Keikka-arviot

[oiler99]

Atomirotta, The Circus 7.5.2017

George Clintonin lämppärinä esiintynyt Atomirotta oli minulle uusi tuttavuus, mutta teki kyllä vaikutuksen. Hienoa musiikkia ja myös keulahahmo Rotta oli yksi karismaattisimmista vokalisteista joita olen nähnyt. Smackista tuttu Rane Raitsikka oli hienoa nähdä livenä vihdoinkin. Lavalla piipahti myös Tulenkantajien Hannibal Stark, joka veti Rotan kanssa Pöhinää-kappaleen. Hyvä meno oli niin bändillä kuin yleisölläkin.

Setti:
Älä huoli tyttö
Haudoille
Hima taas
Pöhinää (w/Hannibal Stark)
Aurinkoon

George Clinton & Parliament-Funkadelic, The Circus 7.5.2017

Bileet pyörähtivät kuitenkin toden teolla käyntiin, kun George Clinton aloitti settinsä. Heti alkuun Atomic Dog oli kyllä sellaista tykitystä, että alta pois. Huomasi myös, mistä Snoop Dogg oli hieman lainaillut What's My Name-klassikkobiisiinsä elementtejä. George Clinton onkin yksi modernin hiphopin tärkeimmistä vaikuttajista. Keikka oli kyllä yhtä ikonista klassikkoputkea. Bändi jyräsi kuin kone ja Clinton on 75-vuotiaana edelleen armottoman kova showmies. Muutenkin äijä oli kyllä erittäin kovassa tikissä. Give Up The Funk (Tear The Roof Off The Sucker) ja Super Stupid repivät niin sanotusti katon alas. ihan huikeita vetoja. Harvemmin tulee täältä pohjoisesta lähdettyä Helsinkiin asti klubikeikalle, mutta tämä tosiaan oli sen arvoista.

Setti:

Atomic Dog
Cholly (Funk Getting Ready To Roll)
Give Up The Funk (Tear The Roof Off The Sucker)
Pole Power
Flash Light
One Nation Under A Groove
Night Of The Thumpasorus Peoples
(Not Just) Knee Deep
Maggot Brain
Gett Off Your Ass And Jam
Super Stupid
P-Funk (Wants To Get Funked Up)
Lunchmeatophobia (Think! It Ain't Illegal Yet)

 

[Jupe]

Bileet

Olihan bileet. Tämä oli pakko nähdä jo toistamiseen, olin myös silloin joskus viisi vuotta sitten mestoilla kun olivat Circuksessa.
Hyvä summaus keikoista ja kiitos settilistoista, ei näitä kaikkia biisejä muista tuolla bailujen tiimellyksessä.
Ensinnäkin keikka oli parhaita klubikeikkoja mitä on tullut todistettua, yllättävän hyvin sopi Atomirotta alkuun, hienosti soi heidän kolmen hengen kombo missä Rane lyö kitaralla hienot funk-soundit räppien ja melodioiden oheen.
Itse maestro Clinton näytti olevan paremmassa kunnossa kuin viimeksi Circuksen keikalla, ehkä on parantanut tapoja ja sitä diettiä sitten viime näkemän. Vaikkakin muutama originelli jäsen tässä on potkassu tyhjää etenkin legendaarinen vaippamies niin bändi ja musiikki ei tästä juurikaan kärsi, Clinton on eräänlainen funk-musiikin Zappa joka kyllä pitää huolen että lava on täynnä ammattilaisia ja meno on aina laadukasta. Niin ja olihan siellä Blackbyrd kitarassa mikä on aikamoinen kitaraguru tuolla rytmimusiikin puolella, aluksi herbie hancockin headhuntersissa ja sitten jo 1978 mukaan Parliamentiin. Blackbyrd ja Maggot Brain, eihän tuollaista pääse usein kokemaan livenä, maaginen fiilis.

Kun miettii että kyseessä oli sunnuntaikeikka ja yleisön keski-ikä siellä +35v niin ihan uskomaton meno tuolla oli, jengil jaksoi pitää käsiä ylhäällä hyvin, pompittiin välillä jne. Harvoin suomiyleisö on tälläisessä vauhdissa pe-la-keikoillakaan.
P-Funk on kertakaikkiaan niin mahtavaa settiä livenä, tuollainen megaposse lavalla, torvia, räppäreitä, taustalaulajamisut siinä eturivissä ja ne puolialastomat pimp daddy/morsian hässäkätkin, tää setti kilpailee ihan omassa kategoriassaan.
Nähtiin frendin kanssa Hannibaalia ja Rottaakin kun katsoivat keikkaa sieltä missä mekin, olivat nämäkin härmän jätkät aika otettuja meiningistä, eikä kuulemma ihan tälläisiä sunnuntaiyleisöjä heillä vielä. Tulenkantajienkin rollofunk kunniotti isolla bändillään ihan näitä samoja historian sointuja.

_

 

[lehtonen]

Olipa tosiaan huikea tuo George Clintonin keikka. Etenkin Maggot Brain oli uskomattoman kova.

Kiitokset oiler99:lle settilistasta.

 

[Moto]

Mira Luoti - G Livelab 12.5.2017

Varmaan olen jo muutamaan kertaan maininnut, että ehkä yllättäenkin PMMP:n Andrew Ridgeleyn soolomateriaali on pudonnut minulle paremmin kuin George Michael-vastineen. Viime vuonna tuli Mira nähtyä jo kahteen kertaan, mutta nyt oli uusinnan aika jo sen takia, että bändi on laitettu kokonaan uusiksi sitten Tunnelivision tiimoilta tehtyjen keikkojen. No, 10 kuullusta 11 biisistä oli toki nytkin Tunnelivisiolta.

Uusi bändi pursuaa mimmienergiaa. Kitarassa ex-Tiktak Emppu Suhonen, rummuissa Alina Toivanen ja syntikat ja basson täyttää puolet The Wrecking Queensista: Jenni Salminen (TWQ:ssa tosin soittaa lähinnä kitaraa) ja Malla Rantanen, joka on hankkinut mainetta myös mm. Maija Vilkkumaan ja Mannan livebändeissä. Hyvänä puolena tässä oli etenkin lauluvoiman lisääntyminen. Mira on kuitenkin vokalistina aika vaatimaton, joten Empun ja Jennin komeasti kajahtaneet taustalaulut toivat lisäpotkua biiseihin. Kahdella muulla ei laulumikkiä ollut, mutta kyllä tuossa kokoonpanossa olisi ainesta koko bändin voimalla tapahtuviinkin taustalauluihin, sillä Alina Toivasen olen nähnyt laulavan taustoja ainakin Astrid Swanin keikoilla ja kun taannoin Wrecking Queensia kävin katsomassa, vaikutti Malla olevan pääasiallinen taustalaulaja - tai ainakin oli mikki kovimmalla.

