Ennen kun suin päin lähdetään piriä ja pollea vapauttamaan niin hieman numerotietoa:
Alkoholia käyttää tässä maassa noin kolme miljoonaa kansalaista, joista hieman yli kaksituhatta kuolee vuosittain alkoholimyrkytykseen. Kovia huumeita (opiaatit, amfetamiini eri muodoissaan ja kokaiini) käyttää Stakesin arvion mukaan säännöllisesti noin 15000 henkilöä. Eli nykyinen kriminalisoiva huumepolitiikka on pitänyt käyttäjien määrän pienenä. Silti huumekuolemia tapahtuu vuosittain noin sata. Eli käyttäjien määrään suhteutettuna huumekuolemia tapahtuun noin kymmenkertaisesti alkoholikuolemiin verrattuna.
Alkoholisteja, jotka eivät hallitse juomistaan, on Suomessa noin 30000-10000. Eli noin 3% käyttäjistä. Amfetamiinin käyttäjistä koukkuun jää eri lähteiden mukaan noin 20% ja heroiinin käyttäjistä noin 30%.
Jokainen on nähnyt känniläisiä spurguja. Joitain poikkeuksia lukuunottamatta he ovat enempi hissukkaporukaa. Mutta muutama satatuhatta piri- tai pollehörhöä katukuvassa on oikeasti muille kadulla kulkijoille turvallisuusriski.
Otaksuttavasti huumeiden vapautuksen jälkeen niiden käyttö lisääntyisi räjähdysmäisesti nimeenomaan juopottelun lisäksi.
Yhteiskunnalla ei riittäisi millään resursseja edes akuuttiin päihdehoitoon. Aikoinaanhan ääriliberaali guru Milton Friedmann katsoi, ettei yhteiskunnan pidä puuttua millään lailla huumeiden valmistukseen, jakeluun ja käyttöön. Kas kun jokainen on oman elämänsä toimitusjohtaja ja samalla paska tippuu rattailta.
Yksi asia on on varma: Fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset ongelmat räjähtäisivät käsiin. Joka muuta väitää, hänellä ei ole aavistustakaan esimerkiksi heroiinin tai buprenorfiinin superkäyttäjien arjesta. Kylmää hikeä pukkaa pintaan ja sydän hakkaa usein epätahdissa, ennen kun saa välttämättömän opiaattiannoksensa. Ja jos ei satu olemaan rahaa päällä niin sitä hankitaan keinolla millä hyvänsä.
Ideologinen kysymyshän tämä: Jotkut nuoret, vahvat ja varakkaat ajattelevat, että kaikki paha on yksilön omaa tyhmyyttä ja laiskuutta. Hyvinvointiyhteiskunta lähtee taas siitä, että jokaiselle pitäisi taata edes jotenkin säälliset lähtökohdat elämälleen. Ja yhteiskunnan moraalinen velvollisuus on puuttua ja auttaa pahimmassa jamassa olevia lajitovereita.
Alkoholia käyttää tässä maassa noin kolme miljoonaa kansalaista, joista hieman yli kaksituhatta kuolee vuosittain alkoholimyrkytykseen. Kovia huumeita (opiaatit, amfetamiini eri muodoissaan ja kokaiini) käyttää Stakesin arvion mukaan säännöllisesti noin 15000 henkilöä. Eli nykyinen kriminalisoiva huumepolitiikka on pitänyt käyttäjien määrän pienenä. Silti huumekuolemia tapahtuu vuosittain noin sata. Eli käyttäjien määrään suhteutettuna huumekuolemia tapahtuun noin kymmenkertaisesti alkoholikuolemiin verrattuna.
Alkoholisteja, jotka eivät hallitse juomistaan, on Suomessa noin 30000-10000. Eli noin 3% käyttäjistä. Amfetamiinin käyttäjistä koukkuun jää eri lähteiden mukaan noin 20% ja heroiinin käyttäjistä noin 30%.
Jokainen on nähnyt känniläisiä spurguja. Joitain poikkeuksia lukuunottamatta he ovat enempi hissukkaporukaa. Mutta muutama satatuhatta piri- tai pollehörhöä katukuvassa on oikeasti muille kadulla kulkijoille turvallisuusriski.
Otaksuttavasti huumeiden vapautuksen jälkeen niiden käyttö lisääntyisi räjähdysmäisesti nimeenomaan juopottelun lisäksi.
Yhteiskunnalla ei riittäisi millään resursseja edes akuuttiin päihdehoitoon. Aikoinaanhan ääriliberaali guru Milton Friedmann katsoi, ettei yhteiskunnan pidä puuttua millään lailla huumeiden valmistukseen, jakeluun ja käyttöön. Kas kun jokainen on oman elämänsä toimitusjohtaja ja samalla paska tippuu rattailta.
Yksi asia on on varma: Fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset ongelmat räjähtäisivät käsiin. Joka muuta väitää, hänellä ei ole aavistustakaan esimerkiksi heroiinin tai buprenorfiinin superkäyttäjien arjesta. Kylmää hikeä pukkaa pintaan ja sydän hakkaa usein epätahdissa, ennen kun saa välttämättömän opiaattiannoksensa. Ja jos ei satu olemaan rahaa päällä niin sitä hankitaan keinolla millä hyvänsä.
Ideologinen kysymyshän tämä: Jotkut nuoret, vahvat ja varakkaat ajattelevat, että kaikki paha on yksilön omaa tyhmyyttä ja laiskuutta. Hyvinvointiyhteiskunta lähtee taas siitä, että jokaiselle pitäisi taata edes jotenkin säälliset lähtökohdat elämälleen. Ja yhteiskunnan moraalinen velvollisuus on puuttua ja auttaa pahimmassa jamassa olevia lajitovereita.