Keskustelua Jatkoajan kolumneista ja artikkeleista

[Straight Edge]

Eikö lämärit tyhjiin voisi olla ok kun ilmaveivit ja näyttävät harhautuksetkin on nykyään ok ?

Pitäisihän niiden jo olla.

 

[Ikävänkantaja]

Eikö lämärit tyhjiin voisi olla ok kun ilmaveivit ja näyttävät harhautuksetkin on nykyään ok ?

Pitäisihän niiden jo olla.

Etenkin NHL:ssä tämän lajin hassuus käy hyvin ilmi siinä, että aikuiset miehet saavat miljoonia palkkaa siitä, että luistelevat pienessä suljetussa tilassa, jossa voi periaatteessa vaikka joka ilta surutta pahoinpidellä toisen henkilön jopa sairaalakuntoon ilman minkäänlaista rikosoikeudellista vastuuta (ja istua siitä jäähyllä viisi minuuttia), ja sitten huudetaan palstoilla naama punaisena, että KYMMENEN MINUUTIN KÄYTÖSRANGAISTUKSEN PITÄISI PAMAHTAA SAMAN TIEN, JOS LAUKOO VULKANOIDUN KUMINPALAN KOHTI KEHIKKOA, JONKA EDESSÄ EI OLE IHMISTÄ, KOSKA THE KOODI, NIH.

 

[Alice]

Muse ei jäänyt − Aleksi Mustosen HPK-sopimus on purettu taloudellisista syistä

Hämeenlinnalaisseura perusteli sopimuksen purkua tulevaisuutensa turvaamisella.

www.jatkoaika.com

Tämä otsikko aiheutti voimakasta hymyilyä. Ei tän aina niin vakavaa tarvitse olla, annetaan pieni plussa tästä toimitukselle.

 

[Jack DiBiase]

Muse ei jäänyt − Aleksi Mustosen HPK-sopimus on purettu taloudellisista syistä

Hämeenlinnalaisseura perusteli sopimuksen purkua tulevaisuutensa turvaamisella.

www.jatkoaika.com

Tämä otsikko aiheutti voimakasta hymyilyä. Ei tän aina niin vakavaa tarvitse olla, annetaan pieni plussa tästä toimitukselle.

Nyt ei avautunut. Mikä tässä oli se hauska juttu?

 

[Ikävänkantaja]

Nyt ei avautunut. Mikä tässä oli se hauska juttu?

Muse 2012: Jäi
Muse 2024: Ei jäänyt

 

[iibor]

SHL-viikkokatsaus: Suomalaispelurille uusi joukkue, tulikuuma Janne Kuokkanen suomalaisten pistepörssin kärkeen

Mikael Ruohomaa siirtyy SHL:ssä toiseen seuraan. Kamppailu sarjan kärki- ja häntäpäässä tiivistyy.

www.jatkoaika.com

Olisi tuossa voinut ehkä mainita myös HV71:stä Henrik Borgströmin tehot 2+3=5...

Ja jälleen nillitystä Borgströmin tehojen pimittämisestä...

SHL-viikkokatsaus: Suomalaishyökkääjä äityi kovaan vireeseen seuran vaihdon jälkeen, Pride-viikko näkyi ja kuului SHL:ssä

Suomalaishyökkääjä Mikael Ruohomaa on päässyt tehokkaaseen pelivireeseen seuran vaihdon jälkeen. SHL:ssä vietettiin Pride-viikkoa koko sarjan laajuisesti.

www.jatkoaika.com

HV71:n Henrik Borgströmille viikko toi tullessaan 5000 kruunun sakot sukeltamisesta ottelussa Skellefteåta vastaan. SHL on tällä kaudella jakanut useita sakkotuomioita filmaamisesta tavan kitkemiseksi sarjasta.

Sukellussakkojen lisäksi olisi voinut mainita viikon kahteen peliin 3+0...

 

[Nukkemurhaaja]

Intohimolla toteutettu kirja 80-luvun KalPasta ja Brent Sapergiasta on tuhansien tarinoiden teos

KalPan ensimmäisellä Liiga-kaudella 1986–87 yhteensä 33 ottelua pelannut Brent Sapergia on hänet kohdanneille selvästi ikimuistoinen pelaaja. Lähes 40 vuotta myöhemmin “Sapergia – kirja Kuopion kulttisankarista” kertoo Sapergian lisäksi kymmenien aikalaisten suulla kuopiolaisen kiekkoilun...

www.jatkoaika.com

Sen harvinaisen kerran kun on mahdollista, niin annettava Oinoselle nyt kiitosta ihan hyvästä artikkelista ja huomiosta kirjaa kohtaan.

 

[Robin Big Snake]

Rangersin nostama farmitappelija hakee aivovammaa itsetuhoisella pelityylillään​

Huomasin vain tuon otsikon ja ajattelin että nyt on oltava Oinonen tai Wennström. Olikin molemmat.

Vasta lopussa huomasin tuon etuliitteen Jääkiekon vihaajat. Itseironialle peukkua ylös.

 

[Animal]

Huomasin vain tuon otsikon ja ajattelin että nyt on oltava Oinonen tai Wennström. Olikin molemmat.

Vasta lopussa huomasin tuon etuliitteen Jääkiekon vihaajat. Itseironialle peukkua ylös.

Tuo Wennström - Oinonen tutkapari herätti jo sen verran huvittuneistuutta, että nauroin ääneen. Sisältö oli niin odotettua ja epäanalyyttistä, kuin odottaa sopii.

