Kenraali Ehrnroothin taistelut taisteltu

[Ted Raikas]

Silläkin uhalla että menee paskanjauhamiseksi, niin sanonpa...

En usko että täällä kukaan suree varsinaisesti sitä että kenraali Ehrnrooth kuoli, sillä olihan hän jo vanha mies ja kuolema pitkän ja ansiokkaan elämän jälkeen ei ole enää mikään surun asia välttämättä. Jokaisen aika tulee joskus. Enemmän varmaan surraan kyseisen herran hienon olemuksen ja napakoiden sanojen katoamista, koska Ehrnroth oli (ja on toki yhä) palanen Suomen historiaa merkittävällä tavalla. Kaipuuta enemmänkin, kuin surua kuoleman johdosta. Näin ainakin minulla.

No, itse annan jokaiselle vapaasti oikeuden tuoda suruaan ja mielipiteitään julki. Sananvapaus, sitä varmasti Ehrnroothkin suosi. En siis ota juurikaan kantaa kenenkään sanomisiin täällä. Itse kyllä kunnioitan suuresti Ehrnroothin muistoa, vaikka en yleisesti ottaen miksikään yltiöisäinmaalliseksi tunnustaudukaan monessa asiassa.

P.S. Upea kirjoitus Predator, sai väreet selkäpiihin oikein.

 

[Everton]

Adolfin esiintyminen Hyvissä, Pahoissa ja Rumissa pitää vissiin kaivaa esiin ja katsoa. Kertomus sotamies Luttisesta ja silkkialushousuista oli varsin hupaisa. Mielenkiintoista muuten nähdä, joutuuko Ehnrooth hetkeksi pannaan imitaattorien esityksissä. Lienee yksi suosituimmista hahmoista- Speden ja Donnerin ohella varmasti myös kaikkien amatöörienkin yrittämä.

Kiva muuten tietää, että löytyy ihmisiä/ihminen, joka pystyy määrittelemään sen, kuka on merkityksellinen ja kuka ei.

 

[Sistis]

Viestin lähetti Ted Raikas
En usko että täällä kukaan suree varsinaisesti sitä että kenraali Ehrnrooth kuoli, sillä olihan hän jo vanha mies ja kuolema pitkän ja ansiokkaan elämän jälkeen ei ole enää mikään surun asia välttämättä. Jokaisen aika tulee joskus. Enemmän varmaan surraan kyseisen herran hienon olemuksen ja napakoiden sanojen katoamista, koska Ehrnroth oli (ja on toki yhä) palanen Suomen historiaa merkittävällä tavalla. Kaipuuta enemmänkin, kuin surua kuoleman johdosta. Näin ainakin minulla.

En koko ketjua ole kahlannut läpi, mutta mielestäni täällä ei varsinaisesti ole surtu Ehrnroothin kuolemaa, vaan kunnioitettu hänen muistoaan. Nämä kaksi asiaa ovat erilaisia tunnetiloja. Suru on suremista joko rakkaan ihmisen kuoleman takia, tai sitten henkilön, jonka kuolema joko raakuudessaan tai epäoikeudenmukaisuudessaan tuntuu väärältä. Empatia on tunnetila ja ominaisuus siinä missä muutkin. Empatia oikeuttaa suruun siinä missä myös konkreettisen läheisen kuolema. Kaikilla ei vaan ole kykyä kokea empatiaa tai sen vahvuus vaihtelee.

Koska nämä ketjut on tarkoitettu kuolleen henkilön muiston kunnioittamiselle, mielestäni olisi korrektia jättää täällä julistamatta: "minua ei liikuta"-kommentit. Miksikö? Koska aina on nähty, että niistä syttyy sota. Ja näissä keskusteluissa ei ole tarkoitus keskustella kuolemasta ja sen aiheuttamista reaktioista ihmismielissä. Niitä varten on esimerkiksi ketju "Kuolema, pelottava tuntematon vai jotain muuta?" tms...

