Keskustelu Suomen joukkueesta ja sen peliesityksistä alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa 2016–2017

[chauron]

Ei siis yhtä ainoata high light-tyypistä tilannetta, edes taklausta tai molarin seiviä.

Vähissä on, mutta kyllähän mä muistan Veiniltä sellaisen terrierimäisen polkkarivenytyksen kun Sveitsin(?) pelaaja unohdettiin aloituksessa ja pääsi veivaamaan, Veini pakotti kuitenkin pieneen tilaan ja polkkarin kautta ohi. Epävarmuus paistoi kuitenkin 95÷ otteista niin aika heikon arvosanan saa. Silti suomen parhaimmistoa, mikä kertoo paljon.

 

[Oto Hascak]

Ahohan on ymmärtääkseni pidetty valmentaja,

Ja vielä lopputuloksen nähtyäsikin sinä itsepintaisesti jaksat hölöttää tätä mantraasi?

Joukkue pelasi Suomen historian huonointa kiekkoa ja jos sinulle riittää oamssa päässäsi meriselitykseksi, että poikien henkinen tila vaan oli vähän huono niin sitten se riittää sinulle. Ahokas teki sen mitä pystyi, mutta pelillisesti hän ei saanut Suomen pelaamiseen yhtään enempää ryhtiä. Tappara voittaa ensi kaudella(kin) mestaruuden, joten voit olla siltä osin ihan vailla huolia, että meille tästä traumoja jäisi. Rautakorvesta sinun mielipiteesi toki on ok ja sen saat pitää, mutta ei Ahokas pelillisesti tai henkisesti saanut mitään muutosta aikaan. Suomen ja Latvian tasoero yksinkertaisesti oli niin suuri, että jopa minun valmennuksessani olisi pitänyt karsintasarja voittaa.

Tästä turnauksesta kannattaa tehdä hieman tarkempi analyysi kuin se, että todetaan, että oli vähän huono valmentaja ja pojilla oli vaikeuksia henkisesti. Kyllä tämän turnauksen suurimmat floppaajat löytyvät sieltä pelaajiston puolelta, jotka vetivät alta kaikkien odotusten. Sitä tosiasiaa ei kukaan pääse missään liitossa yms. pakoon. Ihan noin uteliaisuudesta on muuten pakko kysyä, kun sinä tunnut niin paljon vihaavan Rautakorpea ja Tapparaa, että mitä mieltä sinä olet Jyrki Ahosta? Oon istunut muutaman kerran Hakametsässä vieraiden aition takana ja tuo teidän päävalmentaja ei taida mikään maailman paras ihmisjohtaja olla myöskään. :D

Aho elää tunteella mukana, parempi sekin kuin tumput suorana ihmetellä, että kuinkas tässä näin kävi. Ymmärtääkseni Ahon tyyli vetää välillä "övereitä" tehoaa oikeinkin hyvin, reilunahan häntä pidetään, ainakin mitä olen antanut itseni ymmärtää?

Sitä en ymmärrä, miten Ahokas olisi voinut muutaman harjoituksen jälkeen saada nämä nappulat pelaamaan aivan kuin eri planeetalta? Eihän sitä voi olla mitenkään ymmärtämättä, että melkoinen henkinen lukko nappuloilla oli päällä. Helppoahan se olisi, jos nappia painamalla uusi valkku saisi kavereista täydet tehot irti. Ahokkaan tullessa mikään ei ollut omissa käsissä. Sitä en todellakaan kiellä, etteikö Ruotsi pelin ensimmäinen erä ollut näiden kekkereiden parasta lätkää. Siinä maalin johdossa tullut viiskolmonen olisi ehkä riittänyt kantamaan pitkällekkin, eli olihan se pienestä kiinni. Nyt vaan ei nuppi kesttänyt, siihen olisi ehkä vaadittu erilaista johtamista.

Ensi kaudellahan sitä saakin sitten seurata oikein innolla Ässä kasvattien kehitystä Jukan alaisuudessa. Jos ja kun Kärki ja kumppanit ovat jo nyt noin hyviä, taivas vaan rajana noin ylivoimaisessa organisaatiossa.

 

[Viltsu]

Mistä ihmeestä oikein kumpuaa tämä valmentajien lokerointi hyviin ja huonoihin esimerkiksi sillä, osaako toimia nuorten kanssa, tappaa peli-ilon ym? Eihän esimerkiksi Jukka Jalonenkaan mikään isä aurinkoinen ole, pelajia joutuu Jalosen toimesta bussin alle tämän tästä, kun oma peli ei kulje. Lisäksi vielä, että Rindelliä pidetään "lempinimensä" mukaisesti kivana valmentajana, Kiva-Harrina, mutta eihän silläkään metodila menestystä tullut. On totta, että joskus jonkun valmentajan tyyli ei käy joillekin pelaajille, mutta asian kanssa täytyy pelaajan/pelaajien elää ja hoitaa hommansa. On kyllä pelaajiltakin epäammattimaista alkaa edes hiljaa protestoimaan ja niskuroimaan omaa valmentajaansa kohtaan.

Mutta kuten todettua, valmennus varmaan teki virheitä ja toivottavasti asiat käydään läpi. Mutta niin teki pelaajatkin. En vain hyväksy yksipuolista valmentajien teilaamista ja pelaajien nostoa jonkinlaiseksi sankareiksi ja kärsijöiksi, vaikka ovat itsekin perseilleet olan takaa.

 

[peterra]

Aho elää tunteella mukana, parempi sekin kuin tumput suorana ihmetellä, että kuinkas tässä näin kävi. Ymmärtääkseni Ahon tyyli vetää välillä "övereitä" tehoaa oikeinkin hyvin, reilunahan häntä pidetään, ainakin mitä olen antanut itseni ymmärtää?

