Kenraali Ehrnroothin taistelut taisteltu

[Germanicus]

Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth on siis poistunut keskuudestamme. Vaikka hänen poismenonsa olikin odotettavissa, niin silti liikutuin eilen kyyneliin, kun suru-uutisen kuulin. Suomessa on hyvin harvoja ihmisiä, joita arvostan todella paljon ja Herra Ehrnrooth oli heistä se tärkein. Isänmaa menetti todellisen suurmiehen, mutta historia ei tule koskaan unohtamaan tämän sotilaan panosta itsenäisen suomen hyväksi.

Tämän menetyksen keskellä on kuitenkin hienoa huomata se, että koko kansakunta suree tämän soturin poismenoa. Juuri siitä tunnemme todellisen suurmiehen.

Kauan eläköön isänmaa!!!

 

[Dieppe]

Kotikontujen tienoita tervehtien tämä laulumme kaikukoon, yli peltojen vetten ja tunturien aina Hangosta Petsamoon.

Sama kaiku on askelten, kyllä vaistomme tuntee sen, kuinka kumpujen kätköistä mullasta maan isät katsovat poikiaan.

Sinä tedäthän veikko mun vierelläin mikä retkemme tänne toi. Ilomielin me riensimme sinnepäin missä yhteinen kutsu soi.

Tapa tuttu jo taattojen nyt on hoidossa poikasten: Kun on vaaralle alttiina syntymämaa, kotiaskareet jäädä saa.

Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus. Tääll` on suorana seistä ja kaatua joka miehellä oikeus.

Siis te lapset ja vanhukset, ja te äidit ja morsiamet, niin kauan teillä on suojattu lies kun on pystyssä yksikin mies.

(F.E. Sillanpää)

Lepää rauhassa arvostettu Kenraalimme.

 

[TBK]

Ikävältä tuntui kuulla, että herra kenraali on poissa. Isänmaan suuri sankari on nyt poissa. Hänen toiveensa toteuitui, että hänen ei tarvitsisi enään nähdä Suomea sodassa. Hyvä niin. Toivottavasti meidänkään ei tarvitse sitä nähdä.

R.I.P.

P.S. Suosittelen jokaisen lukemaan Adolf Ehrnroothin kenraalin vuosisata. Todella hyvä kirja.

 

[JHag]

The Äijä on poissa, R.I.P. Syvää kunnioitusta.

Ehrnroothista jäi mieleen monta aika originellia yksityiskohtaa, kentsuhan heittäytyi viimeisinä vuosinaan hyvinkin avarakatseiseksi ja esitti usein aivan toisenlaisia mielipiteitä kuin olisi ehkä odottanut. Joku kysyi esimerkiksi hänen mielipidettään siihen, että varusmiesten on oltava ilman koruja, partaa ja mikä pahinta, ilman lätkätukkaa. Sen sijaan, että olisi jorissut jotain ohjesäännöistä ja yleisestä siisteydestä, Ehrnrooth totesi, vapaasti ulkomuistista lainaten tähän tapaan: "Sodassa on kysymys ihan muista asioista kuin siitä onko jakaus vinossa ja sotilaat ovat kautta aikain koristautuneet koruin, huivein, tatuoinnein ja muilla massasta poikkeavilla tavoilla. Sotilaan arvo mitataan taistelukentällä, ei peilin edessä, en näe suurta syytä tällaisiin kieltoihin." Meni varmaan kahvit väärään kurkkuun monelta keijolta ja pirjolta. Lisäksi Ehrnrooth otti kantaa EU:hun, Natoon ynnä muihin päivänpolttaviin asioihin ja oli mielipiteiltään särmikäs kuin juuri laitumelle päässyt teini. Mainio, persoonallinen suurmies. Teot puhuvat puolestaan.

 

[Andrej]

JHag:in mainitsemasta syystä puheena oleva herrasmies minunkin erityiskunnioitukseni ansaitsi. Harvoin näkee lähes satavuotiasta ammattisotilasta, jolla on enemmän suhteellisuudentajua ja tervettä järkeä kuin monilla nuoremmilla. Tällä siis viittaan yleiseen stereotypiaan vanhuuden mukanaan tuomasta jäykästä äärikonservatiivisuudesta.

 

[Suomi-Salama]

Syvä kunnioitus täältäkin edesmennyttä jalkaväenkenraalia kohtaan. Todellakin upseeri ja herrasmies! Avarakatseinen isänmaan mies on poissa.

Itselläni oli kunnia kohdata hänet kaksikin kertaa. Teki syvän vaikutuksen nuoreen varusmieheen.

 

[Major Julli]

Osanottoni

... Adolfille ja muille veteraaneille. Ilman heitä monikin tälle palstalle kirjoittava puhuisi sujuvaa venäjää ...