Yksi syy, miksi toivoisin myös näitä kommentteja pois näistä ketjuista on, että ne loukkaavat myös henkilöä hänen kuolemansa jälkeenkin. Valitettavasti vaan näiden kommenttien esittäjiä tuskin kiinnostaa tämä aspekti, henkilö kun ei muutenkaan ole liikuttanut heitä - eikä näin ollen heidän kuolemansakaan.

 

[varjo]

Sistis-kulta, ansiokasta vuodatusta, mutta muistatko miten "Idi Amin" ja "kusipää" liittyivät toisiinsa?

Pata kattilaa soimaa, kuitenkin lainaan tässä erästä kirjoittajaa:

"Yksi syy, miksi toivoisin myös näitä kommentteja pois näistä ketjuista on, että ne loukkaavat myös henkilöä hänen kuolemansa jälkeenkin."

Jostain syystä näillä kahdella asialla on yksi yhdistävä tekijä ja toisaalta suuria ristiriitaisuuksia.

Everton:
Ihmisen merkityksen määrääminen on loppujenlopuksi aika helppoa, kunhan vain käsittelee ihmisiä osana joukkoa.

Mike:

Viestisi perusteema onkin: subjektio, mistä olen aika usein maininnut (tosin en sinulta hirveästi odottanutkaan objektiivista suhtautumista, kun puhutaan vaikkapa Lähi-Idästä).
Koska mainitsemasi asiat ovat subjektiivisia, on selvää että joitain asioita surraan enemmän kuin muita.
Kuitenkin on tekopyhää esitellä näitten pohjalta omaa moraalista ylemmyyttään tai "toisten empatian puutetta", jos samaan aikaan objektiivisessa maailmassa tapahtuu valtavia onnettomuuksia ja kukaan ei edes jaksa vaivautua mainitsemaan niistä.

Siis yksinkertaistaen, minä en sinänsä välitä siitä ketä surraan vaan siitä, että tuon subjektiivisen suremisen varjolla yritetään nostaa moraalisuuttaan toisten ihmisten yli. Jos surraan, niin surraan sitten kaikkia tasapuolisesti, eikä vain niitä jotka ovat lähellä. Tai sitten vain myönnetään, että suurin osa ihmisistä ei merkitse mitään ja surraan vain läheisiä.

Pikku Myy:
Onko sinulla jotain lisätietoa asiasta, vai miksi pyrit estämään keskustelun herättämisen varsin huolestuttavasta käänteestä erään profiilikeskustelijan viestien luonteessa.

 

[rapster]

Viestin lähetti varjo
Enkä usko, että Ehrnroottikaan panee pahakseen sitä, että keskustelemme asioista emmekä vain ota vastaan yleistä totuutta jostain ylempää. Kunnioituksen osoittamiseen on monia teitä, eivätkä kaikki niistä vaadi hiljaisuutta tai surupukua.

Jep, ja kunnioitettavan nimen saaminen ensin oikein voisi olla hyvä tapa aloittaa, valitsi sitten minkä tien hyvänsä.

Ja vähän offtopiccia, varjohan näyttää tekevän sen tässäkin ketjussa itse...

 

[Kopteri]

Nyt menee ilmeisesti off-topiciksi..

Lepää rauhassa.

 

[Everton]

Viestin lähetti varjo

Ihmisen merkityksen määrääminen on loppujenlopuksi aika helppoa, kunhan vain käsittelee ihmisiä osana joukkoa.

Joukko voi olla suuri tai pieni. Pienelle joukolla joku voi olla erittäin merkityksellinen, vaikkei suurelle joukolle olisikaan. Mielestäni ei olisi kovinkaan helppoa asettaa tällaista ihmistä "merkityksellisyyspuntarissa" sellaisen alapuolelle, joka on vähän merkityksellinen suurelle joukolle.

Yksi iso tunne voittaa tuhatkin ihan kivaa, nääs.