Ymmärsin myös tuon itseironisen kommentin kautta, että pohjimmainen tarkoitus näillä Itkuaika -kolumneilla ei ole muu kuin trollaaminen ja bensan lyöminen liekkeihin.

 

[Varis]

Ymmärsin myös tuon itseironisen kommentin kautta, että pohjimmainen tarkoitus näillä Itkuaika -kolumneilla ei ole muu kuin trollaaminen ja bensan lyöminen liekkeihin.

Otsikko tuossa jatkoaikamaiseen tapaan on aika raflaava, mutta juttu itsessään omasta mielestäni aivan onnistunut. Ei ollut trollaamista ollenkaan, ellei sellaiseksi laske kaikkea sellaista mitä ei itse allekirjoita.

Ei siitä välttämättä samaa mieltä tarvitse olla, mutta se ilmiö on kuitenkin hyvä tunnistaa että tiedon lisääntyessä ja maailman muuttuessa aika alkaa ajamaan jääkiekkotappeluiden (ja itseasiassa myös isojen taklausten) ohi. Jutussa annettiin kunniaa entisaikojen pugilisteille, mutta samalla kyseenalaistettiin se mitä moisilla monstereilla nykykiekossa tekee. Voi sillä muutaman lipun ja pelipaidan myydä, mutta mitä muuta tekemistä alkulämmöissä sovituilla myllyillä on jääkiekon kanssa? Ihan mielenkiintoinen aihe jos minulta kysytään.

 

[NakkiFakiiri]

Alempienkin kenttien täytyy saada kiekollisesta pelistä aikaan maaleja, vastustajan rikkomisia ja hyökkäyspään aloituksia, tai muuten testataan pelkkää luistelua. Toivon enemmän Brennan Othmannia, Matthew Robertsonia ja Edströmiä ylös pelaamaan. Kevät lähestyy. Keskitytään olennaiseen.

Ottamatta sinänsä kantaa jutun aiheeseen tai muuhun tasoon, kieltämättä tämä loppu pisti vähän silmään. Kirjoittajat tarjoavat Rempen tilalle kolmea pelaajaa, joista ensinmainittu on jo alkukaudesta nähdyn perusteella aivan liian vihreä ylös, toinen on puolustaja ja kolmas pelaa jo tälläkin hetkellä Rempen ketjukaverina toisessa laidassa.

Vähän hämmentäviä vaihtoehtoja siis, vaikka on toki mahdollista että ymmärsin väärin mitä tuossa nyt koitettiin sanoa.

 

[Animal]

Otsikko tuossa jatkoaikamaiseen tapaan on aika raflaava, mutta juttu itsessään omasta mielestäni aivan onnistunut. Ei ollut trollaamista ollenkaan, ellei sellaiseksi laske kaikkea sellaista mitä ei itse allekirjoita.

Ei siitä välttämättä samaa mieltä tarvitse olla, mutta se ilmiö on kuitenkin hyvä tunnistaa että tiedon lisääntyessä ja maailman muuttuessa aika alkaa ajamaan jääkiekkotappeluiden (ja itseasiassa myös isojen taklausten) ohi. Jutussa annettiin kunniaa entisaikojen pugilisteille, mutta samalla kyseenalaistettiin se mitä moisilla monstereilla nykykiekossa tekee. Voi sillä muutaman lipun ja pelipaidan myydä, mutta mitä muuta tekemistä alkulämmöissä sovituilla myllyillä on jääkiekon kanssa? Ihan mielenkiintoinen aihe jos minulta kysytään.

Rangersin toimintaa voi ymmärtää, kun ymmärtää mitä heille on tapahtunut aiemmin. Tähän otti kantaa myös Mark Messier ja tapahtumasarja toi potkut GM Jeff Gortonille. Capitalsin tuolloinen valmentaja Peter Laviolette on Rangersin nykyinen valmentaja. Nämä jutut ei pitäisi olla mitään tähtitiedettä, ei edes suomalaisille uusliberaaleille ja moderneille NHL-kirjoittelijoille.

Näissä modernista jääkiekosta ja pelin evoluutiosta paasaavissa "tappeluiden aika on ohi, koska päävammat" on se perustavaa laatua oleva ristiriita, että edelleen se pelin jatkuva nopeutuminen ja nopeuttaminen on eniten päävammoja jääkiekossa aiheuttanut ja lisännyt tekijä. Jos oikeasti oltaisiin huolissaan päävammoista, niin pitäisi vaatia pelinopeuden hidastamista sääntömuutoksin. Palata siihen, että jääkiekkoilijan ihannevartalotyyppi on samanlainen kuin painijalla tai telinevoimistelijalla, eikä sellainen kuin tenniksen pelaajalla, joilla yläkropan kyky ottaa iskuja ja retkahduksia vastaan on olematon vaikka alakropassa on voimaa ja räjähtävyyttä.

Aina voidaan listata jotain ennenaikaisen kuoleman kokeneita tai päihteiden kanssa asiansa sotkeneita ex-tappelijoita, mutta pystyn listaamaan todennäköisesti kymmenkertaisen tai ainakin viisinkertaisen määrän jääkiekkoilijoita, jotka ovat ajautuneet vastaaviin ongelmiin tai ratkaisuun, jotka eivät ole tappelijoita ja todennäköisesti 100 -kertaisen määrän ex-tappelijoita, jotka elävät täysin normaalia elämää.