Eli suomeksi sanoen se, että Rautakorpi vetää analyyttisesti ja "tunteettomasti" tekee hänestä huonon ihmisjohtajan? :D Minäkin tiedän, että Aho on pidetty valmentaja. Minä tiedän myös, että Rautakorven joukkueisiin Suomessa on aina ollut kova tunku ja kovasti pelaajia vapailla markkinoilla tuntuu kiinnostavan pelaaminen tämän ihmissuhdekyvyttömän menneisyyden jäänteen joukkueissa. Se, onko Rautakorpi tyylillään ja tavallaan hyvä maajoukkuevalmentaja on lähes makuasia, koska itsekään en välttämättä Ahoa vastaavanlaiseen projektiin valitsisi yhtään sen enempää. Mutta faktuaalisesti se, mitä sinä tai minä, pidämme parempana ei suoranaisesti oikeuta meitä laittamaan omine mielipiteinemme mutkia suoriksi.

En täysin ymmärrä, että valmennus saa Suomessa noin suhteettomat mittasuhteet niin hyvässä ja pahassa. Kyllä jääkiekko on ennen kaikkea pelaajien peli ja valmentaja on aivan seura-, sarja- ja kilpailumuodosta huolimatta kohtuullisen riippuvainen siitä, millaista materiaalia hänellä on käytössään. Summasta pidetään hyvänä yksilövalmentajana, mutta kahjona päävalmentajana. Kivellä on maine hyvänä ihmissuhdevalmentajana, mutta Ilveksessä Kivellä menee ihan yhtä huonosti tällä hetkellä kuin edeltäjälläänkin. Valmentajalla on ne työkalut käsissään, mitä hänellä on ja Suomessa tuppaa paisumaan vähän liiaksikin juttu siitä, että kaikenlaisella materiaalilla pitäisi aina niittää menestystä.

Jos katsoo ihan tässäkin turnauksessa puhtaasti pelaajalähtöisesti asioita niin minun on vaikea nähdä, että miten se on valmentajan vika, että pelaajat eivät voita yhtään kaksinkamppailua tai se, että he eivät saa edes tyhjään maalin kiekkoa survottua? Minun mielestäni ne ovat asioita, jotka auttamatta ovat pelaajiston vastuulla. Taitotaso ja kyky voittaa kaksinkamppailuja on aivan eka asia pienessä kaukalossa ja jos sä et voita sitä sun 1vs1 tilannetta laidassa niin miten sitä voidaan kollektiivilla auttaa mitenkään muutenkaan kuin siten, että tuodaan apua lähemmäksi eli pelataan viisikkona aivan kiinni toisissaan? Suurin analyysi omalta osaltani tulee olemaan tästä turnauksesta, että Suomen kaksinkamppailuvoima ei riittänyt ja sen takia kumpikaan valmentaja ei saanut viisikkopeliä yhtään paremmalle tolalle.

 

[Raymond Pearl]

Suurin analyysi omalta osaltani tulee olemaan tästä turnauksesta, että Suomen kaksinkamppailuvoima ei riittänyt ja sen takia kumpikaan valmentaja ei saanut viisikkopeliä yhtään paremmalle tolalle.

Suomen yksilöt epäonnistuivat turnauksen alussa kauttaaltaan hyödyntämään maalipaikkoja tarvittavan tehokkaasti ja olivat kaksinkamppailuissa heikkoja. Kun avausotteluissa tuli takkiin, katosi myös itseluottamus, eikä viime vuoden kaltaista flow-tilaa saatu missään vaiheessa aikaan. Ylivoiman tehottomuuteenkaan on valmentajan vaikea vaikuttaa muulla kuin ylivoimakentällisien peluutusvalinnoilla tai kuumien pelaajien laittamisella näihin viisikoihin. Kun kukaan pelaaja ei ollut mitenkään erityisen lämmin, ymmärrän hyvin, että Juolevia, Tolvasta, Vesalaista ja Nättistä yritettiin näissä erikoistilanteissa "lämmittää", vaikka tulosta ei tullutkaan.

Valmennuksen piikkiin menee kuitenkin se, että joukkueen pelaaminen oli enemmän tai vähemmän sekavaa. Mitään selkeää pelitapaa ei ollut ja etenkin hyökkäyspeli oli heikointa aikoihin. Keskeinen syy tähän oli kokonaisuudessaan heikko suorittaminen kiekollisena mm. syöttöjen ja laukausten laadun osalta, mutta jotenkin silmiin paistoi myös virheiden pelko. Kiekkoa lyötiin ristikulmaan ja haettiin emämaan hallitsemaa riistopeliä, kun hyökkääjillä olisi ollut potentiaalia paljon parempaan 1 vs 1 -tilanteiden osalta. Pakistoon valittavien osalta materiaali oli paperilla kovimpia aikoihin, mutta olisiko sittenkin liigassa rutinoiteille peruspakeille (Salo ja Parikka) ollut tilausta?

Meidän Peliä yritettiin mielestäni epäonnistuneesti muuttaa PA-nuorten World Cupissa esittämään nykyaikaiseen pelitapaan, mutta toteutus jäi torsoksi. Nuorten pelaajiemme yksilötaito ei vielä valitettavasti riittänyt tällaiseen, jolloin olisi ollut parasta - pienestä kaukalosta huolimatta - pitäytyä siinä, mihin nämä on jo ajettu sisään aiemmin.

 

[peterra]

Ulkokehältä on paha tehdä pyykkäystä ja tältä osin toivo on siinä, että liitossa tästä vedetään oikeita johtopäätöksiä ja mietitään jatkossa hieman tarkemmin, että miten tätä hommaa oikein pyöritetään. Tästä tulee kohtalaisen pitkä postaus, joten annan jo etukäteen synninpäästön heille, jotka eivät jaksa lukea. TL:DR-versioksi voisin sanoa, että tulen tässä puimaan U20-turnausta yleisellä tasolla, valmennuksen tasolla ja pelaajien tasolla. Joissa mielestäni kaikissa on puutteita.