G Livelabin keikoissa on usein väliaika ja niin oli nytkin. Näin lyhyellä keikalla tuntuu aika lailla tarpeettomalta. Ensimmäinen "akustinen" osuus oli vain neljän biisin mittainen. Akustisuus ei näkynyt muuten kuin Empun kitarassa ja ensimmäinen biiseistä soitettiin ilman rytmiryhmää. Parinkymmenen minuutin erätauon jälkeen setti jatkui kokonaan sähköisenä ja Emppu Suhonen pääsi kunnolla irti. En muistaakseni ole nähnyt Emppua aiemmin missään yhteydessä livenä, mutta räväkkä esiintyminen ajoittain melkein varasti show illan emännältä. Toivasen rummuttelua ja Rantasen bassottelua olen diggaillut jo aiemminkin, joten näiden liitto vähemmän yllättäen toimi hyvin. Taustabändiä on siis myös helppo fanittaa - löytyisiköhän noilta sen verran biisinkirjoitustaitojakin, ettei tarvitisi tyytyä ulkopuolisiin säveltäjiin?

Illan ainoa uusi kappale kuultiin viimeisenä - Meikkaava messias. Sanoitukseltaan liikkuu hieman samoissa teemoissa, kun PMMP:n San Francisco. Muutamalla kuuntelulla en ole kuitenkaan biisistä kamalasti innostunut. Parasta antia olivat siis "vanhat" biisi, joista moni sai lisäpotkua uuden bändin kanssa. Encorea ei enää irronnut. Pitkähkön odottelun jälkeen kävivät kuitenkin vielä kumartelemassa lavalla ja pahoittelemassa, että eivät osaa enää enempää biisejä. Ehkäpä seuraavat tämän vuoden keikat ovat pidempiä. Tämä ei tainnut olla tehokkaalta peliajalta edes tuntia.

Settilista:

Aamusta iltaan
Sitä tipahtaa pimeyteen
Pinnan alla
Päästä irti
--------------
Tunnelivisio
Puhu mulle hulluudesta
Vuoret
Mä annan sulle luvan
Lähiölaulu
Musta laatikko
Meikkaava messias

 

[Joe Plop]

Tässäkin ketjussa mainittu Shöcking Blü oli eilen ilmeisesti viimeisellä keikalla Lohjalla(?). Paikalla en ollut mutta sosialistisessa mediassa liikkuneiden tarinoiden mukaan Peitsamo olisi komentanut rytmiryhmän pois lavalta kahden biisin jälkeen... Aiheuttanut hieman ärtymystä artistin toiminta ja baari ilmeisesti ko. tempun takia suostunut maksamaan mm. keikkaliksaa... Mahtoikohan joku olla paikalla?

 

[Moto]

Tässäkin ketjussa mainittu Shöcking Blü oli eilen ilmeisesti viimeisellä keikalla Lohjalla(?). Paikalla en ollut mutta sosialistisessa mediassa liikkuneiden tarinoiden mukaan Peitsamo olisi komentanut rytmiryhmän pois lavalta kahden biisin jälkeen... Aiheuttanut hieman ärtymystä artistin toiminta ja baari ilmeisesti ko. tempun takia suostunut maksamaan mm. keikkaliksaa... Mahtoikohan joku olla paikalla?

Bändin Facebook-sivulla todetaan ytimekkäästi "RIP Shöcking Blü" ja "Bändi oli tässä". Harmi, vielä reilu pari viikkoa sitten Tavastialla vaikuttivat olevan hyvillä mielin ja Kari lupaili uutta levyä syksyksi - vai olivatko nyt menossa syksyllä studioon.

 

[Ferris]

Kuun alussa olin katsomassa Tampereen keikkaa ja ekaa kertaa kun bändin näin niin luulin, että Karin pään pyörittely muun bändin kanssa käytyjen kommunikointien jälkeen oli jotain velmuilua tai vastaavaa, mutta se taisikin olla oikeeta tyytymättömyyttä tai vastaavaa. Tätä tapahtui mm. biisien aloituksissa, sooloihin lähdöissä ja biisien lopetuksissa. Touhu vaikutti sille, että yhteissoitantaa ei olisi treenien muodossa harrastettu ollenkaan.

Pariin otteeseen Kari kesken biisin kävi sanomassa jotain basistille, jonka jälkeen tämä lopetti soittamisen ja säkeistö mentiin pelkillä rummuilla Karin lisäksi. Luulin, että sekin kuului show'hun, mutta oisko sitten ollu jotain klikkiä jo silloin? Muistaakseni myös jotain sanallista vinoilua solistilta tuli basistin suuntaan keikan aikana, mutta sekin siihen tyyliin, että asian pystyi ajattelemaan hyvähenkiseksi kettuiluksi. Alunperin näin asian itsekin ajattelin, mutta tämän nyt luetun pohjalta voi olla että jotain klikkiä siellä ollut taustalla jo silloin?

 

[oiler99]

Jonna Tervomaa & Jussi Jaakonaho Sähköduo, Ruiskuhuone 27.5.2017

Järjestyksessään neljäs Kakerock oli nyt saanut vetonaulakseen yhden Suomen eturivin artisteista, kun Jonna Tervomaa saapui tähdittämään tapahtumaa. Vähän olisin toivonut yleisöltä reilumpaa mukanaoloa, nyt kaikki vain istuivat penkeillä kaljaa juoden eikä lavan eteen uskaltautunut kuin pari hassua ihmistä. Hienon ja hyväntuulisen keikan Jonna taas kerran heitti. Settiin kuului pari biisiä syksyllä julkaistavalta studiolevyltä, ja näistä etenkin Oo mun kaa kuulosti hyvältä. Mutta oikeastaan sen edellisen Eläköön-levyn biisit aukesivat minulle nyt ihan kunnolla. Keikalla soitetut Tikapuut, Aika kultainen ja Vastaranta ovat ihan älyttömän upeita kappaleita. Kahden Sähköduo-keikan jälkeen olisi hienoa päästä kuulemaan Jonnaa kokonaisen bändin kanssa. Ehkä syksyllä jos Ouluun tulee.

