätän aiheesta kommentoinnin tähän.