Ilmapiiri U20-kisojen ympärillä
Tosiasia on se, että tästä turnauksesta on tullut Suomelle merkittävä vasta viimeisen kuuden vuoden aikana. Oikeastaan maailmanmestaruus miesten tasolla vuonna 2011 oli sellainen ensimmäinen laukaisualusta, kun tämä turnaus alkoi kiinnostaa myös suurempaa massaa kuin pelkästään NHL-orientoitunutta seuraajajoukkoa. Senkin jälkeen tästä turnauksesta on edelleen jäänyt sellainen kuva, että tämä ei ole Suomelle ollut ikinä päätapahtuma ja sen arvo on alkanut vasta viime vuosina hieman kasvaa. Turnauksessa on oikeastaan ollut kaikenlaisia tuloksia aina karsinnasta mestaruuksiin viime vuosina ja erityisen huomionarvoista on, että mestaruus tuli lyhyellä aikajänteellä kaksi kertaa lyhyessä ajassa, kun se voitettiin 2014 ja 2016. Molempia mestaruuksia yhdistää se, että pelit on pelattu isossa kaukalossa ja niihin on lähdetty mestaruusvalmentajalla. Molempien mestaruusvalmentajien pestit jäivät torsoiksi, koska yleinen ilmapiiri on tämän turnauksen ympärillä on ollut jo vuosia, että tämä "ei ole niin tärkeää" ja täällä käydään pokkaamassa vähän rahaa liitolta ja tehdään jotain sillä välin, kun oma leipätyö odottaa joko KHL:ssä, Liigassa tai jossakin muussa paremmassa pestissä. Vuoden 2016 mestaruus tuli sellaisella tavalla, että se nosti jo koko kansan mittakaavassa sekä kiinnostusta että odotuksia melkoisesti. Monet kokeneetkin kiekkomiehet sokaistuvat suomalaisen hullun vuoden jälkeen ja tätä joukkuetta arvioitiin etukäteen lievästi sanoen korkealle. Uhkakuvat kyllä tiedostettiin, mutta tällaista ulospuhallusta ei varmasti odottanut kukaan. Joka tapauksessa johtamisesta ja ilmapiiristä turnauksen ympärillä voidaan jo nyt sanoa, että näitä prosesseja ei ole johdettu kovin ammattimaisesti ja liitto on oikonut aika monta mutkaa, kun se on nimennyt milloin ketäkin vapaana olevaa valmentajaa tämän turnauksen projektin vetäjäksi. Joka tapauksessa kansan odotukset turnauksesta ovat menestymisen myötä vasta aivan viimeisen kolmen vuoden aikana nousseet sellaiselle tasolle, että vauhtisokeutta on ollut joka puolella. Nyt yhtäkkiä myös liitto on ulospäin alkanut painottaa tämän turnauksen tärkeyttä, vaikka aikaisemmin tästä ei välittänyt kuin satunnaiset NHL-fanit.

Valmentajavalinnat
Valmentajavalinnat tähän turnaukseen eivät ole noudattaneet mitään pitkäaikaisen projektin tai loogisuuden tunnusmerkkejä. Valmennus on vuodesta toiseen valittu sillä perusteella, kuka sattuu olemaan liiton palkkalistoilla ja keneltä sattuu puuttumaan juuri sillä hetkellä seurajoukkuepesti. Valmentajien valinnassa ei ole painotettu juurikaan jos mitään pelillisiä asioita, sillä jos miettii valmentajia taaksepäin niin valmentajia on filosofisesti jo sellainen kirjo käynyt tässä turnauksessa, että mistään yhtenäisestä suomalaisesta valmennusajattelusta ei voida puhua. Miesten maajoukkueessa valmentajaksi on sentään valittu pääosin sillä hetkellä jotenkin suomalaiseen jaloslaiseen valmennusajatteluun sopivia henkilöitä myös J. Jalosen jälkeen, mutta näissä U20-hommissa valinnat ovat pääsääntöisesti kohdistuneet juurikin sillä hetkellä vapaisiin, meritoituneisiin valmentajiin, joilla ei nyt vain ole mitään muuta pestiä meneillään. Valmentajien kannalta täytyy toki myös aina miettiä, että kuinka houkutteleva tämä paikka kenellekään on. Kokeneet valmentajat haluavat poikkeuksetta valmentaa miehiä ja se on se ykköspesti ja kaikki muut ovat sitten jotain sen jälkeen. Valintojen epäloogisuutta kuvastavat mielenkiintoiset jatkumot tai niiden puuttuminen: 2012 Helminen, 2013 Rindell, 2014 Kivi, 2015 Jortikka, 2016 Jalonen. Joku nimi saattoi olla väärinkin, mutta joka tapauksessa pelkästään lyhyellä tsekkauksella huomaa, kuinka erilaisista valmentajista on kyse. Niin hullua kuin onkin niin eniten valmennusjatkumoa oli nimenomaan Jalonen-Rautakorpi välillä, koska Rautakorpi on ajanut jokseenkin samanlaista peliä kuin Jalonen maajoukkueissa, vaikka ei Rautakorpi karvoistaan koskaan eroon pääse; Rautakorpi tulee aina olemaan enemmän reagointi- ja pystysuunnankiekon valmentaja kuin tiiviin viisikkopelin ja kiekkokontrollin valmentaja. Valmentajavalinnoissa ei ole saatu minkäänlaista jatkumoa aikaiseksi, kun esimerkiksi viime kauden mestaruusvalmentajista olisi ollut mahdollisuus esim. kysyä HPK:n nykyisen pääluotsin halukkuutta lähteä kokeilemaan, kun Jalonen varasi itsensä toiseen pestiin. Tältä osin Rautakorpi otti pestin vastaan, vaikka jokainen ammattivalmentaja on tänä vuonna tiennyt jo tullessaan, että odotukset ovat katossa ja realismi voi olla toinen. Floppikausille yhdistävä tekijä on kuitenkin vielä epäloogisia valmentajavalintoja enemmän ollut, että aina kun tulokset ovat alkaneet olla hälyttäviä niin pelit on pelattu pienessä kaukalossa. Yhdistäväksi tekijäksi on useammin noussut pieni kaukalo kuin valmentaja sinänsä. Se, miksi Suomi ei pärjää pienessä kaukalossa taas on paljon isompi kysymys kuin yhden valmentajan kysymys.