Setti:

Vastaranta
Tänään lähdetään
Oo mun kaa
Tikapuut
Se ei kuulu mulle
Aika kultainen
Et tahdo tietää
Yhtä en saa
Rakkauden haudalla
Minä toivon
Likainen mies

Encore:
Myöhemmin

 

[Zeic]

Mara Balls - Tuba 27.5.2017

Minulla on ollut jo kymmenenvuoden ajan allekirjoituksena pätkä lyriikkaa Hendrixin Voodoo Childista. Hieman Hendix Experiencen, Creamin ja jopa Kingston Wallin tyylinen voimatrio on myös Mara Balls. Erikoisen bändistä tekee se että tällä kertaa kitaraa ulvottaa nainen mikroshortseissa ketunhäntä kitarassa roikkuen. Mara Balls on Maria Mattilan alter ego, joka siis toimii myös bändin nimenä. Tunnelma pysyi hyvin esityksen alusta loppuun. Biisimateriaali on riittävän hyvää, toiminee parhaiten livenä. Sanoitusten rooli on pieni. Ne eivät tarjoa mitään suurta filosofista pohdiskeltavaa, mutta tekevät biiseistä kuitenkin tunnistettavia. Rock'n roll is not dead. rock is alive! Elävä kivi on myös uusimman levyn nimi joka soitettiin kokonaan läpi. Perään vanhempia ja julkaisemattomia biisejä encoreina. Vielä jäi kuitenkin jonkin verran tilaa viedä homma äärimmäisemmäksi.

Setti:
A01 – Ajan takana
A02 – On pakko ajaa
A03 – Älä mee siihen taloon joka palaa
A04 – Vuoren henki (Haahuu)

B05 – Maravishnu
B06 – Jossain kaukana
B07 – Tuulee
B08 – Valtio ostaa sinut
B09 – Metsä omistaa meidät
B10 – Elävä kivi
.....

 

[Individual]

Peitsamo-leiristä kuuluu taas... Jutussa myös entisten bänditovereitten (SB) ei niin mairittelevat kommentit.
Kari Peitsamo heitti nykyisistä Peer Günt -miehistä koostuvan rytmiryhmänsä pois lavalta ja perusti uuden bändin entisten Peer Günt -miesten kanssa - Soundi.fi

"Basisti Pohjanniemi kommentoi aihetta tähän tapaan:

– Ihmetyttää, ettei 40 vuoden jälkeenkään Kari kykene soittamaan rockbändissä, jossa on muitakin kuin Kari itse. Mutta kolme keikkaa viidestä Shöcking Blü soitti jopa hyvin kun Kari jaksoi yrittää. Kaksi muuta meni aivan reisille sen sekoilun takia. Nolottaa yleisöjen puolesta, onneksi saivat rahansa takaisin." - soundi.fi

 

[Jupe]

Erikoinen tämä Peitsamo-kuvio, miten voi olla että Peer Gunt miehet vaihtuu uusista vanhoihin, onko vain sattumaa vai onko rock-piirit tässä ikäluokassa näin pienet. Itse en ole Peitsamoa diggaillut muuta kuin teininä satunnaisesti sellaisena ränttätänttä-rockina ja hain vinyylisinkkuna jostain discuksesta pakko päästä helsinkiin-lätyn.
Mutta taasen Peer Gunt oli erittäin kova ja se soi edelleenkin aina joskus, bändin olen nähnyt useasti klubeilla ja aina ysärillä oli takuuvarmaa settiä. Twist Twist oli rumpalien kuningas suomessa, se paukutus oli tajunnan räjäyttävää(ainakin nuorempana) ja Nikki sekä Tsöötsikin rytmiryhmänä teki Peer Guntista mulle sen mitä Hurriganes oli 10-vuotta vanhemmalle broidille. Kolmella miehellä tehtiin härmässä menevintä rokkia ja silloin ei kikkailtu mitään ylimääräistä.

Devils Milkkiä odotellessa.

Näihin aikoihin tavastian keikoilla tuli käytyä paljonkin ja mahdollisesti tälläkin kyseisellä kerralla siellä oltua.
Peer Günt - Live at Tavastia 1/2000 (part 1/8) - YouTube

_

 

[oiler99]

Ironisintahan tässä kuviossa on se, että Shöcking Blü levytti ainoalle levylleen biisin nimeltä "Varokaa miestä jonka nimi on Twist Twist". Ei taideta nyt ainakaan tuota kappaletta livenä kuulla.

 

[Moto]

Ironisintahan tässä kuviossa on se, että Shöcking Blü levytti ainoalle levylleen biisin nimeltä "Varokaa miestä jonka nimi on Twist Twist". Ei taideta nyt ainakaan tuota kappaletta livenä kuulla.

Kappaletta voi kai kuitenkin enemmän pitää kunnianosoituksena kuin vittuiluna, joten en varsinaisesti ihmettelisi, vaikka kuultaisiinkin. Peitsamon repertuaaristahan löytyy myös biisi nimeltä Tsöötz.

Kenties Peitsamo on tarkoituksella savustanut nämä nyky-Güntit ulos, kun on auennut mahdollisuus yhteistyöhön legendaarisimman kokoonpanon rytmisektion kanssa? Kiinnostaa kyllä tuo tuleva levy kovasti, mutta aika paskalla tavalla Shöcking Blü sitten kuopattiin.

 

[Moto]

Sound the Bell! & Esa Kotilainen, On the Rocks, 1.6.2017

Pitää jotain kirjoittaa, kun torstai-iltana koin aika hienon keikan, jolle tuli mentyä aika lailla hetken mielijohteesta. Olisiko joku "Sound the Bell!" soittanut hälytyskelloja, ellei lämppärinä olisi ollut syntikkalegenda Esa Kotilainen? Ehkä ei. Pikaisen tarkastelun myötä tämä tamperelainen vastikään debyyttialbuminsa julkaissut bändi vaikutti ihan tutustumisen arvoiselta tapaukselta. Jotain progehtavaa rockia ja kuvauksissa on vertailuja mm. King Crimsoniin ja Kingston Walliin. Kahdella levyn biiseistä on "vieraileva sanoittaja" eli runoilijat William Cullen Bryant (Song of the Stars) ja William Blake (Garden of Love). Musiikkivideo ensin mainitusta Youtubessa.