 

[Tinde]

Sanat eivät riitä kertomaan.

Suunnaton kunnianosoitus yhdelle viimeisistä todellisista Isänmaan puolesta taistelijoista joiden saavutuksia moni tämän päivän suomalaisista ei ikävä kyllä ymmärrä, mutta kaikkien meidän onneksemme ovat teidän ansiostanne saaneet.

 

[Seti]

Yleensä tuntemattomien henkilöiden poismenot eivät juurikaan hetkauta. Ja vielä vähemmän kun ikää on sen verran että luonto väkisinkin haluaa omansa. Tästä huolimatta, ensimmäinen ja viimeinen kerta kun vastaan rip ketjuun.

Lepää rauhassa, Aatu. Siinä oli Mies !

Ja ylelle vinkki, vinkki. Kenraalin hautajaiset olisi syytä televisioida.

 

[Manic]

Täytyy kyllä sanoa, että harvat ihmiset ovat pystyneet vaikuttamaan, kuten Ehrnrooth.

Erittäin korkea kunnioitus tätä mahtavaa vapaan isänmaan puolesta taistellutta herraa kohden.

 

[Snakster]

Ensin rauha Adolf Ehrnroothin sielulle. Mies oli merkittävä ja piristävä hahmo suomalaisessa julkisuuden kentässä, ja ilmeisen sankarillinen ja ansioitunut sotilas aikanaan.

Ilman mitään provoilua haluaisin vielä kuitenkin tarkennusta siihen, että mitä sellaista konkreettista merkittävää hän sotaurotöidensä lisäksi maallemme teki, että ihmiset täällä itkevät ja kuuntelevat kansallismielistä musiikkia? Otti toki kantaa moneen asiaan ja puhui mm. sotaveteraanien puolesta, mutta itselleni ei ehkä ole täysin auennut miehen täysi merkittävyys. Saisinko siis vielä lyhyen briiffauksen ansioista ja selvityksen niiden merkittävyydestä.

Ja vielä korostaen: kunnioitan miehen muistoa enkä halua häiritä häntä surevia.

 

[JHag]

Viestin lähetti Snakster
Ilman mitään provoilua haluaisin vielä kuitenkin tarkennusta siihen, että mitä sellaista konkreettista merkittävää hän sotaurotöidensä lisäksi maallemme teki...

Parahin bröder, tuossahan tuli sanottua jo ihan riittävästi eli "sotaurotöidensä lisäksi". Kyllähän sekin jo yksinään riittää aika pitkälle. Vaikkei hän niitä yksin tehnytkään, niinkuin itsekin aina jaksoi muistuttaa, mutta oli näinä uusina aikoina ikäänkuin ainoa jäljelle jäänyt kapu silloin kehissä olleesta joukkueesta. Hän oli suomalaisen taistelijan vm. -39-45 kuva vähän niinkuin Juti on kansan mielessä Suomen jääkiekkokullan -95 ruumiillistuma.

Otan toisenkin vertailukohdan jääkiekosta. Usein on todettu esimerkiksi Jan Calounista, että "mitä hän on koskaan todella tehnyt joukkueensa hyväksi - paitsi keskimäärin pisteen per matsi".

Eikös jotenkin näin?

 

[seeyou@jäähalli]

Viestin lähetti Snakster

Ilman mitään provoilua haluaisin vielä kuitenkin tarkennusta siihen, että mitä sellaista konkreettista merkittävää hän sotaurotöidensä lisäksi maallemme teki,

Sotaurotöittensä lisäksi?

Eikö Sinulle riitä se, että hän oli merkittävä tekijä Suomen vapaana pitämisessä? Tuskin täällä kukaan häntä suree, kunnioittaa ja kiittää kyllä.

 

[mixu]

Se että juuri Ehrnroothista tuli nykypolville ikäänkuin Suomalaisen sotilaan/upseerin mallikuva viime sodista johtuu lähinnä siitä että hän niin nuorena sai tai joutui niin merkittäviin tehtäviin jatkosodassa.

Ja kun hän vielä eli hyvin vanhaksi,oli hyvä puhumaan ja usein näkyvissä mediassa niin kaikki tulivat tuntemaan hänet.

Kyllä mielestäni talvi-ja jatkosodassa oli häntä merkittävämpiäkin upseereita kuten A.F.Airo joka tosiasiallisesti johti Suomen taisteluja kesällä 44.

Myös nimet A. Pajari,talvisodan ehkä suurin nero H.Siilasvuo,E.Vihma ja P.Talvela olivat kaikki vähintään yhtä merkittäviä ja monien mielestä merkittävämpiä henkilöitä viime sodissa.
Kaikki kuolivat kuitenkin jo ajat sitten ja kun aika oli sellaista 70-luvulla kun oli niin useimmat lähinnä vaiettiin hautaan.