Yksittäinen isku voi aiheuttaa pysyvän päävamman, se on täysin selvä asia, mutta todennäköisempää on se, että päävamma tapahtuu kamppailuun, taisteluun ja myös tappeluihin tottumattomalle pelaajalle, kuin sellaiselle, jonka mentaliteetti ja fysiikka on treenattu valmiiksi ottamaan iskuja vastaan illasta toiseen.

 

[Petrell#32]

Kyllähän tuo Jatkoajan "tehokaksikko" vetää alta riman lähes joka kerta, kun jotain kirjoittavat. Vahva alku tähänkin tekstiin:

Wennström: Matt Rempe. Kuka antoi luvan päästää tällaisen sirkushahmon kaukaloon? Mitä Rangers tekee tällaisella kaverilla?

Niiin, Rangers voitti viimeisintä Columbus matsia lukuun ottamatta kaikki nuo ottelut, joissa Rempe teki "sirkustemppujaan" ja samalla joukkue sivusi seurahistoriaa voittoputkellaan. Rempe on tuonut työrauhaa Rangersin kärkipelaajille, kun vastustajien kovanaamat ovat joutuneet keskittymäön Rangersin haalariosastoon.

"Yllättäen" Wennström ja Oinonen elävät jääkiekon osalta tässä iltapäivälehtien maailmassa, jossa lajia nimeltä jääkiekko ei seurata pintaraapaisua pidemmälle.

 

[Roger Moore]

Iso kiitos tuosta "Jääkiekon vihaajat" etuliitteestä. Tietää jo etukäteen että siellä on Oinonen, Wennström tai molemmat, joten ei tule vahingossakaan klikattua auki näiden kahden toimittelijan turhuuksia. Kiitokset @Toimitus ! Paras ratkaisu aikoihin.

 

[mjr]

Ihan asiallinen tekstihän tuo oli - otsikointi toki ihan moderni.

 

[Varis]

Rangersin toimintaa voi ymmärtää, kun ymmärtää mitä heille on tapahtunut aiemmin. Tähän otti kantaa myös Mark Messier ja tapahtumasarja toi potkut GM Jeff Gortonille. Capitalsin tuolloinen valmentaja Peter Laviolette on Rangersin nykyinen valmentaja. Nämä jutut eivät ole pitäisi olla mitään tähtitiedettä, ei edes suomalaisille uusliberaaleille ja moderneille NHL-kirjoittelijoille.

Tämä nyt on ihan puhtaasti mielipidekysymys. Mun mielestä on aivan paskapuhetta että joku penkin päässä istuva viiden minuutin mörkö vaikuttaisi vastustajan taklauspeliin yhtään millään tavalla, mutta old school-lätkäjätkät vannovat goonien nimeen. Mielestäni siitä ei kuitenkaan ole näyttöjä, että peli olisi vaikka 80-luvulla ollut siistimpää vaikka silloin jokaisella oli oma luistelutaidoton tappelijansa vahtimassa koodia.

Näissä modernista jääkiekosta ja pelin evoluutiosta paasaavissa "tappeluiden aika on ohi, koska päävammat" on se perustavaa laatua oleva ristiriita, että edelleen se pelin jatkuva nopeutuminen ja nopeuttaminen on eniten päävammoja jääkiekossa aiheuttanut ja lisännyt tekijä. Jos oikeasti oltaisiin huolissaan päävammoista, niin pitäisi vaatia pelinopeuden hidastamista sääntömuutoksin. Palata siihen, että jääkiekkoilijan ihannevartalotyyppi on samanlainen kuin painijalla tai telinevoimistelijalla, eikä sellainen kuin tenniksen pelaajalla, joilla yläkropan kyky ottaa iskuja ja retkahduksia vastaan on olematon vaikka alakropassa on voimaa ja räjähtävyyttä.

Onko meillä mahdollisuus korjata vain yksi vaikuttava tekijä, vai voidaanko käsitellä jokainen asia erikseen? Siinä missä tappeluiden kitkeminen on helppo ja selkeä toimenpide, on pelinopeuden säätö paljon hankalampaa, vaikka ehdottomasti oletkin oikeassa siinä että myös se vaikuttaa. Punaviivan palauttaminen ja avojään taklausten kieltäminen voisivat olla turvallisuutta parantavia uudistuksia, mutta täysin ongelmatonta se ei ole. Keskustelu on kuitenkin ehdottomasti tarpeen.

Yksittäinen isku voi aiheuttaa pysyvän päävamman, se on täysin selvä asia, mutta todennäköisempää on se, että päävamma tapahtuu kamppailuun, taisteluun ja myös tappeluihin tottumattomalle pelaajalle, kuin sellaiselle, jonka mentaliteetti ja fysiikka on treenattu valmiiksi ottamaan iskuja vastaan illasta toiseen.

Tämä ei kyllä ole ollenkaan näin suoraviivaista. On totta että vaikka Donskoi viimeaikojen esimerkeistä on kärsinyt päävammoista ilman ainuttakaan tappelua, mutta aika moni niiltä on säästynyt. Eric Lindros myös käy ihan hyvänä esimerkkinä pelaajasta, joka oli kyllä rakennettu aika fyysiseen peliin, mutta ura jäi silti torsoksi. Monesti niillä kaikista fyysisimmillä pelaajilla on tapana myös käyttää sitä fysiikkaansa tavalla, joka lisää loukkaantumisriskiä. Vuosituhannen vaihteen kovista tappelijoista murheellisia kohtaloita on merkittävällä osalla pelaajista ja sellainen ihmishengellä leikkiminen ei mielestäni ole kestävää. Jälleen mennään mielipidekysymyksiin, mutta ainakin minun papereissani on hieman helpompi hyväksyä huonon tuurin takia pelitilanteessa loukkaantuneen pelaajan vammat, kuin erityisesti päähän lyömiseen erikoistuneiden pelaajien illasta toiseen tulevien iskujen seuraukset.