Väkeä ei ollut kovin paljoa paikalla, liekö kenties muutaman potentiaalisen katsojan peloittanut pois paloautoja kuhiseva Mikonkatu. Kävi itsellänikin mielessä, että onkohan keikat peruttu, kun näin tuon näkymän, mutta metroaseman vesivahinko ei kuitenkaan vaikuttanut On the Rocksiin. Illan avannut Esa Kotilainen esitti kokonaisuudessaan, joskin taisi olla hitusen lyhennetty versio, uusimman albuminsa "Ulappa". Kuten Esa ennen settiään kuvasi, lopussa seisoo... kiitos. Kaksi ensimmäistä osaa (Jäänalainen, n. 16 min ja Pinta n. 27 min) toimivat ikäänkuin tuhottoman pitkänä introna kymmenminuuttiselle nimikappaleelle, joka on haitareineen (syntetisoituneineen varmaankin) uljas sävellys. Albumi kokonaisuudessaan on kunnianosoitus maailman merille.

Kauaa ei tarvinnut odottaa, kun Sound the Bell! kapusi lavalle. Bändi soitti kokonaisuudessaan kuuden biisin debyyttialbuminsa - järjestystä oli tosin muutettu kappaleiden Song of the Stars ja The Wedding osalta. Vaikka levytetytkin version biiseistä toimivat mainiosti, nousi levy kyllä livesoitantana toiseen potenssiin. Levyn kesto on noin vinyylinmitta, mutta livenä biiseistä saatiin aikaan kuitenkin noin tunnin setti. Erityismaininta tyylikkäälle kitaristille Antero Mentulle. Virallisesti bändiin kuuluu vain kolme jäsentä: basisti-laulaja Panu Ukkonen, em. kitaristi Antero Mentu ja rumpali Simo Laihonen. Livekokoonpanoa oli vahvistettu kosketinsoittajalla.

On the Rocksin sivulla keikan kuvauksessa sanottiin, että Esa Kotilainen esiintyisi myös Sound the Bellin kanssa. Mietin jo, että laskeeko bändi sen varaan, että harvalukuinen yleisö taputtaa encoren, mutta oman settinsä päätteeksi he ilmoittivat, että pienen tauon jälkeen he palaavat lavalle Kotilaisen kanssa. Ikävä kyllä tuossa vaiheessa taisi osa jo valmiiksi harvalukuisesta yleisöstä lähteä, mutta montaa minuuttia ei tarvinnut odottaa. Sukupolvien kohtaaminen toimi mainiosti ja tuloksena oli n. 25 minuuttinen instrumentaali. En ole varma oliko tuo esim. joku Kotilaisen vanha teos vai improvisaatio - ainakin tämän kombon aiempien keikkojen kuvauksien perusteella improvisaatio.

Kannattaa tsekata, jos osuu keikka kohdalle.

Haaveilin ajatuksesta, että myyntipöydältä olisi löytynyt viime vuonna julkaistu Svart recordsin vinyyliuusintapainos Kotilaisen Ajatuslapsesta ja olisi saanut nimmarin siihen, mutta oli tyytyminen Sound the Bellin debyytti-CD:hen ja tuohon Kotilaisen Ulappaan CD:nä. Kannatti silti.

 

[Oto Hascak]

Rock Festeillä aivan järjettömän upea keikka Rammsteinilta! Todellista osaamista, toisin kuin festareiden järjestäjillä, kaikki petti poislähdettäessä. Pain veti hienosti, Viikate samoin. Telttalavalle ei yksinkertaisesti mahtunut, järjetön ratkaisu toi teltta.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Itse tuli myös käytyä Rock Festissä perjantaina ja voisihan tuosta jotakin sanoa:

Bändeistä kaikki näkemäni vetivät hyvät setit. Viikatteella oli mielestäni muutamia kyseenalaisia veisuja mukana, jotka eivät festariympäristöön oikein sovi kaikessa latteudessaan, mutta näin on ollut aiemmillakin festarikeikoilla, jotka olen bändiltä nähnyt ja kaiken kaikkiaan plussan puolelle jäi V-ryhmän keikkakin. Rammsteinin keikka oli pyrojen puolesta mielestäni hiukan karvalakkiversio, ilmiselvästi lentokoneiden takia, mutta toimi silti pirun hyvin. Pain oli taas totutun vahva.

Mutta sitten ne järjestelyt.. Allekirjoittanut on pyörinyt festareilla n. 15 vuoden ajan ympäri Suomea ja jokuisen kerran Euroopassa sekä jenkeissä ja monesti olen todennut ihmisten valittavan aivan tyhjänpäiväisistä jutuista järjestelyiden osalta, mutta Vantaalla ei kyllä meinannut toimia sitten mikään.

Päivä kuitenkin starttasi positiivissa merkeissä, sillä helvetinmoisista jonoista huolimatta sisälle pääsi suhteellisen nopeasti. Jonot vetivät hyvin ja meidän seurue pääsi Kehä kolmosen ylikulkusillalta alueelle sisään noin puolessa tunnissa.

Alueelle päästyämme ensimmäinen huomio kiinnittyikin sitten festarimaastoon: kenen mielestä on oikeasta hyvä idea järjestää festarit mutapellolla? Tuonne kun olisi osunut pienempikin sadekuuro, niin siinä vellissä olisi sitten jengi saanut kahlata polviaan myöten. Nyt kävi hyvä tuuri siinä mielessä, että päivä oli poutainen ja vesikuoppia näkyi vaan siellä täällä. Seuraava huomio kiinnittyi kakkoslavaan, joka oli auttamatta liian pieni ja sijoitettu aivan päin vittua. Anniskelualueelta näkyvyys oli paska ja musiikkia ei kuullut kunnolla kymmenen metrin päähänkään. Tästä syystä tuli skipattua Kotiteollisuus ja Turmion Kätilöt suosiolla.