Pelitavalliset ongelmat
Edes Rautakorpi ei pääse tällä kaudella mitenkään sitä pakoon, että hän valitsi auttamatta joukkueelleen väärän pelitavan pieneen kaukaloon. Rautakorven tiimi hylkäsi meidän pelin perusperiaatteet ja toi tilalle mediankin vaatimaa yksilökeskeistä kiekkoa. Tämän pelitavan ongelmat tulivat jo kahdessa ensimmäisessä pelissä riittävän hyvin esille. Suomen viisikkopeli pysyi kasassa ainoastaan hyvin lyhyitä hetkiä, mutta kokonaisuudessaan pelaajat eivät missään vaiheessa päässeet toistensa kanssa samalle sivulle siitä, mitä kaukalossa pitäisi tehdä. Laiturit lähtivät nopeasti voittamaan tilaa pystysuunnassa ja sentteri karkasi heidän mukanaan hyökkäyssiniselle, samalla kun Suomen pakit jäivät omalle alueelle veivaamaan pakki-pakkia ja yrittivät lopulta avata biljardisyötöllä keskialueelle, joka meni järjestäen vastustajan lapaan, joka jätti jo ensimmäisen sinisen ylityksen jälkeen Suomen hyökkääjät pelin ulkopuolelle. Vastukset käänsivät tästä jatkuvasti vastahyökkäyksiä eikä Rautakorpi löytänyt mitään keinoja kääntää pelin virtausta toiseen suuntaan. Vasta Ruotsi-pelissä Rautakorpi luopui filosofiastaan ja antoi pelaajien tuoda peliä sillä tavalla hyökkäysalueelle kuin voittava jääkiekko vaatii. Pelaajat pysyivätkin nyt viisikkona ja väänsivät kulmissa jatkuvasti kiekkoa omille, mutta tässä kohtaa kuvaan astui kova vastustaja ja Suomen heikko taso. Pelaajien voimat eivät yksinkertaisesti riittäneet pelaamaan tuota kiekkoa kuin vaivaisen yhden erän ja tuolla työmäärällä saimme aikaiseksi yhden vaivaisen maalin. Kun Ruotsi sitten käänsi pelin ekasta paikastaan pelin tasoihin Suomen voimat olivat jo menneet ja pelaajat alkoivat odotella summeria. Hyökkääjät hyppäsivät suoraan vaihdosta kohti vastuksen sinistä ja omat pakit painivat omassa päässä ja heittelivät purkukiekkoja ulos. Ruotsi nautti ja palautti kiekon kärsivällisesti Suomen alueelle ja sama ralli jatkui. Se, miksi viisikkopeli meni tuollaiseksi, johtuu pitkälti pelaajista. Suomi jäi auttamatta keskikaistalta liian vajaaksi ja sellaisia senttereitä ei löydetty koko turnauksen aikana, jotka olisivat pystyneet keskikaistalta avaamaan pelin jouhevasti hyökkäysalueelle, mutta samalla nivomaan laiturit ja pakit toistensa kanssa yhteen.

 

[peterra]

Pelaajien heikot esitykset
Jos unohdamme hetkeksi valmennuksen niin tässä turnauksessa korostui pelaajien yksilötaidon puute. Kaksinkamppailujen voittaminen on elinehto sille, että pienessä kaukalossa voi voittaa. Mikään pelitapa ei auta tai tuo muutosta, jos pelaajat eivät voita omaa kaksinkamppailuaan. Jääkiekossa on kolme keskeistä yksilöelementtiä, jotka pitäävät olla kunnossa: luistelu, kaksinkamppailu ja maalinteko. Suomi saa puhtaat paperit ainoastaan luistelusta, koska luisteluvoimaan puutteeseen me emme kaatuneet. Pelaajat kuitenkin epäonnistuivat yksilötasolla järjestäen omissa kaksinkamppailuissaan. Nuoria häkkipäitä on turha nostaa esille, mutta yksilöistä eniten epäonnistuivat odotuksiin nähden Juolevi, Nättinen ja Koivula. Kukaan heistä ei pystynyt voittamaan koko turnauksessa omia kaksinkamppailuitaan ja he olivat sieltä joukkueen vanhemmasta päästä. Suomen pelaajien puutteellinen kaksinkamppailuvoima tuli näkyviin koko turnauksen erityisesti hyökkäysalueella, kun laiturit ja sentterit eivät voittaneet omaa kaksinkamppailuaan ja kiekko menetettiin jatkuvasti ja voima ei riittänyt kaivamaan kiekkoa kulmasta uudestaan. Liian usein laiturit menivät innokkaasti karvaamaan, mutta lopputuloksena heidät kierrettiin kuin kepit ja kiekko laitettiin vauhtiin nopeasti. Suomi oli niin kamppailuheikko kokonaisuutena, että tuollaisella pohjalla on mahdotonta voittaa pelejä tällä tasolla. Näistä asioista ei päästy eroon edes valmennuksen vaihdettua.

Korjausehdotukset
Liiton pitää miettiä keskuudessaan, miten saadaan valmentajajatkumot kuntoon ja millaisella tavalla jatkossa näitä projekteja hoidetaan. Tässä turnauksessa poikkeuksellisen paljon pelaajia tuli suoraan Pohjois-Amerikasta, joten tämä ehkä kertoo omaa kieltään siitä, että nämä sarjat eivät automaattisesti olekaan pelaajan kehitykselle kaikista parhaita sarjoja. Suomi luotti siihen, että nämä pelaajat osaisivat pelata pienessä kaukalossa, mutta totuus on tarua kauheampi. Parhaiten selvisivät oman liigan jätkät, jotka tulivat Suomesta. Ei heitä oltu avainrooleihin kaavailtu, mutta he kuitenkin pärjäsivät sekä luistelussa että kaksinkamppailuissa mukiin menevästi. Kokonaisuutena turnausta ei kannata jättää analysoimatta ja Suomi on nyt saanut viimein sen kovimman mahdollisen viestin, että tässä turnauksessa ei pilipaliporukka pärjää ja tämän turnauksen vakavasti ottaminen vaaditaan jokaisella tasolla. Kun turnaus otetaan vakavasti ja pelaajia kehitetään yksilö edellä ja hänen tarpeidensa mukaan saamme yhä enemmän sellaista materiaalia, joka pärjää tällä tasolla. Liian paljon ei kuitenkaan kannata yhden turnauksen perusteella muuttaa asioita: tärkeämpää olisi muuttaa valmentajanvalintalogiikka ja miettiä sitä, millaista valmennusta juuri tämän ikäiset tarvitsevat. Ei olisi pahitteeksi, jos valmentaja tulisi jostakin seurajoukkueesta, joka näkee koko juniorikentän käytännön tasolta ja läheltä. Tällä tarkoitan sitä, että paras valmentaja ei ehkä ole se meritoitunein vapaa liigavalmentaja, joka on ylittänyt 50 vuoden rajapyykin. Parempi vaihtoehto olisi ehkä valmentaja, joka tekee leipätyökseen töitä A-junnujen yms. ikäluokkien kanssa.