 

[Iceberg]

Suomen kovin jätkä on poissa

Myöhästyneet osanottoni. Käsittämättömän upea kaveri, jonka kanssa tuli inttiaikana puhuttua puhelimessakin pari kertaa.

 

[Takkuturkki]

Ehrnroothiin liittyy kiinteästi myös tämä Ylioppilaslehden julkaisema juttu:

http://www.kultti.net/jutut/2001/40_sisutabletteja.html

 

[Cairns]

Adolf Ehnrooth - Mies isolla M-kirjaimella.

Vaikka en itse ole koskaan ollutkaan kaikkein isänmaallisimpia ihmisiä (johtuen ½-kanadalaisesta syntyperästäni) kuuntelin kyllä tämän Miehen juttuja aina mielenkiinnolla ja arvostaen.

 

[Pressiboxi]

Viestin lähetti JHag
Parahin bröder, tuossahan tuli sanottua jo ihan riittävästi eli "sotaurotöidensä lisäksi". Kyllähän sekin jo yksinään riittää aika pitkälle. Vaikkei hän niitä yksin tehnytkään, niinkuin itsekin aina jaksoi muistuttaa, mutta oli näinä uusina aikoina ikäänkuin ainoa jäljelle jäänyt kapu silloin kehissä olleesta joukkueesta. Hän oli suomalaisen taistelijan vm. -39-45 kuva vähän niinkuin Juti on kansan mielessä Suomen jääkiekkokullan -95 ruumiillistuma.

Tälläinen "sankareiden historia" on toisaalta kätevä peliväline lakaista maton alle todelliset raskaan työn raatajat, ne perusrouhijat jotka kuolivat jäälle isossa matsissa jo 60 vuotta sitten. He sen likaisen työn tekivät, eivät keskijohdon porvarilliset elitistit. Ehrnrooth on legendan statuksensa varmasti ansainnut mutta kansanomaista sankaria hänestä on turha rakentaa.

Samaten Jutin kanssa, luulen että Koivulla & Lehtiselläkin oli osansa MM-kullassa. Ainakin minulla on aina ollut vaikeuksia sulattaa Jutilaa minään sankaritekojen tekijänä. Jutilan nationalismikin on IMO enemmän tragikoomista kuin vakastiotettavaa.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Pressiboxi
Tälläinen "sankareiden historia" on toisaalta kätevä peliväline lakaista maton alle todelliset raskaan työn raatajat, ne perusrouhijat jotka kuolivat jäälle isossa matsissa jo 60 vuotta sitten. He sen likaisen työn tekivät, eivät keskijohdon porvarilliset elitistit.

Olen tuossa kyllä aivan samaa mieltä. Jokainen henkensä vaakalaudalle asettanut mies ja sen henkensä kenties uhrannutkin on ollut likipitäen ihan yhtä merkittävä henkilö itsenäisyytemme kannalta, tärkeä palanen palapelissä. Jokainen heistä ansaitsee täyden tunnustuksen ja kunnioituksen. Mitä he eivät aina ehkä jokaisessa käänteessä saa siinä kuin nämä johtajapersoonat.

Siksikin olen esim. ihmetellyt sitä että miksei näihin Linnanjuhliin olla vuosittain kutsuttu kaikkia niitä elossaolevia veteraaneja jotka sodasta selvisivät ja henkensä kaupalla siellä meidän kaikkien eteen taistelivat? Kyllä kaiken maailman The Rasmukset ja Hjallikset kutsun sinne pippaloihin saavat. Mitä tuollaiset ovat todellisuudessa muka tehneet itsenäisyytemme eteen? Olen sitä mieltä että kyllä nuo sota-aikojen vanhat parrat sinne pitäisi kutsua etunenässä, he itsenäisyyteen enemmän liittyvät kuin kukaan muu. Tosin lähinnä pintaliitoeliitin naamanväläyttelukarkelot nuo linnanjuhlat tuntuvat nykyisellään olevankin.

 

[Sistis]

On otettava kuitenkin huomioon, että Ehrnrooth haavottui kahdesti taisteluissa, kerran hengenvaarallisesti - eli teki saman, kuin moni rivisotilaskin.

On totta, että moni rivisotilas jää sodan jälkeen tuntemattomaksi, mutta ei se poista sitä tosiseikkaa, että Erhnroothin saavutuksia voisi väheksyä. Kaiken lisäksi hän teki sodan jälkeen mittavan sotilasuran.

 

[Jääkarhu]

Kyllä kouraisi sydämestä kun teksti-tv:stä uutisen näin. Hieno mies, joka teki arvokkaan työn, on poissa.