Oluen jonottaminen festareilla on usein taitolaji tässä karja-aitauksien luvatussa maassa ja tämä johtuu useimmiten enemmän Suomen laista kuin järjestäjistä, mutta Rock Festissa oli auttamatta liian vähän myyntipisteitä. Esimerkiksi ensimmäisen Sonispheren jälkeen kuului paljon porua liian pitkistä kaljajonoista, vaikka meidän seurue ei tuolloin joutunut jonottamaan kertaakaan viittä minuuttia kauempaa. Tärkeintä on ajoittaa hakureissut oikein ja käydä kaikki jonot läpi, sillä lähes aina sieltä löytyy keskeltä tai kauimmaisesta nurkasta joku kassa, jonka edessä jonottaa vain muutama tyyppi. Näillä ohjeilla on siis yleensä pärjännyt varsin hyvin, mutta tällä kertaa Kotiteollisuuden jälkeen ei edes tämä toiminut, vaan bisseä sai jonottaa kolme varttia. Ainoa plussa, jonka anniskelusta annan, on se, että tuolla ei luettu lakia kuin piru Raamattua, vaan sieltä sai hakea esimerkiksi 6-packin olutta kerralla. Näin meidän porukka sai minimoitua tuota jonotusaikaa.

Safkan kanssa oli samaa ongelmaa, mutta en edes yrittänyt tuolta ruoka-alueelta sitä ostaa nähnytäni kojujen edessä häämöttävät jonot. Sen sijaan lähdin jonottamaan päälavan edustalla olevasta kojusta hodareita arvioituani, että siinä jonossa ei tarvitsisi ikuisuutta odottaa. No, arviovirhehän sekin oli ja lopulta hodareita sai puolisen tuntia venata myös.

Tietylaisen plussan voi antaa vessoista, sillä vaikka miesten puoli lainehtikin illalla pisuaareista yli pursuavasta kusesta, oli pisuaareja kuitenkin sen verran paljon, ettei kuselle tarvinnut jonottaa kertaakaan. Pieni lisätoive olisi ollut pisuaareiden sijoittaminen myös kaljakarsinaan, niin jengi ramppaisi alueella huomattavasti vähemmän. Mielestäni myös meidän porukan naiset pääsivät tarpeilleen varsin helposti, joten bajamajojakin oli todennäköisesti ihan riittävästi.

Jos alueelle pääseminen oli järjestetty hyvin, niin pois lähteminen olikin sitten aivan täyttä paskaa ja meikäläisetkin sai odotella juna-asemalla sellaisen 1,5 tuntia, mikä saa taas kyseenalaistamaan valitun järjestyspaikan. Alueesta voisi vielä sen sanoa, että oli ratkaisultaan muutoinkin turhan sokkeloinen ja pieni. Meikäläinen ei ole 50 000 ihmisen festareillakaan tuntenut tuollaista tungosta. Sivukaneettina todettakoon, että Tikkurila on muuten aivan pystyynkuollut paikka perjantai-iltana.

Lampaanperse myös tuosta lavan edustalta löytyneestä Fan-Zonesta, joka ei toki ole mikään Rock Festin oma erikoisuus, mutta pääsääntöisesti nuo ovat aivan perseestä. On se siistiä, kun lavan edustan karsinassa on se kourallinen jengiä seuraamassa keikkaa ja sitten kymmenen metrin päässä se normaali yleisö.

Jos kaiken vetää yhteen, niin olen kuitenkin suht tyytyväinen kokemukseen kaiken kaikkiaan. Kattaus oli perjantaille todella hyvä omaan makuun ja se pelastaa paljon. Suurimmat vitutukset tulivat kakkoslavasta ja olutjonoista, mutta pääasiassa nillityksen aiheet ovat ensimmäistä kertaa järjestettäville festareille aika tyypillisiä. Silti pistää ihmettelemään, että miksi aikaisemmista debyyttifestareista ei tunnuta koskaan otettavan onkeensa, vaan edelleen nämä samat asiat tulevat järjestäjille täytenä yllätyksenä.

 

[H.J.Simpson]

Hyvää tekstiä

Samoilla kokemuksilla menin itsekin, tosin jäätiin juomaan vielä parit kaljat Rammsteinin jälkeen, koska sen arvasi, että kun ~ 20-25k ihmisiä lähtee purkautumaan pois tuolta, niin lievää vitutusta voi ihmisillä olla. Tästä päästäänkin siihen, että vaikka VR:n kanssa oltiin sovittu lisävuoroja pidennetyillä junilla, niin miksi ei olisi voinut järkätä myös shuttle busseja, mitkä olisivat menneet Tikkurilaan ja Stadiin?

Myös tuo telttalava oli tosi heikko esitys. Ajateltiin juoda kaljat ja kuunnella Kotiteollisuutta siinä sivussa, mutta eihän siihen teltan ulkopuolelle kuulunut mitään, niin jäi sekin sitten kuulematta. Siihen vähän pienempi avolava tai vaihtoehtoisesti edes huomattavasti isompi ja avoimempi teltta olisi auttanut paljon. Myös sille telttalavan puoleiselle olutalueelle olisi kaivannut noita pisuaareja. Olisi vähentänyt jonoja bajamajoille/kusilätäköitä niiden takana.

Eilen ei ollut mitään näistä ongelmista, mutta toki porukkaakin oli puolet vähemmän. Ja en tiedä oliko tuolle telttalavalle tehty jotain, koska sieltä kuului jopa ääni ulos. Tai sitten se johtui siitä, että ihmisiä kun ei ollut niin paljoa, niin se massa ei blokannut ääntä.

Ja kuten eilen Michael Monroe sen sanoi tuosta Fan-Zonesta, "Olettepa te kaikki kaukana".

Kokonaisuudessa kuitenkin ainakin itselleni enemmän plussaa kuin miinusta, menee harkintaan ensi vuonnakin, mikäli riittävästi kiinnostavia artisteja löytyy kattauksesta.

Ps. Oluen jonottaminen tosiaan on taitolaji, en muista itse kertaakaan jonottaneeni 15min kauemmin. Ja oluissa olisi voinut olla myös jotain vaihtoehtoja, ei tuo Heineken nyt ihan omiin suosikkeihin kuulu.