No, kunnioittakaa rauhassa. Mää poistun häiritsemästä.

 

[Sistis]

Helvetti soikoon varjo... sinä osaat kyllä kirjoittaa, mutta näyttää tuo luetun ymmärtäminen heittävän melkoisen pahasti. Tai sitten teet sen ihan vaan vittuillaksesi...

Kaiketi sinä kuitenkin sen tajusit, ettei Idi Amin-ketju ollut hänen muistolleen tarkoitettu ketju. Ei missään muodossa.

Ja mitä tulee Idi Aminiin, niin kyseessä on täysin eri kategorian ihminen, kuin Adolf Ehrnrooth. Ja tässä ketjussa minä EN ala keskustelemaan missä mielessä, vaikka nyt olisikin jollain niin herkullinen paikka ottaa esiin aspekti: "Millä tavalla erilainen? Molemmat osallistuivat ihmisten tappamiseen".

 

[varjo]

rapster:

Mihin oikeinkirjoitukseen viittaat? jaah, h:n puuttuminen, noh voi kyynel. Nimet ovat vain kulisseja ja muuttujia, vasta ihminen nimen takana on se millä on väliä.

Sistis:

heh, eli jos kyseessä on "väärä ihminen" niin loukkauksetkin ovat sallittuja, mutta "oikean" ihmisen kohdalla pelkkä ketjuun kirjoittaminen on loukkaus häntä kohtaan.
jepjep...luetunymmärtämisestähän tässä kyse on.

 

[Sistis]

En varjo enää yritäkään vääntää asiaa sinulle rautalangasta. Tiedän sen täysin, että ymmärrät pointtini, mutta tahdot vain kyseenalaistaa sen vittuillaksesi, ja koska en ole esitellyt näkemystäni mielestäsi riittävän hyvin.

Jos Idi Amin-ketju oli sinulle Idi Aminin muistoketju, niin pyydän anteeksi käytöstäni kyseisessä ketjussa. Olin ajattelematon ja rikoin omia sääntöjäni vastaan. Myönnän virheeni ja otan opikseni.

Tämä jääköön viimeiseksi viestikseni tässä ketjussa koskien kuolemaa ylipäätään. Nyt tämä luisuu jo niin kauas ketjun aiheesta. Tämä pelkästään kunnioituksenani edesmennyttä kenraaliamme kohtaan.

Mainitaan vielä, että tuli kyllä juhlava ja isänmaallinen tunne katsoessani TV1:n uutisten lähetystä Ehrnroothista. On oikeus ja kohtuus, että Hän saa hautajaisensa juuri talvisodan muistopäivälle.

 

[Timbit]

Mitäs jos poijaat avaisitte sellaisen ketjun, jossa keskustelisitte siitä, mitkä kaikki ehdot jonkun ihmisen kuoleman on täytettävä, jotta asiasta saa olla pahoillaan tai surullinen, tai vainajan muistoa saa kunnioittaa? Silleen ihan aikuisen oikeasti? Jooko?

 

[varjo]

jooh omasta puolestani jokseenkin kyllästyttää toistaa samoja asioita, jotka on jo käsitelty pari vuotta sitten, joten jätettäköön tämä ketju rauhaan.

Selvittämättömiä asioita on yhä tosin vladin tilanne ja outo muutos, mutta se jääköön käsiteltäväksi jossain muualla joskus muulloin.

 

[tombraider]

Kenraali Ehnrootin muistoa, uhrauksia ja periksiantamattomuutta kunnioittaen

tombraider

Suuri mies on poissa keskuudestamme, mutta teot ja sanat eivät koskaan.

Olen ylpeä, että sain keskustella Herra Kenraalin kanssa 4 vuotta sitten. Se parituntinen oli vaikuttava kokemus.