Yhtä kaikki, tässä keskustelussa on kummallakin osapuolella ihan relevantteja perusteluita, eikä niiden esiintuominen mitään trollaamista ole. Kapeaksi käy debatti, jos puolet argumenteista hylätään tai jätetään vaikka kokonaan lukematta sen johdosta kuka niitä kirjoittaa.

 

[Animal]

Tämä nyt on ihan puhtaasti mielipidekysymys. Mun mielestä on aivan paskapuhetta että joku penkin päässä istuva viiden minuutin mörkö vaikuttaisi vastustajan taklauspeliin yhtään millään tavalla, mutta old school-lätkäjätkät vannovat goonien nimeen. Mielestäni siitä ei kuitenkaan ole näyttöjä, että peli olisi vaikka 80-luvulla ollut siistimpää vaikka silloin jokaisella oli oma luistelutaidoton tappelijansa vahtimassa koodia.

Niin jos viitsit lukea nuo, niin Messier ei viittaa mihinkään gooneihin, vaan siihen, että jos haluaa voittaa, niin on kyettävä voittamaan myös "kadulla ja kujalla" eli toisin sanoen kyetä vastaamaan siihen, jos vastustaja yrittää horjuttaa jollain likaisilla tempuilla.

On naivia väittää, etteikö esim. joku Tom Wilson kanadalaisen juniorimyllyn kasvattina ymmärtäisi, että nyt jos toimisi samalla tavoin vaikka Panarinin kanssa, kuin tuossa klipissä, niin seuraavaksi olisi Rempe Ovechkinin perässä. Voit ihan vapaasti olla pitämättä tästä ja kertoa mielipiteenä, että asia ei ole näin, mutta tuossa kulttuurissa missä nuo NHL-pelaajat oikeasti toimivat asia menee juuri näin.

Onko meillä mahdollisuus korjata vain yksi vaikuttava tekijä, vai voidaanko käsitellä jokainen asia erikseen? Siinä missä tappeluiden kitkeminen on helppo ja selkeä toimenpide, on pelinopeuden säätö paljon hankalampaa, vaikka ehdottomasti oletkin oikeassa siinä että myös se vaikuttaa. Punaviivan palauttaminen ja avojään taklausten kieltäminen voisivat olla turvallisuutta parantavia uudistuksia, mutta täysin ongelmatonta se ei ole. Keskustelu on kuitenkin ehdottomasti tarpeen.

Voidaan toki käsitellä asioita erikseen, mutta tappeluiden täydellinen kitkeminen on lähinnä silmänpalvontaa, jolla jotkut poliitikot ja muut "paremman maailman rakentajat" haluavat nostaa itseään jalustalle hyvinä ihmisinä. Päävammatilastoihin tuolla ei ole vaikutusta, koska kaikki penkintyhjennysjoukkotappelut, jäässä makaavan hakkaamiset ja yksipuolinen väkivalta on jo lajista kitketty pois säännöillä aikoja sitten, ja nykyään on tiukat protokollat sen suhteen, että tappelussa kovan iskun saanut/tyrmätty käy kopissa lääkärin tarkastettavana ennen kuin voi palata peliin.

Ymmärrän täysin, jos joku ei halua kaukaloihin pelaajia joiden ainoa tarkoitus ja osaaminen on tapella luistimet jalassa, mutta se on kokonaan toinen keskustelu ja sillä ei ole mitään tekemistä Rempen pelaamisen kanssa, joka on mukana, että Rangers olisi kokonaisuutena parempi joukkue.

Tämä ei kyllä ole ollenkaan näin suoraviivaista. On totta että vaikka Donskoi viimeaikojen esimerkeistä on kärsinyt päävammoista ilman ainuttakaan tappelua, mutta aika moni niiltä on säästynyt. Eric Lindros myös käy ihan hyvänä esimerkkinä pelaajasta, joka oli kyllä rakennettu aika fyysiseen peliin, mutta ura jäi silti torsoksi. Monesti niillä kaikista fyysisimmillä pelaajilla on tapana myös käyttää sitä fysiikkaansa tavalla, joka lisää loukkaantumisriskiä.

Kuinkahan monta aivotärähdystä Lindros on saanut tappeluista? Itse olen kuullut huhun yhdestä, joka olisi ollut seurausta kun joukkuekaveri Brind'Amour olisi vetänyt suihkussa turpaan. Lindrosia varoitettiin aikanaan mm. Gordie Howen, Mark Messierin ja Wayne Gretzkyn toimesta, että rauhoittuu hieman, muuten hajoaa omat paikat, mutta ei mennyt tämä neuvo jakeluun vasta kuin siinä vaiheessa, kun oltiin yhden tällin päässä lopettamisesta.

Vuosituhannen vaihteen kovista tappelijoista murheellisia kohtaloita on merkittävällä osalla pelaajista ja sellainen ihmishengellä leikkiminen ei mielestäni ole kestävää. Jälleen mennään mielipidekysymyksiin, mutta ainakin minun papereissani on hieman helpompi hyväksyä huonon tuurin takia pelitilanteessa loukkaantuneen pelaajan vammat, kuin erityisesti päähän lyömiseen erikoistuneiden pelaajien illasta toiseen tulevien iskujen seuraukset.