 

[heavy]

Samoilla kokemuksilla menin itsekin, tosin jäätiin juomaan vielä parit kaljat Rammsteinin jälkeen, koska sen arvasi, että kun ~ 20-25k ihmisiä lähtee purkautumaan pois tuolta, niin lievää vitutusta voi ihmisillä olla.

Kyllä nauratti eilen (en ollut itse festareilla) kun Iltalehdestä luin järjestäjän kommentin "Monille eilinen oli pikemminkin Rammsteinin konsertti kuin festaripäivä. Moni tuli paikalle nähdäkseen Rammsteinin ja päättivät myös poistua samanaikaisesti alueelta, kun keikka päättyi. Tietyllä tavalla ihmisten käyttäytyminen tuli meille jännittävänä havaintona, että näin suuri määrä ihmisiä päätti poistua samaan aikaan alueelta."

Olisi tietysti hyvä jos uuden festarin järjesäjät olisivat itse edes kerran elämässä käyneet festareilla ennen oman järjestämistä.

 

[H.J.Simpson]

Kyllä nauratti eilen (en ollut itse festareilla) kun Iltalehdestä luin järjestäjän kommentin "Monille eilinen oli pikemminkin Rammsteinin konsertti kuin festaripäivä. Moni tuli paikalle nähdäkseen Rammsteinin ja päättivät myös poistua samanaikaisesti alueelta, kun keikka päättyi. Tietyllä tavalla ihmisten käyttäytyminen tuli meille jännittävänä havaintona, että näin suuri määrä ihmisiä päätti poistua samaan aikaan alueelta."

Olisi tietysti hyvä jos uuden festarin järjesäjät olisivat itse edes kerran elämässä käyneet festareilla ennen oman järjestämistä.

Eikös nämä samat sankarit järjestä myös wknd-festarit ja vissiin myös RMJ:n? Ja onhan se nyt prkl selvää, että jos ihmiset tulevat Rammsteinia katsomaan niin myös pääosin lähtevät, kun Rammstein lopettaa..

 

[Moto]

Tuolle kommentille itsekin naureskeltua. Huikea shokki tosiaan, että suurin osa yleisöstä poistuu siinä vaiheessa, kun ohjelma päättyy. Tuolla en ollut, mutta Sidewaysille voi jälleen antaa järjestelyistä käytännössä täydet pisteet. Hieman huolestutti, jääkö tämän vuoden festari yleisömäärältä flopiksi, kun viikonlopun aikana pääkaupunkiseudulla oli niin paljon muutakin ohjelmaa, eikä tänä vuonna esiintyjien joukossa ollut mitään oikein selkeää yleisömagneettia ja yleisöllä oli viime vuoden myrskyn takia supistunut lauantai vielä mielessä, mutta ilmeisesti lauantai oli loppuunmyyty ja perjantaikin lähelle. Suurin muutos viime vuoteen oli Plaza-lavan kasvattaminen festarin kakkoslavaksi. Vielä vuosi sitten se oli samanlainen pikkulava kuin Alley. Park-lava oli taas hieman eri asennossa, kuin edellisenä vuotena.

Palvelut toimivat, eikä kovin pahoja jonoja näkynyt missään. Eilen tosin sai melko pitkään odotella pizzaa, vaikkei siinä silloin kamalasti jonoa ollutkaan, mutta oli ainakin ihan kunnon paikanpäällä paistettu pizza, eikä mikään mikroläpyskä.

Ehkä voisi jotain keikkaraporttejakin jossain välissä kirjoitella, mutta mainitaanpa tämän vuoden mielenkiintoisin löytö - tosin on jo yli 10-vuotiaasta bändistä kysymys, mutten ollut aiemmin törmännyt siihen. The Coathangers. Atlantalaista tyttöpunkkia:
The Coathangers - Watch Your Back (OFFICIAL MUSIC VIDEO) - YouTube
The Coathangers - Captain's Dead (OFFICIAL MUSIC VIDEO) - YouTube

 

[Tuen Vety]

Ainoa plussa, jonka anniskelusta annan, on se, että tuolla ei luettu lakia kuin piru Raamattua, vaan sieltä sai hakea esimerkiksi 6-packin olutta kerralla.

Eli alkoholitarkastaja ei ollut festarialueella. Kyllähän joka kinkereissä pyritään maksimoimaan myynti. Kun alkoholitarkasta tulee portille ja ilmoittaa tulevansa tarkastamaan miten myyntiä hoidetaan, muuttuu tuo käytäntö kuin veitsellä leikaten. Yksi annos per asiakas, joka ostotapahtumasta kuitti ja kassakoneen luukku kiinni. Vituttaahan se kun myynti hidastuu ja jonot kasvaa, muttei se ole festivaalin järjestäjien, ravintolapääliköiden tai kyyppäreiden vika.

 

[Moto]

Midnight Oil - Rockefeller, Oslo 29.6.2017

Edellisen kerran näin Midnight Oilin syksyllä 1993 Kulttuuritalolla, joka oli itse asiassa ensimmäinen varsinainen konsertti, jossa kävin, joten pienen tauon jälkeen oli paikallaan kokea bändi uudestaan.

Rockefeller osoittautui yllättävänkin pieneksi paikaksi. Porukkaa tosin oli kahdessa kerroksessa, joten se lisäsi kompaktiuden tunnetta, mutta jossain noin kolmannessa rivissä tuntui todellakin enemmän klubi- kuin areenakeikalta ja hyvä niin. Kannatti myös olla ajoissa paikalla, sillä vartin ovien aukeamisen jälkeen jono meni jo puolen korttelin ympäri, eikä edennyt kovinkaan nopeaa tahtia, sillä ovella oli turvatarkastukset - joskaan ei kovin perusteelliset. Passelisti kuitenkin ehti sisään niin, että ehti käydä hommaamassa matkamuistoksi t-paidan ja ehti hyviin asemiin ennen kuin lämppäri Mercury Motors aloitti. Norjalainen veteraanibändi, joka on esiintynyt Midnight Oilin kanssa jollain festarilla jo 90-luvun aliussa. Varsin toimivaa perusrokkia norskisediltä ja loppupuolella joukkoon liittyi myös viehättävä naislaulaja. Välispiikit olivat yleisön reaktioista päätellen hauskoja, mutta ei tuo norja taivu niin hyvin, että olisi paljoakaan ymmärtänyt.