 

[Vilttiketju]

Kenraali Ehnrootin muistoa kunnioittaen

Kun kuulen sanat upseeri ja herrasmies, Te tulette aina olemaan mielessäni

Alikersantti Vilttiketju

 

[jh1981]

Päivää aiemmin:

...Vuosalmella ja Äyräpäässä venäläisten suurhyökkäyksessä heinäkuussa 1944. JR 7:n komentaja eversti Adolf Ehrnrooth lausui tuolloin puhuttelussaan miehille ankarat sanansa: "Teillä on kolme mahdollisuutta päästä täältä pois. Ne ovat: kaatuminen, haavoittuminen tai minun käskyni. Lisään tähän heti: minun perääntymiskäskyäni ei koskaan tule!"

Viestin lähetti Predator
... korpraali hölkkäsi puolikumarassa ja tuli pellolle. Juoksi kranaattien möyrimien sarkojen suuntaan, kompasteli savuaviin monttuihin, nousi pystyyn ja juoksi jälleen ja huohotti.
Savun seasta näkyi torniton panssarivaunu joka paloi kuumasti kohisten ja rätisten. Vaunun vierestä korpraali löysi kaksi kaatunutta panssarimiestä - tai oikeastaan vain yhden, sillä toisesta miehestä oli jäljellä vain repaleinen yläruumiin torso.
- Teitä ei tästä helvetistä pois saa, mutta saavat ainakin omaiset tietää, mihin te pojat jäitte.
Korpraali taittoi kummankin kaulasta verestä tahmean numerolevyn ja pani ne leipälaukkuunsa - siellä ne kilisivät kymmenien samanlaisten metallinkappaleitten seassa.
Hän istui hetken ja mietti, että tapetaanko koko tämä sukupolvi tänä kesänä näihin metsiin? Tappakoot, koskaan ei kuitenkaan antauduta - kansa elää...

Yksi Suurista on poissa. Kunnia hänen muistolleen.

 

[J-Ko]

Viestin lähetti vlad
Haista pitkä vittu!

Oliko pakko kirjoittaa tälläinen viesti suuren suomalaisen kunniaksi avattuun ketjuun? Ilman Adolf Ehrnroothin kaltaisia suomalaisia sinunlaiset kommarihipit olisivat Siperiassa tai saunan takana niskalaukauksen saaneina. Mikä olisikin teille aivan oikein.

Ja jotakin muuta kuin pelkkää off-topicia: Osanottoni

 

[Köpi]

Yksi Mannerheim-ristin ritari, Isänmaan todellinen puolustaja on poissa rivistöstä.

Kunnioitukseni ja käsi lippaan.

 

[lihaani]

Vanhan soturin viimeinen iltahuuto.

R.I.P.

 

[Lone Wanderer]

Taas yksi suuresti arvostamani henkilö siirtyi tuonpuoleiseen..

R.I.P

 

[Senior]

Suomalaisen Suurmiehen muistoa kunnioittaen. Herra Kenraali, levätkää rauhassa.


Senior

 

[Kotkafani]

Levätköön Ehrnrooth rauhassa.

Kenraali oli kova mies aikanaan, mutta on muistettava, että ne kaikkein kovimmat miehet olivat ne tavalliset rivimiehet etulinjassa. Heidän ansiostaan mekin nyt voimme kirjoitella vapaasti tännekin palstalle niitänäitä.

Älkää unohtako viime sotien veteraaneja, moni heistä elää vielä.

 

[Sparrow]

Hieno ja suuri mies on poissa. Turun Sanomista tuli kerrattua aamulla "Aatun" elämää hieman ja täytyy ilmaista vilpitöntä kunnioitusta. Levätkää rauhassa, herra kenraali.

Seuraavaksi lukuprojektiksi taidankin ottaa Kenraalin testamentti -nimisen opuksen. Shame on me, kun en ole tuota vielä lukenut, vaikka se hyllyssä on ollut pidemmän aikaa.