Mikä on mielestäsi merkittävä osa? Ne tunnetut murheelliset kohtalot taitaa mahtua yhden käden sormiin. Wade Belakin kohtalo näistä on murheellisin ja tuntuu pahalta edelleen.

Tämä on tosiaan mielipidekysymys, mutta mielestäni täysin sivullisen tai viattoman vammat tai loukkaamiset vastuuttoman pelin tai huonon tuurin seurauksena ovat huomattavasti vaikeampia hyväksyä kuin täysin vapaaehtoisen, itsensä riskille alttiiksi mahdollisesti toistuvasti altistaneen vammat.

En myöskään ymmärrä miksi näihin Boogaardeihin, Belakeihin ja kumppaneihin suhtaudutaan keskusteluissa kuin johonkin vauvoihin. Kavereille maksettiin tuosta roolista ja riskinotosta miljoonia. Enemmän kuin ison firman toimitusjohtaja tienaa Suomessa. He olisivat koska tahansa voineet lopettaa, mennä opiskelemaan, lukea itselleen ammatin ja mennä päivätöihin, jos olisivat kokeneet oman terveytensä olevan vaarassa. NHL:aa lähellekään ei kumpikaan olisi päässyt jääkiekkoilijoina ilman kykyä ja omaa halua tapella.

Yhtä kaikki, tässä keskustelussa on kummallakin osapuolella ihan relevantteja perusteluita, eikä niiden esiintuominen mitään trollaamista ole. Kapeaksi käy debatti, jos puolet argumenteista hylätään tai jätetään vaikka kokonaan lukematta sen johdosta kuka niitä kirjoittaa.

Minä en pidä sinun perusteluita trollaamisena, ihan hyviä perusteltuja näkemyksiä. Jatkoajan Oinonen/Wennström kolumnia pidän trollaamisena ja bensan kaatamisena liekkehin. Jatkoajan vapaassa keskustelussa vastaavasta lentää pihalle, jos mielipide ei noudata "yleisiä hyviä tapoja".

 

[Varis]

On naivia väittää, etteikö esim. joku Tom Wilson kanadalaisen juniorimyllyn kasvattina ymmärtäisi, että nyt jos toimisi samalla tavoin vaikka Panarinin kanssa, kuin tuossa klipissä, niin seuraavaksi olisi Rempe Ovechkinin perässä. Voit ihan vapaasti olla pitämättä tästä ja kertoa mielipiteenä, että asia ei ole näin, mutta tuossa kulttuurissa missä nuo NHL-pelaajat oikeasti toimivat asia menee juuri näin.

Eikö Ovechkin ole juuri esimerkki tästä fyysisestä pelaajatyypistä, jollaisia voittamiseen ilmeisesti tarvitaan? Mitä sellaista Rempe Ovylle voisi tehdä, josta ei tule kaksinumeroisia otteluita pelikieltoa? En mä tajua tätä kostamiskulttuuria, kun meillä on tuomaristo ja kurinpito pitämässä huolta siitä, ettei sikailu kannata. Olivatko tähtipelaajat jotenkin koskemattomia siihen aikaan, kun myllyt olivat jokailtaisia ja kaikilla oli oma pugilistinsa? Usein se meni niin, että joku taklasi kovaa ja seuraavassa vaihdossa tappelijat sitten ottivat keskenään matsia.

Voidaan toki käsitellä asioita erikseen, mutta tappeluiden täydellinen kitkeminen on lähinnä silmänpalvontaa, jolla jotkut poliitikot ja muut "paremman maailman rakentajat" haluavat nostaa itseään jalustalle hyvinä ihmisinä. Päävammatilastoihin tuolla ei ole vaikutusta, koska kaikki penkintyhjennysjoukkotappelut, jäässä makaavan hakkaamiset ja yksipuolinen väkivalta on jo lajista kitketty pois säännöillä aikoja sitten, ja nykyään on tiukat protokollat sen suhteen, että tappelussa kovan iskun saanut/tyrmätty käy kopissa lääkärin tarkastettavana ennen kuin voi palata peliin.

Miten ei ole vaikutusta päävammatilastoihin sellaisella asialla, jossa tarkoitus on lyödä vastustajaa nyrkillä päähän? On hyvä, että protokollia on tarkastettu, mutta tämä yksi ihan ilmeinen ehkäisykeino on vielä käyttämättä. Kaikista maailman joukkuelajeista meillä on myös liukkain ja kovin pelialusta, jolloin ilman kypärää kaatuminen on todella vaarallista. Miten ihmeessä käytännössä kaikki muut fyysiset lajit pärjäävät ilman tappeluita? Jenkkifutiksessa, rugbyssä ja vaikka koripallossa myllyt ovat todella harvinaisia ihan siksi koska ne on kitketty tarpeettomina pois.

Kuinkahan monta aivotärähdystä Lindros on saanut tappeluista? Itse olen kuullut huhun yhdestä, joka olisi ollut seurausta kun joukkuekaveri Brind'Amour olisi vetänyt suihkussa turpaan. Lindrosia varoitettiin aikanaan mm. Gordie Howen, Mark Messierin ja Wayne Gretzkyn toimesta, että rauhoittuu hieman, muuten hajoaa omat paikat, mutta ei mennyt tämä neuvo jakeluun vasta kuin siinä vaiheessa, kun oltiin yhden tällin päässä lopettamisesta.

En väittänyt että Lindros olisi tapellut, vaan nostin hänet päinvastaisena esimerkkinä väitteeseesi, jossa eniten päävammoja syntyy pienemmille ja heiveröisemmille pelaajille, jotka eivät ole valmiita ottamaan kontaktia vastaan. Lindrosia fyysisempiä pelaajia ei juuri ollutkaan, mutta ehkä juuri siksi hän pelasikin niin romuluisesti.