 

[Raymond Pearl]

Nuoria häkkipäitä on turha nostaa esille, mutta yksilöistä eniten epäonnistuivat odotuksiin nähden Juolevi, Nättinen ja Koivula.

En halua mitenkään lähteä puolustelemaan "oman joukkueen" pelaajaa, mutta Koivula oli mielestäni olemukseltaan jäällä aivan eri pelaaja kuin liigassa. Liigassa tämä pelaa jopa yli-itsekkäästi ja hirveä maalinteon palo näkyy ulospäin. Nyt tämä tyytyi lyömään kiekkoa päätyyn muiden tapaan ja pelasi ylivarovaisesti ja jopa "liian epäitsekkäästi". Vain muutaman kerran tältä nähtiin niitä 1 vs 1 -haastoja, joita tämä tekee toistuvasti liigapeleissä. Taklauksia nähtiin vähemmän kuin isolta mieheltä voisi odottaa, mutta koko joukkuekin tuntui pelaavan jäähyjä välttäen.

Hänhän ei ole saanut vyölleen maaotteluita mitenkään merkittävästi ja viime kauden putoaminen U18-joukkueesta viimeisenä pelaajana oli katkera pala. Tämä on varmasti vaikuttanut siihen, että hän yritti vältellä virheitä ja siksi vahvuudet pysyivät piilossa. Ylivoimallahan tämä suoriutui toki roolissaan hyvin ja oli survomassa kiekkoja tai kamppailemassa ripareita omalle joukkueelle. Koivulan kohdalla myös luistelun heikkoudet tulivat selkeästi esiin.

 

[Snagari]

@Raymond Pearl hauska nähdä miten erilaisesti ollaan katsottu samaa pelaajaa. Omaan silmään Koivula nimenomaan näytti todella itsekkäältä ja moneen otteeseen kirosin peliä katsoessa, että yrittää liian kovaa ja itsekkäästi ehkä juuri tuon U18-joukkueesta tippumisen takia. Ja että ylivoimalla Koivula rajoittui pelkkään tolpan vieressä seisoskeluun ja laput silmillä maalille kääntöihin. Oli siinä pari paikkaa kun kiekko olisi voinut maalin liruakin, mutta aika toivottomilta ne suurilta osin näytti. Erityisesti jäi mieleen kun Tanskaa vastaan miehellä oli hyvä paikka juuri tuossa maalin kulmalla, mutta ei saanut maaliin jonka jälkeen viittoi penkille että "älkää vaihtako vielä" vaikka ylivoimaa oli jo puolet pelattu. Kun Rautakorpi näytti ketjunvaihtoa niin teatraalinen "VITTU" huuto kaikui hallissa ja kädet painuivat pään ympärille.

Kiekkoa tosin löi päätyyn, mikä oli täysin älytöntä suurimmaksi osaksi, koska luistelunsa takia ei ikinä päässyt kiekolle eikä oikeastaan edes karvaamaan kiekkoa pois.

Osansa erimielisyydellämme varmaan sillä, että joutui minun silmätikukseni (tosin kuka ei tuossa joukkueessa) ja että oman joukkueen pelaajalta näkee ja haluaa nähdä enemmän niitä hyviä suorituksia.

 

[Raymond Pearl]

@Raymond Pearl hauska nähdä miten erilaisesti ollaan katsottu samaa pelaajaa.

En kiistä mitenkään tätä. Koivulalta odotettiin paljon hyvän liigasyksyn ansiosta ja saatiin todella vähän. Yleensä liigassa isoilla minuuteilla pelanneet ovat olleet kova sana näissä karkeloissa. Toisaalta kyseessä oli arvokisojen ensikertalainen. Siihen nähden, mitä tämä on kynäillyt liigassa, nyt yritettiin kuitenkin jotain voimahyökkääjän roolia ja haastamiset jäivät vähiin. Eihän tämä itsekkäästi vääntänyt kuin näissä etukulmayrityksissään, joita pari kertaa sattui yrittämään. Ekat pelithän kolmosketju, jossa Koivula pelasi, oli Suomen hyökkäyskolmikoista ehkä tasapainoisin vaikkei maaleja tehnytkään.

Pettymyshän tämäkin oli, mistä ei pääse mihinkään. Heiskanen menee samaan kategoriaan liigapelaajista. Vaakanainen oli vielä suurempi floppi, mutta saa ikänsä puolesta enemmän anteeksi. Luoto onnistui ehkä parhaiten liigassa pelanneista nuorista.

 

[Melrose]

Heiskanen menee samaan kategoriaan liigapelaajista. Vaakanainen oli vielä suurempi floppi, mutta saa ikänsä puolesta enemmän anteeksi.

Miksi Vaakanainen saa ikänsä puolesta enemmän anteeksi, kuin Heiskanen? Heiskanen on näistä yli 6kk nuorempi.

 

[Raymond Pearl]

Miksi Vaakanainen saa ikänsä puolesta enemmän anteeksi, kuin Heiskanen? Heiskanen on näistä yli 6kk nuorempi.

Aivopieru allekirjoittaneelta. Jotenkin muistelin kirjoitushetkellä Heiskasen olevan Vaakanaista vuoden vanhempi, mutta molemmathan ovat varausikäisiä.

