Rautakorpi on varmasti hyvä valmentaja Liigaan aikuisten miesten kanssa, mu tällaisissa lyhyttempoisissa junnujen kanssa ei. Hänestä saa pakostakin pedanttisen ja tiukan kuvan, joka ei vapauksia suo. Se ei sovi pikkujelloniin, vaan siellä aletaan puristaa mailaa ja yliyrittäminen ei anna satoa. Näkeehän tuon jo ilmeistä ja kapun puheista. Valmiiksi lannistettuja, vaikka tarkoitus on ollut muu.
Vehviläisellä on ollut kyllä ikävää tuuriakin. Se ensimmäinen peli ja ne maalit, etenkin mahdoton ensimmäinen. Poika oli koonnut itsensä ja yritti, mutta fortuna ei hymyillyt edes vinosti.Mulla tuli sääli. Toivottavasti vielä Liigassa saa tuon henkisen kantin rakennettua toisenlaiseksi ja sen myötä kestäisi todella vaikeat alutkin.
Tanska-pelissä huomasi kyllä heti, että peli oli sekaisin. Suorastaan tuskastuin siihen soheltamiseen ja jätön jättöön.Ihan kuin kukaan ei olisi uskaltanut ottaa suoraa vastuuta. Parhaana juuttimatsissa palkittu Saarijärvi oli hyvä esimerkki hirveästä överiksimenosta. Jäi kyllä mieleen, kun oli koko ajan tavallaan pelissä, mut kun ei. Näitä kahta peliä katselleena on kyllä vaikea vielä mieltää kelleen merkittävää roolia drafteissa. Mut steppejä otetaan askel kerrallaan ja jos valmennus osaisi lähestyä rennommin pelaajia, voisi vielä pieniä mahiksia olla. Näillä näytöillä ollaan kyllä pudotti kyydistä, uskossaan hullu voi väittää muuta.
Viime kaudella maaleja mätettiin urakalla puolin ja toisin, mutta fakta on, että ilman sitä superketjuamme, olisimme olleet pulassa, emmekä ikinä olisi tavoittaneet edes finaalia.