Tarkkailin eilen nelosen peliä ja tein huomion, että monessa kohtaa "ongelma" ei ollut laitureissa, vaan sentterissä, eli Miro Väänäsessä. Vaikka hän tekikin maalin, parannettavaa on edelleen aika paljon ja se koskee nimenomaan pelinopeutta korvien välissä. Väänänen on liian usein myös jotenkin epäsynkassa ajoituksellisesti muiden kanssa. Ja jostain syystä se näkyy eniten, kun hän pelaa Åstenin ja Tallbergin kanssa. Kun Muuli ja Tale viime kaudella pelasivat Seppälän kanssa, kaikki pelasivat paremmin kuin 45-44-18 keskimäärin pelaavat yhdessä. Myöskään Tallbergin pelihoksottimet eivät ole erityisen nopeat, joten kaksi pelinsä sinnikkyyteen ja voimaan perustavaa lähtönopeudeltaan hidasta ja "hidasälyistä" (anteeksi, rumasti kirjoitettu, mutta en nyt parempaakaan kuvausta keksinyt asiaa selittämään) pelaajaa ei vain näytä toimivan. Muuli pelaa mielestäni varsin samalla tavalla ihan kenen tahansa kanssa ja hänen esityksensä ovat ennen kaikkea hänen omasta päivän kunnostaan kiinni.
Tallberg sen sijaan näyttää tarvitsevan rinnalleen sellaisen sentterin, jonka pää ja kädet käyvät nopeasti. Silloin Talen vahvuuksista saa ainakin tilastojen valossa eniten irti. Kausilla 20-21 ja 21-22 Tale pelasi paljon Dykin ja AB:n kanssa ja teki tehot 9+12 ja 10+14. Mikä oli AB:n vahvuus? No, ei ainakaan puolustaminen, vaan nopeat kädet ja peliäly. Tilastojen ja omien silmämääräisten havaintojeni perusteella Talen pitää siis saada olla selkeästi oman ketjunsa se kaikkein puolustusorientunein ja hitain pelaaja, jos hänestä haluaa saada parasta pöytään. Viime kausi meni ihan perseelleen ja syitä on käyty täällä pitkin viime kautta läpi. Minusta kaikkein suurin syy oli, ja on edelleenkin se, että Tale joutui pelaamaan Paajasen kanssa aivan liian pitkään. Paajanen ei ehtinyt viime kaudella mihinkään ennen kuin vasta pleijareissa. Ja mistä se muutos johtui? Oman arvioni mukaan siitä, että molemmissa laidoissa oli tuolloin häntä paljon nopeammat pelaajat, joiden vahvuudet eivät varsinaisesti olleet (eikä ole vieläkään) puolustamisessa. Paajasen roolina oli tehdä perusasiat huolellisesti ja pitää huolta siitä, että oma pää ei vuoda. Kaksi riittävän yksinkertaista asiaa ja siihen haasteeseen hän pystyi vastaamaan hyvin. Jos katsoitte eilen KooKoon peliä, niin ihan sama kuin meillä viime vuonna, toistui Paajasen kanssa tänä vuonna. Siellä missä Paajanen, siellä HIFK:n kiekkoralli eikä Paajanen ehdi mihinkään. Onneksi Patti ei enää pelaa meillä.
Anyway, kun valmennus miettii kokoonpanoja ja ketjukoostumuksia, kannattaisi huomioida, että Väänänen-Tallberg-kaksikko ei vain toimi. Voi toimia alivoimalla, kuten Paajanen-Tallbergkin toimi, jopa erinomaisesti, mutta 5-5-pelissä ei toimi. Mun mielestäni Talella on edelleen paljon ominaisuuksia, jotka hyödyttävät joukkuetta ja niitä kannattaisi nyt yrittää "vaalia" varsinkin alkukaudesta, eli edes tarjota mahdollisuus onnistumisiin, koska kausi on pitkä ja kaikkien onnistumisia tarvitaan. Pelipaikka on varmaan nelosessa ilman loukkaantumisia ja se on jees, mutta nelosen koostumuksilla voidaan optimoida aika monen pelaajan mahdollisuuksia onnistua.
Toinen kysymys, joka ehkä pitää jollain aikavälillä ratkaista ellei Nättisestä saada nykyistä enemmän tuloksellisesti irti, on Lehterä-Nättinen-kaksikko. Kuten Nättisen omaan ketjuun kirjoitin, nyt hän pelaa sellaista laiturisentterin hybridiversiota ja sellaiselle ei ole Lehterän vierellä käyttöä. Siihen tarvitaan joku, joka röyhkeästi laukoo kohti maalia mieluummin liikaa kuin liian vähän. Pakarinen voi tietysti ottaa suurempaa roolia maalintekijänä ja laukoa enemmän, mutta tavallaan hänestä jää sitten aika paljon hyödyntämättä maalineduspelaamisessa.
Mutta hyvin pieniä "ongelmia" ja nyt on hyvää aikaa kokeilla erilaisia koostumuksia. Ihmeellistä.