 

[peruspata]

Eikö mitaliin kumminkin olisi pitänyt voittaa 2 ottelua, joista vähintään toinen oikeasti kovaa joukkuetta vastaan? En usko, että olisi onnistunut. Rautakorpihan onnistui maksimaalisesti joukkueen valmistamisessa Ruotsi-otteluun, mutta kun sekään ei tuolla materiaalilla riitä.

Mitalia kai kukaan olettanut saaliiksi, mutta karsintojen välttäminen ei ollut mielestäni väärin pyydetty, Rautakorpi-vihaa tai muuta vastaavaa. Jotenkin sielua kiristää se, että nuorten Tanska-peliin joukkue valmistettiin kuin Tapparan 48. runkosarjapeliin. Tai no, mistä minä tiedän, kuinka usein pelipäivän aamujäät jäivät Rautakorven väliin, ehkä vapaaehtoisesti sinne saa mennä neppailemaan...

Vastuunsa toki on pelaajillakin, mutta näen kyllä Jukan tappioksi haluttomuuden tutustua paikan päällä otteluissa näihin Pohjois-Amerikassa pelaaviin jannuihin. Lisäksi minä pidän outona tuota, että Jussi Ahokas veti kisojen alkamisen jälkeen ensimmäiset yhteiset jäätreenit. Siis siinä muodossa kuin kiekon parissa pystyy ajattelemaan jäätreenejä.

Kaikki eivät näe, ja voi olla, että vuosien päästä tämä osoittautuu piileväksi neroudeksi. Tällä hetkellä se nerous vain tuntuu todellakin piilevältä.

 

[Askaisten Visa]

Ku en ymmärrä:

Ahokas ja liiton johto kehuvat menestystä Uraman urheilujohtoaikana.
Mitä ihmettä se Urama tekee niin mullistavasti päivittäin, että hänen tekemisillään on mitään tekemistä miten Suomen eri nuorisomaajoukkueet menestyvät? En vaan tajua. Tajuaako joku muu?

Kaikki työ tehdään kuitenkin 99,99% seuroissa josta pelaajat tulevat maajoukkueleireilleen ja komennuksilleen.

Ihan kuin alkaisi väittää, että Jukka Jalonen ja Karri Kivi tarvitsisivat päivittäin raumalaisen ajattelijan tukea.
Tai Rautakorpi.
Ahokkaasta sen noviisina voikin uskoa, koska omat pallit ovat seuraavaksi ruuvipenkissä.

 

[peterra]

Vastuunsa toki on pelaajillakin, mutta näen kyllä Jukan tappioksi haluttomuuden tutustua paikan päällä otteluissa näihin Pohjois-Amerikassa pelaaviin jannuihin.

Niin tosin sen vaikutuksista on vähän vaikeaa saada evidenssiä. Se oli enemmän Ahokkaan mediapeli, jolla hän kertoi, mitä hän joukkueeseen voi tuoda. Joka tapauksessa kun katsoo välierät huomaa, että Suomi oli ihan oikeassa paikassa. Suomi oli tässä turnauksessa taito- ja voimatasoltaan aivan liian köykäinen ja ero on kuin yöllä ja päivällä, kun vertaa välieräjoukkueisiin.

Lisäksi minä pidän outona tuota, että Jussi Ahokas veti kisojen alkamisen jälkeen ensimmäiset yhteiset jäätreenit. Siis siinä muodossa kuin kiekon parissa pystyy ajattelemaan jäätreenejä.

Tää menee jotenkin mun logiikan yli. Ensin Rautakorpea on syytetty ympäriinsä siitä, että hän ei ole sopiva turnausvalmentaja ja joukkueella kestää liian kauan päästä pelin sisään. Sitten kuitenkin takerrutaan johonkinn aamujäihin. Eihän turnaukseen mennä harjoittelemaan vaan pelaamaan. Täällähän on paljon kommentteja, että turnaukseen mennään ja sit ruvetaan pelaamaan. Aamujäät olisi varmaan pelastanut kaiken :D

 

[Mikael Pelzfuss]

Niin tosin sen vaikutuksista on vähän vaikeaa saada evidenssiä. Se oli enemmän Ahokkaan mediapeli, jolla hän kertoi, mitä hän joukkueeseen voi tuoda. Joka tapauksessa kun katsoo välierät huomaa, että Suomi oli ihan oikeassa paikassa. Suomi oli tässä turnauksessa taito- ja voimatasoltaan aivan liian köykäinen ja ero on kuin yöllä ja päivällä, kun vertaa välieräjoukkueisiin.

-----------

Tää menee jotenkin mun logiikan yli. Ensin Rautakorpea on syytetty ympäriinsä siitä, että hän ei ole sopiva turnausvalmentaja ja joukkueella kestää liian kauan päästä pelin sisään. Sitten kuitenkin takerrutaan johonkinn aamujäihin. Eihän turnaukseen mennä harjoittelemaan vaan pelaamaan. Täällähän on paljon kommentteja, että turnaukseen mennään ja sit ruvetaan pelaamaan. Aamujäät olisi varmaan pelastanut kaiken :D

Muuten ihan jees, mutta Suomen pelaajistosta puolet voitti viime keväänä U18 MM-kultaa Pohjois-Amerikassa ja toinen puolikas oli mukana viime vuoden voittajajoukkueessa. Silloin vääntövoima tms. riitti kuitenkin ihan hyvin. Tietysti juniorikisat ovat erilaiset kuin nuorten kisat, mutta muillakin joukkueilla oli mukana noita kevään kisojen pelaajia, vaikka ei nyt ihan yhtä paljon kuin Suomella. Nopeasti katsoin, että USA:lla 7, Kanadalla 5, Tshekillä 4 ja Ruotsilla 2. Venäjällä tilanne oli vähän erilainen, kun joutuivat pelaamaan nuoremmalla joukkueella dopingsotkujen vuoksi. En usko, että suomalaiset pelaajat olisivat kesän aikana muuttuneet dramaattisesti huonommiksi tai jääneet jälkeen kilpailijamaiden kiekkoilijoista.