En myöskään ymmärrä miksi näihin Boogaardeihin, Belakeihin ja kumppaneihin suhtaudutaan keskusteluissa kuin johonkin vauvoihin. Kavereille maksettiin tuosta roolista ja riskinotosta miljoonia. Enemmän kuin ison firman toimitusjohtaja tienaa Suomessa. He olisivat koska tahansa voineet lopettaa, mennä opiskelemaan, lukea itselleen ammatin ja mennä päivätöihin, jos olisivat kokeneet oman terveytensä olevan vaarassa. NHL:aa lähellekään ei kumpikaan olisi päässyt jääkiekkoilijoina ilman kykyä ja omaa halua tapella.

Tässä tulee jo sitten vähän isompia erimielisyyksiä. Jääkiekko on ollut näille pelaajille elämän tärkeimpiä asioita ja kovanyrkkisinkin pelaaja on isossa kuvassa ollut myös kovan luokan lahjakkuus. Kun jossain vaiheessa ne taidot eivät enää riitä, mutta koutsi sanoo että tappelemalla voit ansaita paikkasi joukkueessa, niin miten moni siihen kohden pakkaa kamansa ja lähtee hoitamaan lukion loppuun? Sami Heleniuksen kirja käsittelee tätä teemaa mielestäni hyvin. Ei Helge tykännyt tapella, mutta siitä oli uralle hyötyä ja kun kerran hommaan ryhtyi, oli roolista vaikea pyristellä irti. Seurojen omistajat ja sarjapomot ovat käyttäneet pelaajien unelmia, kunnianhimoa ja voitontahtoa hyväkseen ja laittaneet nämä uhraamaan terveytensä aivottoman urheiluviihteen alttarille. Tämä toiminta on muuttunut ajan myötä sitä irvokkaammaksi mitä enemmän CTE:stä ja muista vammoista on saatu tutkimustietoa.

Yksilö voi tehdä omat valintansa, mutta järjestelmä on aktiivisesti ajanut pelaajia riskeeraamaan terveytensä. Jos Belak tai Boogaard olisi hommasta kieltäytynyt, niin jonosta olisi otettu seuraavaksi isoin ukko samaan rooliin. Lopputulos on sama.

Minä en pidä sinun perusteluita trollaamisena, ihan hyviä perusteltuja näkemyksiä. Jatkoajan Oinonen/Wennström kolumnia pidän trollaamisena ja bensan kaatamisena liekkehin.

Tämän ko. kolumnin otsikko oli raflaava, mutta en kykene näkemään koko tekstiä minään provosointina. Oli siellä vahvojakin näkemyksiä, mutta ne oli perusteltu ja muitakin mielipiteitä ymmärrettiin. Jos nimet Wennström ja Oinonen triggeröivät, niin ihan samoilla linjoilla samasta aiheesta olivat eilisessä podcastissaan Touru ja Hoffren. Ainakin Suomessa mediakentän yleinen konsensus alkaa olemaan että tappelut ja ihan erityisesti showtappelut ovat typeriä. P-Amerikassa on varmasti vielä reilusti doncherryjä biznastyjä puhumassa tappeluiden puolesta.

Tämä itse tappelukeskustelu alkaa ehkä olemaan jo sen verran sivuraiteella alkuperäisestä kolumnista, että ehkä sen voisi viedä johonkin muuhun ketjuun.

 

[Animal]

Eikö Ovechkin ole juuri esimerkki tästä fyysisestä pelaajatyypistä, jollaisia voittamiseen ilmeisesti tarvitaan?

Tämä liittyy mihin tai onko joku väittänyt, että ei ole?

Mitä sellaista Rempe Ovylle voisi tehdä, josta ei tule kaksinumeroisia otteluita pelikieltoa? En mä tajua tätä kostamiskulttuuria, kun meillä on tuomaristo ja kurinpito pitämässä huolta siitä, ettei sikailu kannata.

Ymmärrätkö, että jos Ovechkin (tähtipelaaja ja kapteeni) joutuisi jonkun nelosketjun pelaajan jahtaamaksi ja mahdollisesti vielä tappelemaan tämän kanssa jonkun muun joukkueen jäsenen tekemisten ansiosta, niin asiasta tulisi ongelma ennenkaikkea Capitalsin vaihtoaitiossa ja pukukopissa? Ensimmäinen ongelma olisi se, että joku menettäisi paikkansa pelaavassa kokoonpanossa, kun farmista nostettaisiin oletettavasti tappelija tilalle. Joukkuelajeja harrastanut halutessaan ymmärtää tämän ja ymmärtää miten urheilujoukkueen sisäinen hierarkia ja hegemonia toimii, tai miten NHL:ssa nuo palikat liikkuu ja asiat vaikuttavat toisiinsa. Sama asia, jos Ovechkinin kimppuun käytäisiin kotihallissa, olisi sillä järisyttäviä vaikutuksia koko organisaatiossa. Nämä tähtipelaajat ovat omistajilleen kymmenien miljoonien sijoituksia, vähän kuin ravihevoset.

Eikä tähän tarvita mitään kaksinumeroista pelikieltoa, että tähtipelaaja saataisiin pois omalta mukavuusalueelta ja hommiin mitä ei hänen kuulu eikä halua joukkueessa tehdä.

