Siis olisiko se nyt täysi maailmanloppu, jos homofobiset ja rasistiset huutelut ja provot kitkettäisiin pois? Kuten sanottu niin jäljelle jäisi silti laaja valikoima vaativaankin makuun.
Kyllä, siitä tulisi ehdottomasti maailmanloppu!
Urheilu ei enää herätä minussa sellaisia intohimoja kuin vuosikymmeniä sitten, mutta kun muistelen aikaa 90-luvulla, niin on tunnustettava, että tuolloin olin aika hämmentynyt, kun muuan suomalainen kiekkoilija eli Sami Helenius sai pelikieltoa nimitettyään erästä tummanpuhuvaa kiekkoilijaa NHL:ssä apinaksi. Se oli aikaa, jolloin NHL alkoi puuttua mustien pelaajien nimittelyyn. Taidettiinpa tuolloin jakaa pelikieltoa myös kommentoinneista, joissa vitattiin banaanin syöntiin - kohteena luonnollisesti tuli olla musta.
Tuolloin näin kiekon (laajemmin urheilun) erillisenä saarekkeena, jossa voiton eteen piti olla mahdollista levittää rajoja, liikkua harmaalla vyöhykkeellä. Provosoida vastustajaa, vihollista, yrittää saada hänet hermostumaan - sekoamaan pelissä tms. Minusta siis oli aivan luonnollista, että yritettiin iskeä niihin kohtiin, joiden tiedettiin olevan ns. herkkiä, onpa kyse ihonväristä tai "jälkiliukkaille" päätymisestä jne. Pitäisikö tällaisesta sitten päästä eroon? Ainakin lasten ja nuorten kohdalla mutta entäpä aikuisten? En minä tiedä, kun itse en todennäköisesti pystyisi pitämään kieltäni kurissa, jos harrastaisin kilpaurheilua ja tarkoituksena on voittaa ottelu tai ottelusarja tms. Jos vastustajan - vihollisen - parhaan pelaajan konsepti sekoaisi siihen, jos kuiskisin hänen korvaan jotain hänen (kuvitellusta) lapsettomuudesta, ihonväristä, sokeasta anopista jne. niin tekisinkö sen, jos se auttaisi voittamaan ottelun tai sarjan? Kyllä, jos olisi kyse ratkaisevasta ottelusta tai sarjan kääntämisestä tms. Luonnollisesti tekisin tämän siten, etten jäisi kiinni - etteivät tuomarit kuulisi.
Itse olen kasvanut aikana ja oppinut siihen, että se mitä tapahtuu tai mitä sanotaan urheilukilpailussa tai kaukalossa jää sinne. Että voiton eteen voi myös sanoa sanoja, jotka eivät pidä paikkaansa. Sama luonnollisesti toisinpäin, se on minun heikkoutta, jos hermostun siihen, että minua nimitellään. No, ehkäpä minun ja muiden onni, etten enää harrasta kilpaurheilua eikä urheilu herätä minussa sellaisia tunteita, että viitsisin istua katsomossa katsomassa peliä. Huomautetaan vielä se, että en ole koskaan erityisemmin tykännyt siitä, että katsojat nimittelevät pelaajia tai urheilijoita, jollain tapaa noloa puuhaa. Hyville suorituksille voi kyllä hurrata, tekipä suorituksen kuka tahansa!
Vastaus kysymykseesi - ihan sama.