Olet myös väittänyt, ettei Sveitsi-pelin voitosta voi tehdä mitään johtopäätöksiä Suomen pelaamisen tason paranemisesta. En nähnyt peliä, mutta mielestäni kuulostaa aika oudolta, että Sveitsi säästelisi pelaajiaan ottelussa, jossa sillä on mahdollisuus saada puolivälierään helpompi vastustaja. Voitolla Sveitsi olisi pelannut Venäjää eikä Kanadaa vastaan.

Joukkue, eli pelaajat+valmennus, epäonnistui todella pahasti. Joukkueen olisi pitänyt yltää vähintään puolivälierään. Slovakiaa ja Venäjää vastaan Suomen olisi ollut puolivälierissä jopa ennakolta vahvempi joukkue. USA:ta ja Kanadaa vastaan pärjääminen olisi sitten vaatinut pienen ihmeen. Rautakorven ja Uraman joukkueiden "menestys" edellisissä nuorten kisoissa herättää mielestäni ihan aiheellisesti epäilyjä siitä, että valmennuksen rooli tässä fiaskossa oli kohtalaisen suuri. Ulkopuolelta on aika vaikea lähteä arvuuttelemaan, miksi joukkue alisuoritti näin rankasti. Maalinteko, kaksinkamppailut ym., eivät ole pelkästään pelaajien taitoon ja fysiikkaan liittyviä tekijöitä. Näillä osa-alueilla onnistuminen vaatii myös henkisiä valmiuksia. Valmennus ei onnistunut luomaan itseluottamusta ruokkivaa ilmapiiriä eikä kaikki ehkä toiminut pelaajien välilläkään. Jäätreenien poisjättäminen, pelaajatarkkailu, pelikirjat, nuorten kohtaaminen, johtamistyyli ja monet muut tekijät voivat olla tämän sotkun takana, mutta meidän on aika vaikea lähteä oikeasti pohtimaan niiden todellista merkitystä lopputuloksen kannalta.

Itselleni on syntynyt sellainen vaikutelma, että kyseessä oli lähinnä 7 liiton miehen palkintomatka, jota varten ei oikein jaksettu nähdä riittävästi vaivaa. En tiedä, onko Jussi Ahokas Rautakorpea parempi valmentaja, mutta hänellä tuntuu ainakin olevan paloa tähän hommaan. Ensi vuonna tämän vuoden runko on taas vähän kokeneempi ja vahvempi. Toivottavasti silloin ei sössitä ihan lupaavalta vaikuttavaa ennakkoasetelmaa näin pahasti. Joukkueen pitäisi olla ensi vuonna materiaaliltaan tätä kertaa vahvempi.

 

[peterra]

Ensi vuonna tämän vuoden runko on taas vähän kokeneempi ja vahvempi. Toivottavasti silloin ei sössitä ihan lupaavalta vaikuttavaa ennakkoasetelmaa näin pahasti. Joukkueen pitäisi olla ensi vuonna materiaaliltaan tätä kertaa vahvempi.

Ensi vuodeksi tarvitaan ihme ja tapaamme tästä vuoden päästä, kun sinä haluat eroon Ahokkaasta ja mietit, miksi Suomi ei pärjää pienessä kaukalossa.

Toki vuosi on pitkä aika tuon ikäisissä, mutta kun katsoo, ketä kaikkia valmentajia on käynyt U20-joukkueissa nii ei tuo nyt kovin ruusuista ole ollut. Varsinkin, kun miettii, että Jalonen ei mikään maailman tunteikkain valmentaja ole. Jalonen sai viime kaudella ehkä kovimman materiaalin, mitä Suomella on ja se riitti mestaruuteen ja silloinkin tarvittiin todella monta ykköskentän yksilösuoritusta.

 

[Mikael Pelzfuss]

Ensi vuodeksi tarvitaan ihme ja tapaamme tästä vuoden päästä, kun sinä haluat eroon Ahokkaasta ja mietit, miksi Suomi ei pärjää pienessä kaukalossa.

Sivuutit sitten nätisti nuo kaikki pointit Ahokkaan ja viime kevään U18-joukkueen meriiteistä PIENESSÄ kaukalossa.

Näissä Jatkoajan maajoukkuekeskusteluissa kaikkein liikuttavinta on kirjoittajien seurauskollisuus. Oman seuran pelaajien ja on-off-valmentajien puolta pidetään loppuun saakka, vaikka argumentit alkaisivatkin loppua. Tässä hengessä julistan, että joukkueen onnistujia olivat Vaakanainen, Vehviläinen ja Nättinen, mutta edes he eivät pystyneet kannattelemaan umpisurkeaa valmennusta ja paskoja pelikavereita. Suurin virhehän tehtiin jo ennen kisoja, kun Jerry Turkulainen pudotettiin kisoista. Muuten Suomi nostelisi ensi yönä kannua.

 

[peterra]

Oman seuran pelaajien ja on-off-valmentajien puolta pidetään loppuun saakka, vaikka argumentit alkaisivatkin loppua.

Siis mitähän seurauskollisuutta tässä nyt oli? Minä katsoin pelit ja oma analyysini perustuu pitkälti pelaajien efforttiin. Olen jopa tuonut useammassa kommentissa Rautakorven epäonnistumisen esille, en täysin ymmärrä, mitä vielä pitäisi sanoa. Ahokkaalle ja Suomelle toivon kaikkea hyvää, mutta samalla tiedän, että tuo U20-katastrofi kertoo paljon isommista asioista kuin pelkästään Rautakorven tiimin epäonnistumisesta. U18-kisat on aivan eri kisat kuin U20 ja eron kyllä varmasti jokainen näki. Sitä paitsi siellä U18-kisoissakin oli Puljujärvi, joka olisi tuonut tuohon aika paljon lisää nytkin.

 

[Kimmo Stasi]

Heitän tähän lyhyesti ja sen enempiä perustelematta sellaisen veikkauksen, että ensi kesän draftissa emme tule näkemään yhtä ainoata suomalaispelaajaa ykköskierroksen varauksena. Tämä turnaus toi karmaisevalla tavalla yksilötason heikkoudet esiin tuossa porukassa.