Vajaan vuoden päästä alkavaan omaan asepalvelukseeni ei ole vaikea hakea motivaatiota, se on kunnianosoitus kaikille veteraaneille ja tribuutti Ehrnroothille.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Sistis
On otettava kuitenkin huomioon, että Ehrnrooth haavottui kahdesti taisteluissa, kerran hengenvaarallisesti - eli teki saman, kuin moni rivisotilaskin.

Toki toki. Itse en tippaakaan väheksy Ehrnroothin panosta sodassa, päinvastoin kuten olen jo sanonut. Suurenmoinen persoona oli kaikkien haastatteluiden perusteella mitä nähnyt olen ja uskon että hänkin arvosti suuresti (varmasti vielä enemmän kuin me) niitä jotka hänen alaisinaan toimi sodassa ja taisteli. Viittasin vaan siihen miten rivimiehet usein jäävät hieman paitsioon kun kunniasta ja sankarteoista puhutaan (sankaruus on kyllä minusta hieman ikävä käsite kun puhutaan sodasta). Osin tietysti siksikin että heidän tekojaan ei niin tunneta seikkaperäisesti, mitä nyt ehkä suvun tietoisuuteen on jäänyt.

Kaikki ne ukot tekivät siellä tärkeitä asioita Suomen hyväksi. Kunnioitan heitä ihan jokaista.

 

[varjo]

Ted Raikas:

Kyllä Mannerheimristin ritareissa on useita "rivimiehiä", koska kyseinen kunnianosoitus usein annettiin konkreettisista teoista...ei pelkästä mukanaolosta tapahtumissa.

Miksi sitten rivimiehiä ei mediassa arvosteta tarpeeksi?

Noh pääsyy siihen on se, että pääasiassa rivimiehet tekevät vain sitä mitä heidän on käsketty tekemään. Iso osa marskin risteistä on annettu ryhmän/joukkueenjohtajille, jotka ovat johtaneet näitä miehiä edestä.

Ja kun tuntee sotastrategiaa ja historiaa tarkemmin, ymmärtää että taisteluiden ratkaisut tapahtuvat pääasiassa johtoportaassa.
Tämä siksi, että yksittäisen rivimiehen teot vaikuttavat useimmiten vain pienellä alueella, mutta oikea-aikainen taktinen liike saattaa vaikuttaa kokonaisen armeijakunnan alueella.
Tämän takia on suhteellisen selvää, että kun palkintojen määrä halutaan pitää kurissa ihan inflaation takia niin kunnianosoitukset kohdistetaan sinne jossa suurin vaikutus on ollut.

Lisäksi täytyy muistaa kunnian ja sankaruuden kääntöpuoli, jota rivimiehet eivät joudu kestämään. Johtajalla on aina vastuu ja taakka tekemisistään, mitä ylemmäs mennään sitä useampi ihminen on johtajan vastuulla. Väärä päätös ja 1000 miestä jää mottiin ja kuolee/joutuu Siperiaan.

Rivimiesten panosta ehkä aliarvioidaan sen takia, että miehet ovat periaatteessa samanlaisia molemmilla puolilla, ratkaisevaa on miten heidän johtajansa saavat heidät taistelemaan.
Jos katsoo Suomen ja NL:n pikku kärhämää, niin en kovinkaan paljon pistä painoa sille väittämälle, että suomalaiset olisivat olleet jotenkin olennaisesti parempia sotilaita. Suurin ero oli johtajissa (Stalin teloitti järjestään kaikki pätevät kenraalit ja toisaalta politrukit pitivät puna-armeijan lojaalisuuden matalana, vaikka tarkoitus olikin vastakkainen) ja toki siinä, että suomalaiset taistelivat oman maansa puolesta, eivät "vapauttaakseen" jonkun toisen maan.

Minä arvostan ihmisiä tekojen pohjalta, oli sitten arvo mikä tahansa. Yleistäen, johtajat ovat esillä niin kunniassa kuin häpeässäkin, Suomessa vain ei (onneksi) ole ollut kovinkaan suurta tarvetta tuoda esille kenenkään häpeää.
Jos tutkit asekätkentäjutun historiaa niin huomaat, että kyllä suomalaiset johtajat saivat ihan tarpeeksi siitä häpeästäkin (mutta moniko rivimies tuomittiin asekätkennästä?).

 

[Sitruuna]

R.I.P.

 

[mixu]

Tuohon Varjon kirjoitukseen voi heittää kyllä sen kommentin että Suomen armeijassa epäonnistunut upseeri siirrettiin hiljaisuudessa kotirintamalle,Neuvostoliitossa yleensä tippui pää.
Ja taas monta Suomalaista rivisotilasta joiden kantti ei enää kestänyt sotia päätyi teloituskomppanian eteen mutta yhtään upseeria jonka väärän arvion takia kuoli kymmeniä miehiä turhaan ei teloitettu.
Sikäli voi sanoa että rivimiehet kantoivat vastuun loppuun saakka toisin kuin monet upseerit.