 

[mjr]

Vaikea on välttää tuntemusta siitä, että eräs aikakausi on tämän uutisen myötä päättymässä. Sotaveteraaneja on vielä jonkin aikaa jäljellä, mutta nyt on jo kaksi kokonaista sukupolvea niiden tapahtumien ja nykyhetken välissä. Ja jo kolmas kasvamassa vauhdilla. Sodat eivät juuri ole oikeutettuja ja lähinnä poikkeustapauksissa ne ratkaisevat oikeasti maiden ja kansakuntien kohtaloita. Vuosina 1939-45 näin kuitenkin Suomen kohdalla oli, vähääkään liioittelematta. En usko että sitä täällä edes täysin nykyään ymmärretään, miten ratkaisevista ja lopullisista asioista oli kysymys – ja juuri sen takia ei ymmärretä, koska sodat menestyksellisesti käytiin. Tunnen Viron tilannetta ja historiaa melkoisen hyvin, eikä voi puhua mistään muusta kuin kulttuurisen ja fyysisen kansanmurhan yrityksestä, mitä maan stalinisointi käytännössä tarkoitti. Suomi oli vielä Viroakin demokraattisempi, pohjoismaisempi ja Ruotsiin pääsy olisi ollut vielä helpompaa. Satojatuhansia olisi paennut, satojatuhansia olisi kyyditetty Siperiaan, satojatuhansia olisi teloitettu tai kuollut pakkokollektivisoinnin yhteydessä tai sissisodassa (joka pinta-alaltaan pienessä, aseistariisutussa ja vähämetsäisemmässä Virossa kesti enemmän tai vähemmän intensiivisenä ainakin parikymmentä vuotta). Suomalaisia olisi tässä maassa tällä hetkellä hyvin todennäköisesti selvästi alle kolme miljoonaa. Ellei kesällä -44 olisi epätoivoisissa olosuhteissa ja massiivista ylivoimaa vastaan kestetty, tämä olisi ollut kohtalomme. Sen toteutumatta jääminen oli kaukana itsestäänselvyydestä: toisessa maailmansodassa pikkuvaltioiden totaalinen romahtaminen suurvaltojen hyökkäyksiin oli sääntö eikä poikkeus. Oikeastaan se ainoa poikkeus oli Suomi. Ja meidänkin kohdalla se vaati jälkikäteen Paasikiven ja Kekkosen ajoittain hengenvaarallisen tasapainoilun ja diplomatian – mutta ilman Suomen armeijan ja kansan vastarintaa ei Paasikivellä ja Kekkosella olisi ollut edes pelipöytää. Stalin ei tavannut neuvotella miehitettyjen maiden kanssa. Kuolemassa kaikki tosiaan ovat tasa-arvoisia, mutta kiitollisuudenvelka Ehrnrootille ja kaikille muille taisteluihin osallistuneille ei ole fraasi. Se ei juuri konkreettisempi ja todellisempi voisi ollakaan.

 

[BOFH]

Ettei totuus unohtuisi

"Syvä iskumme on, viha voittamaton,
meil' armoa ei kotimaata.
Koko onnemme kalpamme kärjessä on,
ei rintamme heltyä saata.
Sotahuutomme hurmaten maalle soi,
mi katkovi kahleitansa.
ei ennen uhmamme uupua voi,
kuin vapaa on Suomen kansa.

Kun painuvi päät muun kansan, maan,
me jääkärit uskoimme yhä.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa,
vaan yks' aatos ylpeä, pyhä:
Me nousemme kostona Kullervon,
soma on sodan kohtalot koittaa.
Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on,
se kasvaa, se ryntää, se voittaa.

Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa,
yks' suuri on Suomen valta.
Sen aatetta ei väkivoimat saa
pois Pohjolan taivaan alta.
Sen leijonalippua jääkärien
käsivarret jäntevät kantaa,
yli pauhun kenttien hurmeisten
päin nousevan Suomen rantaa".

 

[Pateettinen]

Hiljainen hetki.