Toinen veikkaus on, ettei Juolevi tule pelaamaan ensi kaudellakaan ainoatakaan ottelua NHL:n puolella. Valmiuksia sille tasolle ei toistaiseksi ole, ja ihmeitä täytyy kehityksessä tulla että koskaan onkaan. Viime MM-kisat sumensi liikaa arvostelukykyä, kun Juolevi pääsi pelaamaan maailman parhaiden kanssa ja helppohan siinä on napsia syöttöpisteitä tililleen, kun ei tarvitse kun toimittaa kiekko Laineelle niin jo kilisee omassakin kassassa. Pelimies kykenee puolestaan hyviin suorituksiin huonompienkin ketjukavereiden kanssa, edes välähdyksenomaisesti. Juolevi putosi nyt täysin varjoihin heikompien pelikavereiden myötä.

Toivottavasti tämä toimii nyt parhaana mahdollisena herätyksenä seuraavia kisoja silmälläpitäen ja jätkät heräävät treenaamaan ihan tosissaan. Kännykän näplääminen pois ja tilalle laukausharjoitteita ja stickhandlingia. Ja Rocky Balboa-tyyppistä hangessa juoksemista tukki niskassa.

Voi tietenkin olla, että juuri tässä U20-porukassa sattui nyt olemaan vaan helvetin huono henkilöiden välinen kemia ja silloin ei tuppaa peli kulkemaan. Jos et vieruskaveria rakasta, et myöskään ole hänen puolestaan valmis kuolemaan. Sellaista asennetta kuitenkin Suomi on aina menestyessään tarvinnut. Siinä tietenkin valmennus voisi saada jotain aikaiseksi järjestämällä joukkuehenkeä nostattavaa toimintaa. Nyt on jäänyt täysin epäselväksi mikä tämän rooli joukkueessa oli ja mitä on/ei olla tehty. Aravirrankin kommentit jotenkin huokuivat sitä, että tämänlaatuinenkin ongelma olisi kuviossa ollut, kun puhui kryptisesti "uudelle tasolle nousseesta individualismista". Tietääkö hän jotain kulissien takaa, vai oliko vaan villi veikkaus näkemänsä perusteella?

Puljujärvi tosiaan vei koko U18-joukkueen viimeksi ihan nextille levelille, vaikka kesken kisojen mukaan hyppäsikin. Puolikuntoisenakin dominoi täysin suvereenisti finaalissa ja yksinomaan hänen ansiotaan oli, että se finaali vietiin niinkin rumin lukemin (6-1) kuin vietiin Ruotsia vastaan. Tätä ei sovi unohtaa analyysejä tehtäessä.

 

[Raymond Pearl]

Toki vuosi on pitkä aika tuon ikäisissä, mutta kun katsoo, ketä kaikkia valmentajia on käynyt U20-joukkueissa nii ei tuo nyt kovin ruusuista ole ollut.

Kääntäen voisi todeta, että hyvällä hengen luonnillakin on saatu aikaan kohtuullisia tuloksia. Helminen peluutti nuorten joukkuetta hyvin sekavalla pelitavalla ja oli täysin raakile ykkösvalmentajana. Kuitenkin tämä kykeni lyhyessä ajassa saamaan yksilöt tekemään hyvää tulosta 1 vs 1 -kamppailuissa Kanadan murjottua Suomen avausottelussa. Loppujen lopuksi oltiin yhden Aittokallion purkukiekon ja Granlundin rankkarin päässä finaalipaikassa, vaikka puolustuskalusto oli esim. tähän vuoteen verrattuna todella merkittävästi heikompaa tasoa kilpailijoihin nähden. Peli ei ollut kaunista tai modernin pelitavan mukaista, mutta tulos hyvin lähellä ylisuoritusta materiaaliin nähden.

Turnausvalmentajissa korostuu se, että miten tämä pystyy luomaan joukkueeseen tarvittavan "hengen". Aina se ei tarkoita mitään Putte Possun nimipäiviä, missä kaikilla oli niin mukavaa.

 

[peterra]

Turnausvalmentajissa korostuu se, että miten tämä pystyy luomaan joukkueeseen tarvittavan "hengen". Aina se ei tarkoita mitään Putte Possun nimipäiviä, missä kaikilla oli niin mukavaa.

Eikös Rautakorpi sit sovi tuohon kuin nenä päähän? :P Jäyhä-Jukan joukkueissa tuskin on "kivaa" vaikka olen pistänyt saman merkille, että Helminen onnistui pienessä kaukalossa paremmin kuin moni muu :)

 

[Hejony]

Heitän tähän lyhyesti ja sen enempiä perustelematta sellaisen veikkauksen, että ensi kesän draftissa emme tule näkemään yhtä ainoata suomalaispelaajaa ykköskierroksen varauksena. Tämä turnaus toi karmaisevalla tavalla yksilötason heikkoudet esiin tuossa porukassa.

Jaa, kiinnostaako tästä ottaa vedonlyöntiä kiinni? Panos vaikkapa 100e, minä veikkaan että vähintään yksi suomalainen peluri valitaan ykköskierroksella.

 

[Raymond Pearl]

Eikös Rautakorpi sit sovi tuohon kuin nenä päähän? :P Jäyhä-Jukan joukkueissa tuskin on "kivaa" vaikka olen pistänyt saman merkille, että Helminen onnistui pienessä kaukalossa paremmin kuin moni muu :)

Vaikea sanoa, kuka sopii mihinkin tilanteeseen ja pelaajaryhmään. Saihan Summanenkin aikaan yhden parhaista maajoukkueen tuloksista aikaan World Cupissa, vaikka johti joukkuetta jonkinlaisella kauhun tasapainolla.

 

[Raymond Pearl]

Jaa, kiinnostaako tästä ottaa vedonlyöntiä kiinni? Panos vaikkapa 100e, minä veikkaan että vähintään yksi suomalainen peluri valitaan ykköskierroksella.

Minä hyppään vetoon mukaan, että näitä on useampi kuin yksi.