Tehokkaat roudarit tyhjensivät Mercury Motorsin kamat ja asettivat loput Midnight Oilin kamat paikoilleen varsin nopeasti, eikä pääesiintyjää tarvinnut odottaa kovinkaan pitkään. Hieman hymyilytti, kun yksi suht lyhyt roudari kävi tarkistamassa Peter Garrettin mikkitelineen säädöt ja mikrofoni oli varmaankin puoli päänmittaa korkeammalla kuin roudarin päälaki.

Jos ei olisi nähnyt etukäteen aiempia settilistoja, ei olisi ollut mitään nipottamista, mutta nyt jäi hieman jälkiliukkaiden maku, kun katsoi edeltävien Berliinin ja Kööpenhaminan keikkojen settilistoja. Berliinissä soitettiin Diesel and Dust kokonaan ja Köpiksessä Species Deceases EP. Ensin mainittu oli luonnollisesti nytkin vahvasti edustettuna, mutta Species Deceaselta ei kuultu mitään, mikä oli harmi sillä etenkin sen kolme ensimmäistä raitaa kuuluu suurimpiin Midnight Oil-suosikkeihini. Oli mukana yllätyksiäkin - Redneck Wonderlandille kadonnut helmi The Great Gibber Plain kuultiin ensimmäistä kertaa tällä paluukiertueella, eikä myöskään jo toisena soitettua Head Injuresilta löytyvää No Reactionia ole juurikaan soitettu. Myös Mountains of Burmaa ja suurta suosikkiani Earth and Sun and Moonia ei ole turhan usein kuultu, mutta jälkimmäinen valitettavasti kuulosti jotenkin löysältä. Garrett taisi vielä unohdella sanoja ensimmäisessä säkeistössä tai sitten tarkoituksella improvisoi ainakin sitä Kolumbus-kohtaa uusiksi.

Settilista pääpaino oli odotetusti bändin kansainvälisen menestyksen vuosissa eli valtaosa materiaalista oli Diesel and Dustilta, Blue Sky Miningiltä ja Earth and Sun and Moonilta, mutta kiitettävästi kuultiin otteita melkein kaikilta albumeilta. Debyytti ja Breathe taisivat olla ainoat kokonaan skipatut.

Bändin soitto oli tanakkaa - kuin välissä ei koskaan olisikaan ollut 15 vuoden taukoa (no, oli siellä välissä pari yksittäistä paluukonserttia) ja kuudenkympin pintaan olevat papat ovat kaikki vetreässä kunnossa. Peter Garrettin tanssimista ei voi liikaa ylistää. Silmään pisti myös rumpali Rob Hirstin mikrofoni, joka kääntyi miehen naaman eteen aina tarpeen mukaan. Koitin tirkistellä ohjasiko Rob sitä itse esim. pedaalilla vai oliko jossain lavan takana roudari, jonka tehtävänä oli painaa nappia juuri oikeaan aikaan. Tiiviiseen tahtiin sitä sai painella, sillä Hirst on basisti Bones Hillmanin kanssa pääasiallinen taustalaulaja. Perusviisikon lisäksi lavalla oli myös kuudes tyyppi, joka soitti välillä koskettimia ja parissa biisissä trumpettia.

Hieno keikka kaiken kaikkiaan ja toivottavasti vielä tulee uusi mahdollisuus nähdä bändi. Keikkapaikka oli myös loistava ja se tuleekin koettua uudelleen sunnuntaina The Jesus and Mary Chainin kera.

Settilista setlist.fm:ssä

 

[oiler99]

Miljoonasade, Raahe Festival 30.6.2017

Olin odottanut näkeväni Miljoonasateen livenä jo teinistä lähtien ja bändin pistettyä pillit pussiin luulin jo ettei tilaisuutta ikinä tule. Onneksi bändi kuitenkin kokosi rivinsä We Want More-ohjelmassa ja palasi kenties suositumpana kuin koskaan. Kun Raahe Festival julkisti alkutalvesta Miljoonasateen esiintyvän perjantain kattauksessa, oli paikalle ihan pakko päästä. Pitkä odotus todellakin kannatti ja bändi oli kovassa iskussa heti keikan aloittaneesta nimikappaleestaan lähtien. Uudet biisit Kun loppuu katuvalot, Intianpuuvillaa ja Sähköinen rouva maa olivat taattua Miljoonasadetta. Minulle keikan säväyttävin hetki oli kuitenkin Olkinainen, joka on livenä ihan maaginen elämys. Ikiklassikot Lapsuuden sankarille ja Marraskuu oli hienoa kuulla vihdoin livenä.

Setti:

Miljoonasade
Kun loppuu katuvalot
Intianpuuvillaa
Ostarin helmi
Sähköinen rouva maa
506 ikkunaa
Tulkoon rakkaus
Olkinainen
Lapsuuden sankarille
Marraskuu
Voipallo

The Darkness, Kantolanpuisto 1.7.2017

Kun miettii viimeisen 15 vuoden aikana pinnalle pulpahtaneita uusia rock-kykyjä, on The Darkness niistä ehdottomasti paras. Debyyttilevy Permission To Land täräytti aikanaan allekirjoittaneen leuan lattiaan ja se on mielestäni edelleenkin yksi parhaita koskaan julkaistuja rock-kiekkoja. Siksi olikin hienoa kuulla se Hämeenlinnan keikalla lähes kokonaisuudessaan. Alkuun bändi vaikutti jotenkin väsyneeltä. T-paitaepisodi kuitenkin sytytti äijät ja seuraavana ilmoille tärähtänyt Get Your Hands Off My Woman oli kyllä raivokkaan vihainen veto. Loppusetti olikin ihan yhtä tykitystä, huomasi että oltiin vähän isompiakin areenoita kierretty. Love On The Rocks With No Ice ja Justinin venytykset, parhautta! Falsetissa ei todellakaan säästelty, ehdottomasti yksi parhaita rock-vokalisteja koskaan missään.