Miten ei ole vaikutusta päävammatilastoihin sellaisella asialla, jossa tarkoitus on lyödä vastustajaa nyrkillä päähän?

Montahan päävammaa on aiheutunut NHL:ssa tappelusta viimeisen 5 vuoden aikana? En tiedä, mutta se on 0-5:n välistä ja lähempänä nollaa.

On hyvä, että protokollia on tarkastettu, mutta tämä yksi ihan ilmeinen ehkäisykeino on vielä käyttämättä. Kaikista maailman joukkuelajeista meillä on myös liukkain ja kovin pelialusta, jolloin ilman kypärää kaatuminen on todella vaarallista. Miten ihmeessä käytännössä kaikki muut fyysiset lajit pärjäävät ilman tappeluita? Jenkkifutiksessa, rugbyssä ja vaikka koripallossa myllyt ovat todella harvinaisia ihan siksi koska ne on kitketty tarpeettomina pois.

Noissa mainitsemissasi lajeissa kahdessa ensimmäisessä vastustajan vahingoittamisen mahdollistava säännöstö on jo valmiiksi huomattavasti väljempi kuin jääkiekossa ja on ollut aiemmin jopa vielä väljempi. En osaa sanoa miksi lajit pärjäävät ilman tappeluita, kun niissä saa käytännössä tarkoituksenmukaista lyömistä lukuunottamatta tehdä likimain samat asiat kuin kiekkotappelussa. Koripalloa en nyt vertailisi, ei siinä ole mitään tappelukulttuuria koskaan ollutkaan ja niitä tulee joskus edelleen, jos sattuu vähän ottelussa läikkymään yli.

En väittänyt että Lindros olisi tapellut, vaan nostin hänet päinvastaisena esimerkkinä väitteeseesi, jossa eniten päävammoja syntyy pienemmille ja heiveröisemmille pelaajille, jotka eivät ole valmiita ottamaan kontaktia vastaan. Lindrosia fyysisempiä pelaajia ei juuri ollutkaan, mutta ehkä juuri siksi hän pelasikin niin romuluisesti.

En ole väittänyt mitään tällaista.

Tässä tulee jo sitten vähän isompia erimielisyyksiä. Jääkiekko on ollut näille pelaajille elämän tärkeimpiä asioita ja kovanyrkkisinkin pelaaja on isossa kuvassa ollut myös kovan luokan lahjakkuus. Kun jossain vaiheessa ne taidot eivät enää riitä, mutta koutsi sanoo että tappelemalla voit ansaita paikkasi joukkueessa, niin miten moni siihen kohden pakkaa kamansa ja lähtee hoitamaan lukion loppuun?

Esimerkiksi Boogaard ei ole koskaan ollut mikään kovan luokan lahjakkuus. Eikä moni hänen aikalaisensa, jotka pelasivat tappelijan roolissa tuohon aikaan NHL:ssa tai alempana. Ja ihmisellä on edelleen vapaa tahto tehdä päätöksiä ja omia valintoja.

Boogaardin tapaus on siinäkin mielessä puistattava, että miehen perhe työnsi miestä eteenpäin tuolla uralla oheusharjoittelusta lähtien ja otti kuoleman jälkeen kaiken kunnian miehen maineesta NHL:ssa, mutta silti ollaan haastettu NHL:aa ja pelaajayhdistystä oikeuteen ja käyty julkista debattia kuinka tappelijan rooli aiheutti heidän poikansa kuoleman. Tapa tämäkin käydä surutyötä, mutta rehellistä se ei ole.

Sami Heleniuksen kirja käsittelee tätä teemaa mielestäni hyvin. Ei Helge tykännyt tapella, mutta siitä oli uralle hyötyä ja kun kerran hommaan ryhtyi, oli roolista vaikea pyristellä irti. Seurojen omistajat ja sarjapomot ovat käyttäneet pelaajien unelmia, kunnianhimoa ja voitontahtoa hyväkseen ja laittaneet nämä uhraamaan terveytensä aivottoman urheiluviihteen alttarille.

Tässä kyllä syötät mielipiteitä ja näkemyksiä Sami Heleniukselle. Ei Helge tuosta roolista ole koskaan valittanut ja hyvä esimerkki erittäin tervepäisestä tappelijasta mitä tulee herran siirtoihin peliuran jälkeen. Hieno mies ja hieno uusi ura, myös peliuran jälkeen.

Tämä toiminta on muuttunut ajan myötä sitä irvokkaammaksi mitä enemmän CTE:stä ja muista vammoista on saatu tutkimustietoa.

Myös pyöräilyn on tutkittu altistavan CTE:lle.

Yksilö voi tehdä omat valintansa, mutta järjestelmä on aktiivisesti ajanut pelaajia riskeeraamaan terveytensä. Jos Belak tai Boogaard olisi hommasta kieltäytynyt, niin jonosta olisi otettu seuraavaksi isoin ukko samaan rooliin. Lopputulos on sama.

Sidney Crosbylla on enemmän aivotärähdyksiä kuin Brian McGrattanilla (0), joka on Boogaardin aikalainen, tappeli avoimella tyylillä ja otti pari kertaa vielä pahasti koteloon.

Jos nimet Wennström ja Oinonen triggeröivät, niin ihan samoilla linjoilla samasta aiheesta olivat eilisessä podcastissaan Touru ja Hoffren. Ainakin Suomessa mediakentän yleinen konsensus alkaa olemaan että tappelut ja ihan erityisesti showtappelut ovat typeriä.

