De lege feranda -keskustelua ei kuitenkaan pitäisi käydä ihan täysin mutuna tai esittämällä melko perusteettomia väitteitä.
Rikosoikeusjärjestelmä on esimerkiksi Suomessa onnistunut varsin hyvin vastaamaan huumeiden käytön aiheuttamien haittojen rajoittamiseen, mikäli verrataan huumeiden käytön levinneisyyttä vaikkapa alkoholin väärinkäytön levinneisyyteen ja tästä aiheutuviin haittoihin.
Poliittinen järjestelmä ja hyvin suuri kansalaisten enemmistö eivät välttämättä näe mitään tarvetta sille, että huumeiden käyttäjien lukumäärä sinänsä maassamme kasvaisi liberalisoinnista johtuen tai siitä riippumatta jonnekin Englannin tai Yhdysvaltain tasolle, niin siististi "coolia" kuin se varmasti joidenkin mielestä olisi, ja olipa kyse nyt sinänsä viihdekäytöstä tai muusta, mahdollisesti enemmän haittoja aiheuttavasta lainvastaisesta toiminnasta.
Eikä Yhdysvaltain huumeongelman laajuutta selitä se, että toiminta on lainvastaista, vaan maassa vallitsevat muut sosiaaliset tekijät, kuten tulonjakoon, etniseen taustaan ja maan yksilön toimintavapauksia korostavaan eetokseen liittyvät tekijät ovat olleet ongelman laajuudessa merkittävimmin taustalla. Ja kyllähän itse asiassa haittojen minimoinnin kannalta erityisestävät vapausrangaistukset toimivat, kuten monista suurkaupungeista sitten 1980-luvun melkein täyden sosiaalisen romahtamisen jälkeen voi ihan itse omilla silmillään havainnoida, ja itse asiassa tilastotiedothan ovat kertoneet jatkuvasti mm. urban flightin kääntymisestä, jo siis ennen kuin McMansionit ovat nyttemmin muuttumassa liian hintaviksi keskiluokkaisille amerikkalaisille polttonesteiden ja energian hinnan kallistuttua.
Kysymys sikäläisen rangaistusjärjestelmän suhteellisuudesta ei varmastikaan ole eurooppalaisen tai omankaan näkemykseni mukaan ole ihan oikeusjärjestelmän tunnustamien oikeushyvien, oikeusperiaatteiden tai muidenkaan ideaalien mukaista, mutta demokraattista se on.
Valtaosa Väli-Amerikan ja Etelä-Amerikan "narco-state" -luokkaan menneistä valtioista on sitä paitsi ihan aidosti menestynyt huumeiden vastaisessa sodassa (Yhdysvaltain laajalla sotilaallisella ja taloudellisella tuella), ja esimerkiksi Kolumbia ja Meksikokin ovat tässä suhteessa vakavammin otettavia valtioita kuin vielä 1980-luvulla. Jonkinasteista valtioelinten itsenäisyyttä kartelleista, vasemmistohuumekauppiaista (FARC) tai laajoista latinoiden katujengeistä esiintyy.
Suomalainen rikosoikeusjärjestelmä on niin "mildiä" verrattuna esimerkiksi joihinkin hallinnollisesti toimeenpantaviin pakkohoitovaihtoehtoihin, että hiemankaan asiantuntemusta omaamalla tajuaa, että ongelma ei ole siinä suunnassa. Huumeidenkäyttäjiin kohdistuva vallitseva asenne ei muuttuisi kriminalisoinnin poistamisella positiivisemmaksi, pikemminkin saattaisi käydä päinvastoin, jos yhteiskunta ei tekisi sille kuuluvaa työtä.