Setti:

Black Shuck
Growing On Me
Solid Gold
Love Is Only A Feeling
Barbarian
Get Your Hands Off My Woman
I Believe In A Thing Called Love
Love On The Rocks With No Ice

Guns N' Roses, Kantolanpuisto 1.7.2017

Guns N' Rosesin keikkaan pätevät oikeastaan samat sanat kuin tuohon Miljoonasateeseenkin. Luulin ettei niitä koskaan näe livenä ja sitten Axl, Slash ja Duff ovatkin yhtäkkiä ilmielävinä parin metrin päässä. Minulle keikka nousi ihan uusiin sfääreihin siinä vaiheessa kun Coma pärähti soimaan. Un-fucking-believable! Coma on biisinä melkoinen järkäle ja jakaa kyllä mielipiteet, toiset pitävät ja toiset eivät. Kun Axl rääkäisi "YOU KNOW WHERE THE FUCK YOU ARE?!!!" ja Slash käynnisti Welcome To The Junglen, hypin ja pompin kuin mikäkin. Axl, Slash ja Duff olivat ihan timanttisen kovassa iskussa. November Rain, Estranged, You Could Be Mine... kyllä tällä keikalla helmiä riitti. Monien parjaamat Chinese Democracy-kappaleet oli hienoa kuulla Slashin ja Duffin vetämänä. Covereita olisi kyllä voinut vähän karsia etenkin setin loppupuolelta. Silti en viitsi valittaa kun näin yhden teini-iän kovimmista suosikeista viimein siinä rakkaimmassa miehityksessä ja noin kovassa tikissä.

Setti:

It's So Easy
Mr Brownstone
Chinese Democracy
Welcome To The Jungle
Double Talkin' Jive
Better
Estranged
Live And Let Die
Rocket Queen
You Could Be Mine
New Rose
This I Love
Civil War
Yesterdays
Coma
Slash solo/Speak Softly Love
Sweet Child O'Mine
Out Ta Get Me
Wish You Were Here
Layla outro/November Rain
Black Hole Sun
Knockin' On Heaven's Door
Nightrain

Encore:
Don't Cry
Whole Lotta Rosie
Patience
The Seeker
Paradise City

 

[Petros]

Tammefest 22.7.2017 Pakkahuone ja Klubi

Sara

Meni valitettavasti ohi eikä irtoa mitään arviota..

Lasten Hautausmaa

Aika jännä bändi, en ollut ennen nähnyt, aika uusi poppoohan on kyseessä. Jotain tietoa biiseistä oli kuitenkin juutuubin kautta.
Orkesteri veti hyvän keikan. Biisit oli aika moniulotteista rockia, välillä hyvinkin seesteistä menoa ja välillä taas vähän kovempaa vetoa joka ei paljon eroa alan mättäjien kanssa.
Laulaja Kristiina Vaara oli vangitseva ja hyvin kuulijat itseensä vetävä melankolisten ja vähän masentavienkin sanoitusten tulkki.
Taustat toimi ja kaikki toimi. Tämä poppoo tulee nousemaan vielä isoksi nimeksi. Tykkäsin.,

Koljosen tiekiista

Noin 50min silkkaa murhaa!!! Aivan loistava bändi, ei voi olla tykkäämättä kybällä kun taitavat jäbät vetää punkkia oikein kunnon vauhdilla.

Kylähullut on kova tässä sarjassa vaikka sanoitukset on mitä on. Varmasti Vesku vetänyt överiksi tarkoituksella, ei siinä mitään.
Koljosen kohdalla sekin on vedetty just kun pitääkin. Biisien sanoitukset vedetään kieli poskella kaiken maailman arkisista asioista, ilman mitään pöljää räyhää.
Orkesteri oli saanut kuulemma alkunsa Tampereella jollain iltanuotiolla, jonkun ilmeisesti hieman humalaisesta neronleimauksesta. Terapeuttinen bändi joka sahaa lähes HC:tä sen erään huumorisarjan hahmojen takaa. Ne tietää jotka tietää.

Voin sanoa että jos on sen 30v soittanut jotain samaa ja aina vain samaa, niin mieleen tulee kummasti perustaa orkesteri joka tietty sahaa punkkia raivolla ja kunnon huumorilla. Toki soitettuna hyvin ja sellainen Koljonen on.

Timo Rautiainen ja trio Niskalaukaus

Kuulapäät jälleen kehissä, pois lukien Petosalmi tietty. Oli se hyvä, todella hyvä mutta vähän mietityttään muutamat jutut.
Itse maestro oli suoraa sanoen välillä vähän pihalla. En ole tosiaankaan mikään rockpoliisi mutta pikkupikku epävireisyys(toki koskee muitakin) hetkittäin, muutamat riffit, sointukuviot vähän sinnepäin eli hitusen perseelleen ja hieman hapuilua laulussa. Joko oli pientä ruostetta ilmassa tai sitten sitä itsensä Timon sanomaa sisäistä villatakkia liikaa. Jallu tais olla illan sana.

Kaikki hittibiisit tuli ja moni oma suosikki: Nyt on Mies, Kuusikymmentäkaksi(joka jyrää niin ettei moista toista ole) ja moni muu.
Uudet biisit oli aika laimeita, ei kuppi teetä mulle.

Biisilistoja ei ole, sorry.

 

[Moto]

Tammefest 22.7.2017 Pakkahuone ja Klubi
...

Nämä neljän bändin illat Pakkahuoneella ja Klubissa ovat kyllä mainio konsepti. Koko ajan tapahtuu jotain, eikä tarvitse odotella seuraavaa esiintyjää. Varjopuolena tietysti se, että luontevia tankkaus- tai kusitaukoja ei jää. Itse kävin tänä vuonna siellä torstaina, jolloin kattaus oli CMX, Jarkko Martikainen & Luotetut miehet, Salaliitto ja Jukka Nousiainen. Hyviä vetoja kaikilta - Salaliitto oli ainoa, joka ei ollut ennakkoon ollenkaan tuttu, mutta osoittautui loistobändiksi. Vaikka bändi on uusi, jäsenet eivät kuitenkaan ole mitään poikasia, vaan historiaa löytyy eri bändeistä aina 90-luvun lopulta asti.

Mainitsemaasi Lasten Hautausmaata en ole tämän vuoden puolella nähnyt, mutta 2015 ja 2016 näkemieni useiden keikkojen perusteella bändi parantaa live-esiintymistään kuin sika juoksuaan. Viimeisin havainto on pikkujoulukaudelta loppuunmyydystä Semifinalista (pieni klubi toki) ja se luultavasti olikin paras heiltä näkemäni veto tähän mennessä.