Mediakentän konsensus on ollut selvä ja suurin järkytys heillä on se, että NHL:ssa on tapahtunut jotain mitä eivät ole osanneet odottaa ja se kyseenalaistaa heidän koko asiantuntemuksensa pohjois-amerikkalaisesta kiekosta.

Jos katsoo jotain muuta kuin Pittsburghin, Carolinan, Dallasin tai Toronton pelejä, sekä seuraa pohjois-amerikkalaista kiekkoa NHL:n ulkopuolella, niin vallitseva todellisuus on hyvin toisenlainen kuin jossain Suomen NHL podcasteissa.

Tämä itse tappelukeskustelu alkaa ehkä olemaan jo sen verran sivuraiteella alkuperäisestä kolumnista, että ehkä sen voisi viedä johonkin muuhun ketjuun.

Pitää paikkansa, mutta en tiedä onko sitä tarpeen jatkaa, koska yhteistä näkemystä tuskin tullaan löytämään. Vastaa tähän toki halutessasi, itse jätän aiheesta kommentoinnin tähän.

 

[Danone]

Montahan päävammaa on aiheutunut NHL:ssa tappelusta viimeisen 5 vuoden aikana? En tiedä, mutta se on 0-5:n välistä ja lähempänä nollaa.

Rinnastus selviin aivovammoihin, mitä tulee esim taklauksista päähän, on ongelmallinen sillä ongelma on iskujen toistuvuus ja levon puute niiden jälkeen (NHL:n otteluohjelma vs. vapaaottelijoiden 1-3 ottelun vuositahti) sekä se, että seuraukset eivät ole nähtävissä magneettikuvissa vaan ne näkyvät vasta vuosien jälkeen ja ovat kliinisesti todettavissa vasta kuoleman jälkeen.

Vaikka suoraa aivovammaa ei nyrkiniskusta saisikaan, on tieteellinen konsensus hyvin selvää, ettei vaaratonta osumaa päähän ole ja toistuvilla osumilla on merkittäviä kauaskantoisia seurauksia. Edellämainituista syistä esimerkiksi jalkapallossa puskemismääriä vähennetään harjoituksissa ammattilaisissa asti ja kamppailulajiurheilijat vetävät kuukausia ilman kovan kontaktin sparria otteluiden välissä.

 

[aquanqua]

Ainakin Suomessa mediakentän yleinen konsensus alkaa olemaan että tappelut ja ihan erityisesti showtappelut ovat typeriä. P-Amerikassa on varmasti vielä reilusti doncherryjä biznastyjä puhumassa tappeluiden puolesta.

Hieno homma. Ei jääkiekkoa pelata tai ottelutapahtumia järjestetä medialle vaan maksavalle yleisölle. Tsiigatkaa yleisön reaktiota Rempen ja Deslauriersin tappeluun (youtube.com) sen alusta loppuun.

Suomessa Liigassa peli on varmasti siistiytynyt suuresti esim. ysärin lopulta tähän päivään, mutta onko tuotteen viihdearvo tai suosio jollain tavalla räjähtänyt uusiin sfääreihin; uskallan väittää, että ei ole. Sen sijaan uskon, että luolamies-NHL:n suosio Suomessa on kasvanut.

Pelaajat pelaavat jääkiekkoa vapaaehtoisesti ja NHL:ssä he ovat alaketjujen tappelijoista lähtien hyvin korkeapalkkaisia ammattilaisia. Elämä on valintoja, ja joka päivä Suomessakin ihmiset tekevät pidemmän aikavälin hyvinvointinsa vaarantavia ratkaisuja huomattavasti pienempiä, edes potentiaalisia, hyötyjä vastaan. Olisin huolissani Kiinan kaivostyöntekijöiden työturvallisuudesta, en NHL-pelaajien.

 

[mjr]

Taitaisi ihan antiikin roomalainenkin viihdeteollisuus käydä monelle, jos se vain laillista olisi. Elämä on valintoja ja se on voi-voi, todetaan kotisohvalta.

 

[Varis]

Hieno homma. Ei jääkiekkoa pelata tai ottelutapahtumia järjestetä medialle vaan maksavalle yleisölle. Tsiigatkaa yleisön reaktiota Rempen ja Deslauriersin tappeluun (youtube.com) sen alusta loppuun.

Kiva. Siihen en lainaamassasi kohdassa ottanut kantaa, vaan tarkoitus oli osoittaa, ettei Wennström ja Oinonen tässä aiheessa liiku mitenkään vastavirtaan, vaan samoja näkemyksiä löytyy suomalaisesta mediakentästä enemmänkin. Kolumnin tuomitseminen trollaamiseksi tai pelkäksi huomion hakemiseksi ei siis ole mielestäni perusteltua.

Se, kuinka paljon ihmisten pitää saada terveyttään vapaaehtoisesti riskeerata yleisön viihdyttämiseksi on eri keskustelu, eikä mielestäni oikein osu enää tämän ketjun alle.

 

[Mr. Smith]

Nyt oli hyvä ja laadukas juttu: Liigan ammattituomarit potkivat pallon jälleen omaan maaliin – Baptisten tapaus on vietävä kurinpitoon

Näitä olisi mukava lukea lisää.

 

[Hangon keksi]

Kuuluuko Jatkoajan verkkolehti Julkisen sanan neuvoston sääntelyn piiriin? Ja vaikka ei kuuluisi, niin noudattaako se silti JSN:n journalistisia ohjeita? Ainakaan sitä ohjetta ei vaikuta noudattavan että verkkojulkaisuihin lisättäisiin aina maininta siitä jos sitä on muokattu jälkikäteen.